Lääketieteen tohtori Pia Maria Jonsson on syksystä alkaen toiminut Suomen Lääkäriliiton osa-aikaisena terveyspoliittisena asiantuntijana. Siteet Ruotsiin ovat ammatillisesti vahvat, sillä hän asuu Tukholmassa ja työskentelee tutkijana Karolinska instititutissa. Olonsa hän tuntee kuitenkin kotoisaksi myös tällä puolella lahtea.

- Ulkomailla asuminen lisää tietoisuutta oman kotimaan merkityksestä. Siksi olen kautta vuosien säilyttänyt Suomen kansalaisuuteni ja jäsenyyteni Suomen Lääkäriliitossa, kertoo liiton osa-aikaisena terveyspoliittisena asiantuntijana toimiva Pia Maria Jonsson.

Päätoimisesti hän työskentelee vanhempana tutkijana Karolinska institutissa Tukholmassa. Suomen Lääkäriliitossa Jonssonin tehtäviin kuuluu liiton terveyspoliittisten kannanottojen taustoittaminen pohjoismaisiin ja muihin kansainvälisiin kokemuksiin perustuen.

Ensimmäiseksi hänen työpöydälleen ilmestyi lakiehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. Asia on lähes samanaikaisesti esillä Ruotsissa. Sikäläinen tuore komiteamietintö tai muiden Pohjoismaiden tilanne ei kuitenkaan vastaa suomalaista, varsin pitkälle menevää uutta lainsäädäntöä, joka koskee keskitettyjä valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja. Varsin yksimielisiä Pohjoismaissa kuitenkin ollaan siitä, että tietoteknologian käyttöä terveydenhuollossa tulee lisätä ja yhtenäistää, ja että tähän tarvitaan keskitettyä kansallista ohjausta.

- Kaikkialla keskustelussa ovat esillä myös lainsäädännön taustakysymykset eli potilasturvallisuuden lisääminen tietoteknologiaa hyväksikäyttäen, samanaikainen tietoturvan ja potilaan yksityisyyden suojaaminen ja potilaan tiedonsaantimahdollisuuksien lisääminen, Jonsson kertoo.

Pohjoismaisten mallien asiantuntija

Pia Maria Jonsson on tuonut Lääkäriliittoon osaamista ja näkökulmia kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvissä asioissa, sillä hänellä on vastaavantyyppistä vertailuaineistoa ajankohtaisista terveydenhuollon uudistuksista Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa. Ruotsissa terveydenhuollon rakenneuudistusta pohtii parhaillaan komitea, jonka odotetaan jättävän loppumietintönsä helmikuussa.

- Komitea näyttäisi olevan ehdottamassa, että vastuu terveyspalvelujen rahoituksesta ja järjestämisestä keskitettäisiin 21 maakäräjäalueen sijasta kuudelle tai kahdeksalle alueelliselle toimijalle, Jonsson kertoo.

Hänen mukaansa vahvempi kansallinen ote terveydenhuollon hallinnossa, varsinkin erikoissairaanhoidon osalta, on valtaamassa alaa kaikissa Pohjoismaissa. Norja teki jo vuosina 2001-2002 uudistuksia, joiden seurauksena muun muassa sairaalat siirtyivät valtion omistukseen. Nyt erikoissairaanhoidosta kantavat vastuun viisi toimijaa entisten 19 maakunnan sijasta. Rakenneuudistus etenee hyvää vauhtia myös Tanskassa, jossa aiemmin 15 maakuntaa vastasivat sairaaloista ja muun muassa äitiysneuvolapalveluiden järjestämisestä. Jatkossa sairaanhoidon järjestämisestä vastaavat viisi alueellista toimijaa enimmäkseen valtion, mutta jossain määrin myös kuntien, rahoituksella. Samalla tanskalaiskuntien lukumäärä on vähenemässä rajusti.

Tanskassa, Norjassa ja Iso-Britanniassa viime vuosina toteutettujen terveydenhuoltoreformien yhtenä osana on ollut palvelujen läpinäkyvyyden lisääminen ja sitä kautta kuluttajien eli potilaiden aseman vahvistaminen. Tulevaisuudessa kaikkien Pohjoismaiden haasteena on antaa kansalaisilleen tasavertaiset palvelut. Siksi aiemmin varsin hajautettua palvelutuotantoa halutaan jälleen keskittää tai ainakin parantaa valtion mahdollisuuksia sen valvomiseen ja ohjaamiseen.

Pia Maria Jonsson muistuttaa, että pohjoismaisten reformien taustalla eivät ole olleet pelkästään taloudelliset argumentit. Esimerkiksi Tanskassa uudistusten läpiviemiseen vaikutti se, että maassa alettiin kiinnittää huomiota palvelutuotannon määrän ja laadun väliseen suhteeseen. Lääketieteellisesti korkeatasoinen hoito edellyttää usein tiettyä osaamisen keskittämistä ja tarpeeksi suuria tuotantovolyymeja.

