Käytännön työ tuottaa ne kysymykset, joita on järkevä tutkia. Tieteellinen tutkimus parhaimmillaan on tiedon tuottamista käytännön työn ongelmien ratkaisemiseksi. Helsingin yliopisto ja viisi terveyskeskusta, Espoo, Jyväskylä, Kotka, Nurmijärvi ja Vantaa, ovat luoneet uuden toimintatavan, jolla potilastyötä kehitetään tutkittuun tietoon perustuen ja kriittisesti arvioiden.

Sosiaali- ja terveysministeriö on viimeisen viiden vuoden aikana jakanut sote-kehittämishankerahoitusta lähes 200 miljoonaa euroa. Ulkopuolinen raha lienee STM:n harvoja keinoja puuttua terveyskeskusten tukemisen vaikeaan ongelmaan. Jokapäiväisestä toiminnasta erilliset kehittämisprojektit rahoittavat helposti vain ulkopuolelta palkattuja projektipäälliköitä ja konsulttifirmoja. Kehittämistyön tulisikin olla oleellinen osa terveyskeskusorganisaation normaalia toimintaa, tulevaisuuden elinehto. Lisäksi kehittämistyön tulee antaa uusia eväitä perustehtävän eli väestön terveyden ylläpidon ja sairauksien hoitamiseen.

STM:n rahoittaman Akateemisten terveyskeskusten Kehittävien terveyskeskusten verkosto -hankkeen tavoitteena oli jokapäiväisen työn ohella tehtävä kehittämistoiminta.

Toteutimme Espoon, Jyväskylän, Kotkan, Nurmijärven ja Vantaan terveyskeskuksissa Helsingin yliopiston Akateemisen terveyskeskus -koulutusyksikön tuella kolme kehittämishanketta keskeisten potilasryhmien hoidon vahvistamiseksi. Samalla loimme mallin, jonka avulla terveyskeskukset voivat suunnitella ja toteuttaa jokapäiväisen työn kehittämistä strukturoidusti mutta kevyesti (taulukko 1).

Tutkimuksesta kehitykseksi

Akateemisen terveyskeskuksen 13 tutkijaa työskentelevät terveyskeskuksissa kliinikoina tai johtajina, lääkäreinä, hammaslääkäreinä, hoitajina ja puheterapeutteina. Heidän väitöstutkimustensa aiheet lähtevät käytännön potilastyön tai toiminnan järjestämisen ongelmista, joita ratkaistaan tutkimuksellisin menetelmin.

Verkostohankkeen aluksi mukana olevien terveyskeskusten johto ja työntekijät ideoivat kehittämisseminaareissa väitöstutkimusten kokemusten pohjalta kolme suurta, kuntien yhteistyössä toteutettavaa kehittämishanketta. (Hankkeet on esitelty Lääkärilehden numeroissa 21-22, 23 ja 24/2009.) Samalla määritettiin hankkeiden yhteiset tavoitteet. Tavoitteiden toteuttaminen, varsinainen kehittämistyö, tehtiin kussakin terveyskeskuksessa.

Terveyskeskusten kehittämistyön tuki

Koska hankkeessa oli mukana viisi suurta terveyskeskusta sekä yliopiston koulutusyksikkö, valitsimme toimintamalliksi verkostokehittämismallin (collaborative learning). Kokemusten vaihto vastaavassa tilanteessa työskentelevien kanssa ja sen pohjalta tapahtuva ongelmanratkaisu (vertaisoppiminen) on todettu hyväksi tavaksi kehittää omia innovaatioita.

Kullekin kehityshankkeelle perustettiin kehittämisryhmä, jossa oli kunkin terveyskeskuksen edustus. Kehittämisryhmän suunnittelukokouksissa sovittiin hankkeen tarkat tavoitteet ja ne yhteiset tehtäväkokonaisuudet, jotka jokaisessa terveyskeskuksen pilottiyksikössä oli tavalla tai toisella toteutettava. Samalla määriteltiin kehittämisprosessia ja tavoitteiden toetutumista kuvaavat yksinkertaiset mittarit.

Terveyskeskuksen edustajat välittivät kehittämisryhmän suunnitelmat omaan yksikköönsä. Yhdessä yksikkönsä työntekijöiden kanssa he suunnittelivat paikalliset resurssit, ja toimintatavat huomioivat uudet toimintamallit. He myös kouluttivat ja motivoivat pilottiyksiköiden henkilökunnan uusille tavoille ja vastasivat tarvittavien ohjeiden ja tukimateriaalien valmistamisesta. Pilottiyksiköt ottivat sitten uudet tai muuttuneet käytännöt käyttöön ja testasivat niitä hankkeen loppuajan. Pilottiyksiköt seurasivat prosessin vaikutuksia ja arvioivat lopuksi oman prosessin kulkua.

Kehittämisryhmän seurantakokouksessa vertailtiin kunkin yksikön toimintatapoja ja niihin liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Samalla etsittiin yhdessä ratkaisuja syntyneisiin ongelmiin ja sovittiin tarvittavista muutoksista. Näiltä osin verkoston toiminta mukaili nk. läpimurtotekniikkaa (breakthrough). Toimme tekniikkaan kuitenkin myös lisäyksiä: järjestelmällisen etenemis- ja raportointitavan sekä huomattavan suuren hankkeiden itseohjautuvuuden terveyskeskusten omien tarpeiden mukaan.

Kehittämisryhmän arviointikokouksessa käytiin lopuksi läpi kunkin terveyskeskuksen pilottiyksiköiden toiminnan muutosta kuvaavien mittareiden tulokset sekä itsearviot kehittämisprosessista. Arvioinnin perusteella suunniteltiin ne toimintakäytännöt, joilla hyödylliset uudet käytännöt ovat juurrutettavissa terveyskeskusten normaaliksi toiminnaksi. Samalla raportointiin uudet käytännöt, joita voidaan suositella muiden terveyskeskusten käyttöön (kuvio 1).

