Viime perjantaina Lääkäriliiton valtuuskunta äänesti selvin numeroin 42-11 uuden lääkärisopimuksen puolesta. Puheenjohtaja Heikki Pälve korosti, että jossain vaiheessa kaupat on tehtävä, ja 17.8. oli tullut aika pistää nimet alle.

Heikki Pälve totesi avauspuheessaan valtuuskunnalle, että varmasti lääkärikunta olisi yksinään ollut vielä valmiskin jatkamaan lakkoa. 10.8. valtuuskunnan kokouksen jälkeen ulkopuoliset paineet kuitenkin kasvoivat huomattaviksi.

- Viime viikon alussa sovittelulautakunnalle maalattiin sellaiset Danten Helvetin kuvat, että lakko olisi pakko saada loppumaan. Uhkanahan oli pakkolaki tai kunniamerkkimiesten muodostama uusi sovitteluryhmä. Meille oli kuitenkin olennaisen tärkeää saada pidettyä neuvottelut omassa keskuudessa.

- Mehän tiesimme, että tosiasiallista klappia rahavaatimusten välillä oli enää vähän, ja tekstistä oli päästy likimain yhteisymmärrykseen, kuvasi Pälve värikkäästi reilun viikon takaisia tunnelmia.

Sopimukseen ei ole koiria haudattuna

Pälve kiitteli jälleen kerran nyt työnsä päättäneen sovittelulautakunnan ilmapiiriä.

-Kun KT:n puolelle astuivat virkamiesten sijasta luottamushenkilöt, asiat alkoivat selvästi edetä. Hehän ovat suoraan vastuussa kunnille työrauhan palauttamisesta, joten heillä tuntui olevan rahallistakin liikkumavaraa aiempaa enemmän, Pälve totesi henkilökohtaisena näkemyksenään.

Neuvottelujen tiivistyessä torstaiaamua kohti olivat osapuolet yhteydessä ulkopuolisiinkin tahoihin. Paineita tuli joka puolelta, mutta toisaalta myös tukeakin.

- Kun neuvottelijat olivat hetkeksi lipeämässä 11,1 prosentin kipurajasta, nousi hallituksen jäsen Risto Lantto muistuttamaan tiukoin äänenpainoin, että neuvottelijat ovat ylittäneet toimivaltuutensa, kuvasi Pälve neuvottelun loppurutistuksen tiivistunnelmaisia vaiheita.

Takaisin Bulevardille mentiin liiton hallituksen tuki takataskussa, ja sitten olikin Lääkäriliiton miesten aika maalata uhkakuvia siitä, miten käy, jos lakko jatkuu. Viestejä sairaanhoidon romahtamisesta oli jo tullut HUS:sta ja OYS:sta.

Aamuyöstä sopu löytyi.

- Tämä on kompromissi, eikä se koskaan tyydytä täydellisesti kumpaakaan osapuolta. Oleellista sopimuksessa on se, ettei siihen ole koiria haudattuna. Se kohtelee tasapuolisesti kaikkia työntekijäryhmiä, niin sairaaloissa kuin terveyskeskuksissa. Se ei tarkoita, että korotus olisi jokaisella yksilöllä yhtä suuri, mutta jokainen saa vähintään tupotason; ajan kanssa enemmänkin. Työmarkkinamarkka ei ole joka paikassa yhtä suuri, evästi Heikki Pälve valtuuskuntaa.

Valtuuskunta kiitti, mutta kritisoi

Valtuuskunta äänesti sopimuksesta aivan viime minuuteilla, kun päätöstä jo alettiin Bulevardilla valtakunnansovittelijan toimistossa odotella.

Kokouksen henki oli valtaosin hyväksyvä, mutta kukaan ei väittänyt olevansa täysin tyytyväinen.

Valtuutettu Tommi Vimpeli oli se, joka ensimmäisenä esitti sopimusesityksen hylkäämistä.

Reijo Korpela tiivistikin monen näkemyksen toteamalla, että sovittelulautakunnan työ oli hyvää, mutta tulos huono!

Puoltavatkin kannanotot sisälsivät selkeää kritiikkiä. Pitkään saivat neuvottelijat ja neuvotteluosaston asiantuntijat selvittää, miksi jollakin kokeneella sairaalalääkärillä tosiasiallinen palkankorotus jää kuuden prosentin tuntumaan pääsopimuksessa.

- Lääkäreillä on nyt virtaa, se kannattaa hyödyttää paikallistasolla! kannusti Heikki Pälve. Sopimukseen sisältyy noin prosentin suuruinen paikallinen järjestelyvara, joka on pakko käyttää. Kun samalla taulukoiden liukumat muuttuvat, erilaiset tekstikohdat tuovat lisämarkkoja ja helatorstain korotusvaikutus on 0,4 prosenttia, lopulliset korotukset eivät varmasti yksilötasollakaan jää alle kymmenen prosentin, vakuutti puheenjohtaja Heikki Pälve.