- Keskittämisen tarvetta on osattava punnita myös kriittisesti. Pohjoismaissa suhtaudutaan perinteisesti hyvin positiivisesti ja kunnioittavastikin paikalliseen autonomiaan ja lähidemokratiaan, Jonsson muistuttaa.

Hän uskoo, ettei potilaiden ole helppoa arvioida hoidon lääketieteellistä laatua. Lieneekin odotettavissa, että kun potilaat saavat parempaa tietoa palvelujen laadusta, he alkavat myös esittää selkeämpiä vaatimuksia.

Suomen vahvuuksia

Pia Maria Jonssonin mukaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmällä on kansainvälisesti hyvä maine kustannustehokkuutensa takia. Hänen mielestään tehokkuus on osittain vahingossa syntynyt siitä syystä, ettei varsinkaan pienillä kunnilla ole väestön palvelutarpeesta riippumatta ollut varaa enempään. Toisena näennäistä kustannustehokkuutta nostavana tekijänä on mainittu terveydenhuoltohenkilökunnan palkkojen suhteellisen alhainen taso.

- Vaikka uusien rahoitusmallien etsiminen onkin ajankohtaista, Suomen järjestelmään kuuluu joka tapauksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen suhteellisen hyvä nivoutuminen toisiinsa esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Ruotsissa maakäräjät vastaavat suurimmasta osasta terveydenhuoltoa ja kunnat taas sosiaalipalveluista, mikä on jättänyt monet hoidon ja tuen tarpeessa olevat psykiatriset ja vanhuspotilaat palloteltaviksi kahden eri instanssin välille, Jonsson sanoo

Hänen mielestään Pohjoismaiden kannattaa yrittää oppia toistensa vahvuuksista ja mahdollisista erehdyksistä. Se on välttämätöntäkin, sillä kansallisen järjestelmätason uudistuksen onnistumista voidaan arvioida vain tutkimalla toimintaa pitkittäin ajan funktiona ja poikittaisvertailuna muiden maiden kanssa. Suomen vertaaminen esimerkiksi Yhdysvaltoihin ei kuitenkaan anna kovin paljon, koska järjestelmien perusarvot, lähtökohdat ja rakenteet ovat niin erilaiset, eivätkä yhden maan uudistusten seuraukset välttämättä toistu toisessa.

- Sen sijaan Pohjoismaissa perusarvot, edellytykset ja terveyspolitiikalle asetetut päämäärät ovat samantapaiset. Yksittäiset ratkaisut voivat vaihdella, mikä antaa kiinnostavan vertailupohjan, Jonsson kuvailee.

Hän on aina pitänyt siitä, että voi pohtia työssään sekä terveydenhuollon että hallinnon kysymyksiä ja niiden yhteyttä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Myös metodologisesti suuntautunutta tutkimusta voidaan soveltaa suoraan hallinnollisissa ympyröissä, kuten nikkaroitaessa terveydenhuollon seurantajärjestelmiä.

- Minulle ei ole ollut vierasta työskennellä läheisessä yhteistyössä poliitikkojen kanssa esimerkiksi tasa-arvon edistämiseksi terveydenhuollossa. Sekä tiedon hankkimisessa että sen soveltamisessa on oma kutkuttava jännityksensä. Myös se, että voin omalta osaltani ainakin hiukan osallistua Suomen Lääkäriliiton terveyspoliittisen profiilin muokkaamiseen, on mielestäni todella inspiroivaa.

Pia Maria Jonsson

- Valmistui lääkäriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1982. Muutti perhesyistä Tukholmaan, jossa asuu vakituisesti.

- Teki aluksi kliinistä potilastyötä, mutta siirtyi pian tutkimus- ja kehitystyöhön. Väitteli Tukholman Karoliinisessa instituutissa diabeteksen hoidon kustannuksista ja laadusta Ruotsissa.

- Toiminut Ruotsin terveydenhuollon keskushallinnossa, mm. Sosiaalihallituksessa ja Sosiaali- ja terveysministeriön alaisissa komiteoissa ja työryhmissä sekä Norjan tiedeneuvoston terveydenhuollon tutkimuksen johtoryhmässä.

- Työskentelee vanhempana tutkijana Karoliinisen instituutin Medical Management Centrumissa. Tutkimustyön painopisteenä on seuranta- ja arviointitutkimus.

- Kiinnostunut terveydenhuoltojärjestelmien toimintaan liittyvästä makrotason seurannasta ja eri järjestelmien vertailusta, jota tekee myös Suomen Lääkäriliiton osa-aikaisena terveyspoliittisena asiantuntijana.

- Kaksi aikuista lasta. Harrastaa historiaa ja elämäkertoja, viihtyy klassisissa konserteissa, oopperassa ja jazzklubeilla.