Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalin äänestysprosentti on laskenut kolmissa vaaleissa peräkkäin. Miten käy tämänkertaisissa vaaleissa? Äänestyskäyttäytymistä pitkään tutkineet YTT Sami Borgin mukaan äänestysaktiivisuuden suunta ei ole helposti käännettävissä.

Eduskuntavaalien tapaan Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalin äänestysprosentti on laskusuunnassa. Vuonna 1997 jäsenistä äänesti 64,3 prosenttia, kun yhdeksän vuotta myöhemmin äänioikeuttaan käytti enää 47,6 prosenttia jäsenistä. Liitto on tehnyt keväästä asti töitä aktivoidakseen jäsenet vaaliuurnille.

Borg ei suostu ennustamaan nouseeko vai laskeeko valtuuskunnan vaalin äänestysprosentti tällä kertaa, mutta toteaa tutkijan varovaisuudella, ettei äänestysprosentin suunta ole helposti käännettävissä. Hän korostaa pitkäjänteisyyttä äänestysaktivoinnissa.

- Aina on toivoa ja ilman kovaa ja oikeansuuntaista työtä mitään ei tapahdu. Äänestämiseen vaikuttavat myös jäsenten käsitykset liitosta ja valtuuskunnasta yleensä, joten on tarkasteltava koko liiton toimintaa pitkäjänteisesti.

Borg korostaa onnistuneen ehdokasasettelun merkitystä aktiiviselle äänestyskäyttäytymiselle. Tämänkertaisissa vaaleissa ehdokkaita on 347, kun viime vaaleissa ehdokasmäärä oli 344.

- Ehdokasmäärän nousu on aina myönteinen signaali, varsinkin mikäli se on tapahtunut ilman voimakkaasti lisääntynyttä ehdokasrekrytointia. Jos tilanne on näin, se tarjoaa hyvät lähtökohdat osallistumisaktiivisuuden laskun kääntämiselle.

Myös uuden ryhmän, seniorilääkäreiden vaaliliiton, Borg uskoo olevan piristysruiske sekä vaaleja koskevalle kampanjoinnille että äänestysaktiivisuudelle.

Tarvitaan halu vaikuttaa

Suomalaisten vaaleihin osallistumisen perusteita väitöskirjassaan tutkineen Borgin mukaan vaaleihin osallistumisessa on kyse toisaalta velvollisuudesta ja tavasta äänestää, toisaalta halusta vaikuttaa tiettyihin asiakysymyksiin.

Borg uskoo, että äänestääkseen ammattijärjestövaaleissa jäsenellä on oltava pyrkimys vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan tai asioihin ylipäätään. Etujärjestövaalissa pelkkä äänestämisvelvollisuus ei riitä syyksi äänestää ainakaan samassa määrin kuin ennen.

- Yleisissä vaaleissa osallistumiseen tarvitaan tutkimusten valossa usein molemmat syyt. Oletettavasti ammattijärjestövaaleissa vaikuttamispyrkimykset ovat keskeisemmässä asemassa kuin valtakunnan vaaleissa, Borg sanoo.

Mitä tapahtui 1997?

Vaikka osittain samankaltaiset tekijät vaikuttavat äänestämiseen eri vaaleissa, vaikuttamismahdollisuuksien osalta äänestämisen syyt voivat kehittyä eri vaaleissa eri suuntiin.

- Esimerkiksi vuonna 1997 äänestysprosentti nousi Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalissa, vaikka yleisissä vaaleissa tuli noina aikoina pudotusta. Tällöin äänestämisvilkkauden taustalta voisi löytyä esimerkiksi lakko vaalien läheisyydessä. Voi myös kysyä, oliko liiton ehdokasasettelu tällöin erityisen onnistunut tai oliko jäsenillä palkkapoliittisesti kovia odotuksia.

Ainakin ehdokasmäärä oli vuonna 1997 korkea. Ehdolla oli 449 jäsentä.

Ajankohtaisten ja jäseniä kiinnostavien vaaliteemojen sekä räväkän vaalikeskustelun Borg uskoo nostavan äänestysaktiivisuutta, jos aiheet ovat sellaisia, joihin valtuuskunnalla on valtaa vaikuttaa.

- Ammattijärjestövaaleja voi kohdata samanlainen ongelma kuin yleisiä vaaleja: ihmiset eivät äänestä, koska ajattelevat, että varsinainen päätöksenteko on jossain muualla.

- Kuntien taloustilanne on nyt ratkaisevassa asemassa terveydenhuollon yleisten raamien luomisessa, palkkapolitiikassa ja palveluiden tuottamistavoissa. Koetaanko, että liitolla on valtaa vaikuttaa asiassa?

Nuoret luistavat äänestämisestä

Äänestämistä ikäryhmittäin tarkasteltaessa ilmenee, että kuuden vuoden aikana nuorimpien jäsenten äänestysaktiivisuus on laskenut valtuuskunnan vaalissa selvästi muita ryhmiä enemmän. Pitäisikö tilanteesta huolestua?

- Kiinnostus poliittiseen vaikuttamiseen on vähentynyt ylipäätään nuorten keskuudessa. Se ei koske vain lääkäreitä, vaan äänestämättömyys on nuorimpien sukupolvien kohdalla muodostumassa kansalliseksi ongelmaksi. On selvästi havaittu, että osallistumisnormin omaksuminen on sukupolvikysymys eikä elinkaarijuttu. Ei voi siis olettaa, että nykyiset 25-vuotiaat alkaisivat äänestää aktiivisesti lähestyessään 50 vuotta, Borg sanoo.

Edellisessä valtuuskunnan vaalissa nuorten osalta tilanne oli toistaiseksi yleisiä vaaleja lohdullisempi: Vaikka nuorten äänestysprosentti laski suhteellisesti eniten, alle 30-vuotiaat jäsenet äänestivät edelleen toiseksi ahkerimmin yli 55-vuotiaiden jälkeen.

Toimintakentän pirstaloituminen tuntuu

Siihen, miksi nuoret eivät äänestä entiseen tapaan, voi olla Borgin mukaan monia syitä. Nuoret eivät enää koe äänestämistä samanlaisena velvollisuutena kuin vanhempiensa ikäluokat.

Kaikista pessimistisimmät tulkinnat olisivat sellaisia, että nuoret kokevat liiton toiminnan epäonnistuneeksi ja kiinnostamattomaksi.

- Toisaalta tämän pitäisi näkyä myös jäsenmäärissä ja siitähän teillä ei ole merkkejä.

Borg arvelee myös toimintakentän muutosten vaikuttavan nuorten äänestysaktiivisuuteen.

- Keikkalääkärien määrä on lisääntynyt ja työsuhteet voivat olla lyhyitä. Nuoret eivät integroidu työyhteisöön entiseen tapaan eivätkä he ehkä tunne kuuluvansa tiettyyn ryhmään, kuten sairaalalääkäreihin. Heille ei välttämättä synny vahvaa työyhteisöidentiteettiä.

Ihmisten liikkuvuus ja irrallisuus selittävät äänestämättä jättämistä myös yleisissä vaaleissa: esimerkiksi yksineläjät ja juuri muuttaneet äänestävät muita laiskemmin.

Onko äänestämättä jättäminen sitten merkki tyytyväisyydestä liiton toimintaan vai päinvastoin tyytymättömyydestä?

- Tosi kinkkinen kysymys. Toinen pettynyt äänestää, toinen ei. Osallistumiselle eikä osallistumattomuudelle ole yhtä selitystä, sillä syyt ovat yksilöllisiä. Syyt voivat olla satunnaisia tai harkittuja.