Kahdet vaalit käyty, äänestysprosentti ei kovin korkealle kohonnut kunnallisvaaleissa eikä oman liittomme valtuuskunnan vaaleissakaan. Miksei kansalaisia eikä meitä lääkäreitäkään kiinnosta enempää osallistua päätöksentekoon yhteisistä asioistamme? Onko jonkinlainen turhautuminen vallalla - äänestä mitä äänestät, mikään ei kuitenkaan muutu… Väärä mielipide minun mielestäni.

Kunnallisvaaleissa vaalilupaukset olivat taas juhlavia; aikoihin ei niin hyviä ihmisiä ja kaikkien oikeuksia ja asioita puolustavia henkilöitä ole nähty ja nähdäänkökään ennen seuraavia merkittäviä vaaleja - eurovaalit, eduskuntavaalit ja seuraavat kuntavaalit taas neljän vuoden kuluttua. Paljon puhetta ja lupauksia, mutta mitä tuloksia? Toisaalta siis on helppo ymmärtääkin, etteivät ihmiset motivoidu vaaleissa äänestämään. Mutta toisaalta jos et äänestä, ei sitten parane arvostella tehtäviä päätöksiäkään.

Kuntapolitiikassa eletään merkittäviä aikoja, kuntarakenne ja SOTE-uudistus ovat olleet esillä jo pitkään, tuloksia vain tulee kovin hitaaseen tahtiin. Kunnat taistelevat kynsin hampain itsenäisyydestään, vaikka mitään todellisia mahdollisuuksia hoitaa kuntien velvoitteita ei ole olemassa parin tuhannen asukkaan kunnissa. Mielestäni oleellisinta kuntalaisille ovat palvelut ja se, miten ne järjestetään, ei se miten niitä hallinnoidaan. Itse olen ns. keittiöstä katsoen tätä touhua katsonut oltuani 16 vuotta kotikuntani Saarijärven kaupunginvaltuustossa ja 9 vuotta myös kaupunginhallituksessa. Nyt tuli mitta täyteen, kun päätöksenteossa viimeisen valtuustokauden on yrittämällä yritetty löytää menneistä vuosista joitain virheitä. Toistaiseksi valituksista mikään ei ole johtanut siihen tulokseen, että päätöksissä olisi tehty laittomuuksia. Itselleni on muodostunut käsitys, että kunnilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin kaivella menneitä.

Kuntarakenne ja SOTE-uudistus ovat olleet hallituksen agendalla jo varsin pitkään, vielä kauemmin on liittomme etsinyt vaihtoehtoja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusmalleihin. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että liittomme jo 1990-luvulla kehittämän Altera-mallin rakenne on varsin järkevä ja toimiva. Miten saamme poliittiset päättäjät tämän ymmärtämään? Tämä on mielestäni terveyspoliittisen toimimisemme ydin.

Entä sitten omat vaalimme? Melko vakaa jakauma, onko se merkki, että kaikki on hyvin - ei välttämättä. Itseäni huolettaa, että jäsenistömme ei aina tajua, mitä kaikkea liittomme tekee. Kysytään, mitä liitto oikeasti tekee, mitä hyötyä on kuulua liittoon jne. Itse olen jo 1990-luvun puolivälissä paikallisessa palkkakiistassa nähnyt liittoon kuulumisen merkityksen, itse en ilman liiton toimiston tukea onnistunut saamaan hyvään lopputulokseen paikallista palkkakiistaa. Samoin viime kuukausina muutamissa johtamiseen liittyvissä asioissa on liittomme osuus onnistuneissa ratkaisuissa ollut merkittävä. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään palkkaedunvalvonnasta, vaan liittomme on myös merkittävä terveyspoliittinen ja koulutuksellinen vaikuttaja. Jäsenistön toivoisin aktivoituvan ja ottavan selvää liiton toiminnasta ja osallistuvan myös alueelliseen toimintaan, nythän valiokuntapaikat ovat taas haussa.