Verkostokehittäminen osoittautui tehokkaaksi tavaksi sitouttaa kehittämistyöhön viiden terveyskeskuksen satoja työntekijöitä (3 kehittämishankkeessa oli mukana 602 työntekijää 5 terveyskeskuksesta). Mukanaolijat kokivat moniammatillisen verkostokehittämisen tukevan heidän työtään ja synnyttävän uusia innovaatioita. Kehittämisryhmä antoi vertaistukea ja neuvoja oman yksikön kehittämisen haasteiden voittamiseksi. Samalla eri terveyskeskusten asiantuntijoiden osaamista jaettiin kaikille.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen uudelleen joka terveyskeskuksessa

Koska strukturoitu eteneminen takaa parhaiten onnistuneen lopputuloksen, loimme työskentelymme avuksi hieman puisevalta kuulostavan Terveyskeskusten kehittämistyön suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin mallin. Kolmen kehittämishankkeen testikäytössä totesimme juuri strukturoinnin takaavan, että hankkeen organisoitumiseen ei kulu ylimääräistä kokousaikaa. Projektin suunnitelmasta kirjataan vain välttämätön. Prosessia arvioidaan kevyesti mutta järjestelmällisesti, ja hankkeen loppuessa raportointikin on jo valmiina. Itse käytännön toimet suunnitellaan ja toteutetaan siellä, missä kuuluukin eli terveyskeskusten työyksiköissä. Näin kehittämistyötä kyetään tekemään osana normaalia terveyskeskusten toimintaa.

Mallin oppaaksi kirjoitimme kokemustemme perusteella Terveyskeskusten kehittämistyön käsikirjan ja valmistimme hankkeen etenemistä, arviointia ja raportointia kuvaavat lomakkeet. Nämä ovat kaikkien terveyskeskusten hyödynnettävissä Akateemisen terveyskeskuksen nettisivuilla (http://www. helsinki.fi/akateeminenterveyskeskus).

Myös kolmen käytännön kehittämishankkeemme täytetyt lomakkeet löytyvät nettisivuiltamme. Hankelomakkeisiin on kirjattu arviointiosuuden lopuksi huomioita ja pureskeltuja ohjeita niille terveyskeskuksille, joissa aiotaan käynnistää vastaavanlaista kehittämistyötä. Netistä löytyvät myös hankkeiden aikana tuotetut ohjeet, kyselyt, valistuslehtiset ja muut tukimateriaalit.

Kaikki verkostohankkeessa syntynyt materiaali on vapaasti ja maksutta kaikkien käytössä. Näitä nk. copyleft-tuotteita saa avoimen lähdekoodin toimintakäytäntöjen mukaisesti kuka tahansa hakea netistä, ottaa käyttöön, muokata ja kehittää, kunhan alkuperäinen lähde ilmoitetaan.

Tulevaisuudessa terveyskeskusten ei tarvitse kehittämistyössään lähteä nollasta. Omista ja muiden voitoista ja tappioista voi oppia, kunhan ensin löytää niistä tiedon. Siksi loimme kansallisen terveyskeskusten kehittämishankerekisterin (Hankkeet ja hyvät ratkaisut -hankerekisteri) Duodecimin Terveysportiin (www.terveysportti.fi/tk-hankerekisteri). Kehittämishankkeista rekisteröitävät tiedot noudattavat terveyskeskusten kehittämismallin struktuuria: tavoitteet, lyhyt kuvaus, yhteystiedot, arviointi, tulokset ja ehdotukset muille. Hankkeita voi hakea aihealueittain tai hakusanoilla.

Jotta rekisteristä olisi hyötyä, sitä pitäisi myös käyttää, siksi toivomme, että sinne kirjattaisiin niin pieniä kuin suuriakin, menestyneitä tai vähemmän menestyksekkäitä terveyskeskusten kehittämisideoita tai -hankkeita. Hyvänä pesämunana voisivat toimia STM:n rahoittamat kehittämishankkeet.

Laadukasta kehittämistyötä Suomen terveyskeskuksissa

Niin Akateemisen terveyskeskuksen kehittävien terveyskeskusten hankkeet kuin kymmenet muut ulkopuolista rahoitusta saaneet kehittämishankkeet ovat osoitus siitä, että kaikki suomalaiset terveyskeskukset eivät ole alamaissa. Terveyskeskusten tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Omia toimintakäytäntöjä voidaan arvioida ja muuttaa vaikuttavimpiin tai niukkoja resursseja paremmin hyödyntäviin. Terveyskeskuksissa tehdään laadukasta työtä - myös laadukasta kehittämistyötä.

Akateemisen terveyskeskuksen verkostokehittämishankkeeseen osallistuivat viisi terveyskeskusta, Espoo, Jyväskylä, Kotka, Nurmijärvi ja Vantaa sekä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Akateeminen terveyskeskus -koulutusohjelma. Kehittämishankekokonaisuus toteutettiin vuosina 2006-2008. Hanketta rahoittivat Sosiaali- ja terveysministeriö sekä mukana olevat terveyskeskukset. Toimintaa kehitettiin terveyskeskuksissa, yliopisto vastasi kehitystyössä käytettyjen menetelmien ja apuvälineiden kehittämisestä sekä projektinhallintatyöstä. Verkostokehittämiseen osallistui yhteensä 602 terveyskeskustoimijaa viidestä terveyskeskuksesta.

Sarjan aiemmat artikkelit on julkaistu numeroissa 21-22, 23, 24/2009.