Kuntavaaleissa äänestetään pian terveydenhuollon tulevaisuudesta. Lääkäriliitto kiteytti tavoitteensa kuudeksi teesiksi, jotka puramme yksitellen Lääkärilehdessä ennen vaaleja. Neljäs teesi perää uusia malleja terveydenhuollon palvelutuotantoon.

Kuntien vastuulla on järjestää terveydenhuollon palvelut. Ne voidaan tuottaa itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa, tai ostaa julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta. Erityisesti perusterveydenhuollon palvelutuotantoa on monipuolistettava kokeilemalla ennakkoluulottomasti uusia tuotantomalleja. Kilpailu tehostaa toimintaa, parantaa asiakaspalvelua ja mahdollistaa lääkäriresurssien täysimääräisen hyödyntämisen.

Millaisia uusia tuotantomalleja liitto kaipaa, Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen?

Oppia voisi ottaa muista Pohjoismaista. Ruotsissa julkisesti rahoitetut perusterveydenhuollon palvelut on avattu myös yksityisille tuottajille. Tällainen malli olisi mahdollinen Suomessakin.

Norjassa perusterveydenhuollon lääkäripalvelut on kymmenisen vuotta tuotettu lähes pelkästään ammatinharjoittamispohjalta, ja Tanskassa perusterveydenhuollon lääkärit ovat perinteisesti toimineet ammatinharjoittajina. Ammatinharjoittamismalli voisi olla meilläkin yksi vaihtoehto.

Millaisia pelisääntöjä yksityisiltä palveluntuottajilta vaadittaisiin?

Sääntöjen on oltava kaikille samat: samasta palvelusta sama korvaus tuottajasta riippumatta. Rahan pitäisi kulkea potilaan mukana. Kukaan ei saa poimia rusinoita pullasta, vaan asiakkaaksi on hyväksyttävä kuka tahansa kansalainen.

Asutuskeskittymissä tarjonta olisi toki runsaampaa kuin syrjemmällä, mutta hoidetaan syrjäseuduilla nytkin julkisen perusterveydenhuollon palveluita yksityisin voimin. Esimerkiksi Rääkkylässä koko perusterveydenhuolto on ulkoistettu.

Järjestämisvastuisen toimijan on huolehdittava alueen tarpeenmukaisista terveyspalveluista - viime kädessä vaikka tuottamalla ne itse.

Miten uudet mallit helpottavat palvelujen järjestämistä?

Uusien palvelutuotantomallien lisääminen palvelujärjestelmäämme tuskin helpottaa palvelujen järjestämistä, vaan pikemminkin haastaa järjestämisvastuisen toimijan, nykyisin kunnat.

Pitäisikin kysyä, mikä on kuntien ensisijainen tehtävä. Mikä on niiden ydintoimintaa ja ydinosaamista? Kykenevätkö nykyiset tai rakenneuudistuksen myötä mahdollisesti syntyvät uudet kunnat hoitamaan tehtävänsä, kaikkien hyvinvointipalvelujen osalta?

Minun mielestäni kunnan ydinosaamista on kansalaisten palvelutarpeiden ja toiveiden kartoitus ja ennakointi sekä palvelujen järjestämistä koskeva päätöksenteko. Ei siis palvelutuotanto.

Järjestäminen vaatii erilaista osaamista kuin tuotanto. Järjestämisosaamista on vahvistettava, ja terveydenhuollossa se vaatii suurempia järjestämisvastuisia toimijoita kuin suomalainen kunta on.

Miten uudet tuotantotavat muuttavat lääkärin työtä?

Perusterveydenhuollossa lääkärit kokevat menettäneensä oman työnsä hallinnan ja kyvyn vaikuttaa työn tekemisen tapaan, työmääräänsä ja työolosuhteisiinsa.

Uskon, että uudet tuotantomallit vahvistaisivat lääkärin autonomian ja oman työn hallinnan kokemusta ja antaisivat lääkäreille mahdollisuuden keskittyä ydinosaamiseensa: potilaiden kohtaamiseen ja hoitamiseen. Näin uudet mallit myös palauttaisivat työn tekemisen ilon.

Tutustu kuntavaalien lääkäriehdokkaisiin: www.laakariliitto.fi/kuntavaalit.

Jos olet ehdolla, ota yhteys liittoon! Ilmoita tietosi ja enintään 500 merkin kiteytys vaaliteemastasi ja terveyspoliittisista tavoitteistasi osoitteeseen eeva-maija.tallgren(at)laakariliitto.fi. Liitä viestiin kuvasi. Ehdokkaat esitellään Lääkäriliiton kuntavaalisivuilla, ja 28.9. mennessä lähetetyt esittelyt julkaistaan Lääkärilehdessä.