Meillä ei ole pula hyvistä lääkäreistä, vaan hyvistä työpaikoista! Väittämä kiteyttää hyvin Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan syyskokouksessaan käymän vilkkaan keskustelun.

Kokouksen keskiössä olivat hyvän työpaikan määritelmät ja lääkäreiden työssä jaksaminen.

Valtuuskunta jakaantui syyskokouksessaan ensimmäisenä kokouspäivänä pienryhmiin pohtimaan ajankohtaisia edunvalvontateemoja.

Pienryhmien aiheita olivat lääkäreiden työssä jaksaminen, nuoren lääkärin uransa alkutaipaleella tarvitsema tuki, päivystys- ja yötyöasiat sekä työterveyshuollon rooli työn tukemisessa.

Työn hallinta tärkeää

Lääkäri tarvitsee oman työn hallintaa ja sellaisen työn aikataulun, jossa hän voi kokea hoitavansa potilaat hyvin. Tämä oli nuorten lääkäreiden tukea pohtineen ryhmän yksi viesti. Käytännössä se vaatii työpaikoille kattavan perehdytysjärjestelmän ja vanhempien kollegoiden antamaa tukitoimintaa.

Suvi Vainiomäki

totesi, että liian monessa työpaikassa tuutor- ja mentorjärjestelmät jäävät kuolleiksi kirjaimiksi ja lääkäri voi ensimmäisinä työpäivinään tuntea olonsa hyvinkin orvoksi.

Vainiomäki ja

Anne-Mari Kantanen

havainnollistivat jo alustuksessaan näkemystään työnohjauksetta jääneen nuoren lääkärin ensimmäisestä työpäivästä slidekuvan avulla: kuvassa tusina rivissä seisovaa schäferiä napitti toimintavalmiin oloisina parin metrin päässä kävellyttä mustavalkoista maalaiskissaa. Kuva kirvoitti naurunremakan.

Työnohjauksen merkitystä korosti myös nuoren lääkärin tukea pohtinut pienryhmä, jonka teesit Kantanen ja Vainiomäki summasivat.

- Jos todella haluamme nuorten lääkärien jaksavan, se vaatii työaikataulujen yhteensovittamista ja myös konkreettisen ajan varaamista tälle suunnittelutyölle, korosti Anne-Mari Kantanen.

Lisäksi ryhmä painotti nuorten lääkäreiden oikeutta täydennyskoulutukseen ja kehityskeskusteluihin oman työn laadun ja kehityksen seuraamiseksi ja säännöllisen palautteen saamiseksi.

Mitä on henkisen pahoinvoinnin takana?

Lääkäreiden työssä jaksamista pohtinut ryhmä nosti esiin erityisesti työnohjauksen. Samoin ryhmä piti tärkeänä, että Lääkäriliiton suositusta hyvän työpaikan kriteereissä noudatetaan. Kehityskeskusteluissa voidaan käyttää esimerkiksi check list -tyyppistä malliluetteloa käsiteltävistä asioista.

Ryhmän annin esittänyt

Pekka Anttila

palasi yhteenvedossaan teemaan, joka oli esillä jo liiton koulutusjohtaja

Hannu Halilan

alustuksessa. Lääkärikunta voi keskimääräistä huonommin henkisesti, mikä näkyy sekä lääkäreiden kuolleisuudessa että itsemurhariskissä.

Lääkäreiden kokonaisuuskuolleisuus oli 1981-2001 lähes kaksinkertainen (1,96) verrattuna muuhun terveydenhuollon henkilöstöön. Itsemurhariski oli melkein kolminkertainen (2,84), kun verrattiin muuhun terveydenhuollon ammattilaisiin ja liki nelinkertainen (3,88) verrattuna koko väestöön.

Anttila poimi esiin itsemurhariskiin vahvasti kytkeytyvän tilastotiedon, jonka mukaan lääkäreiden työpaikoillaan kokema henkinen väkivalta oli yllättävän suuri. Noin viidennes kaikista lääkäreistä on liiton, Stakesin ja Työterveyslaitoksen yhteistyönä tehdyn Lääkärien työolot ja terveys -kyselytutkimuksen mukaan kokenut joko aiemmin tai kokee tällä hetkellä.

Anttila toivoi, että liitossa pureudutaan entistäkin pontevammin tutkimaan, mitä näiden lukujen takana on ja miten lääkäreiden henkistä hyvinvointia ja työpaikkojen ilmapiiriä voitaisiin parantaa.

Päivystykset järkeistettävä

Päivystystä ja yötyötä miettinyt ryhmä kokosi lukuisia parannusehdotuksia, jotka esitteli

Tuula Rajaniemi

. Ryhmä esitti muun muassa päiväaikaisen toiminnan kuntoon saattamista, ylilääkärin vastuuta päivystystoiminnassa sekä monipuolisia työaikajärjestelyjä ja yöaikana tehtävän päivystystoiminnan keskittymistä vain välttämättömimpään toimintaan.

- Myös hoitaja-lääkäri-työparien tehtäväkokonaisuudet on järkeistettävä niin, että ei tule päällekkäisiä töitä, Rajaniemi sanoi.

- Paljon päivystävien lääkärien työolot tulee saattaa kuntoon. Heille voisi soveltaa esimerkiksi vähennettyä kokonaistyöaikaa.

Ryhmän pohdinnoille antoi taustaa

Olli Meretojan

esitys, jossa hän valotti päivystävän lääkärin vireystilaa. Meretoja tiivisti objektiivisen suorituskyvyn ja subjektiivisesti koetun vireystason ristiriidan seuraavasti: kuvittelemme, että jaksamme yötöitä hyvin, kun totuus on täysin toinen.

Työterveyshuoltoa on hyödynnettävä!

Työnantaja on tehtävä tietoiseksi vastuustaan työterveyshuollon järjestämisessä, työterveyshuollon asiantuntijuutta on hyödynnettävä työyhteisössä ja työhyvinvoinnin parantamisessa, naulasi teesinsä työterveyshuollon roolia työssä jaksamisessa eritellyt pienryhmä.

Anja Hallberg summasi ryhmän mietteet työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon näkökulmasta.

Työterveyshuollon tehtävä on muun muassa työolojen perusteellinen selvittäminen ja työn sekä työyhteisön mahdollisten riskien selvittäminen. Työterveyshuollon tulee tunnistaa lääkäreiden työterveyshuollon monet erityistarpeet ja tarvittaessa myös järjestää ne ripeästi kuntoon.

Lääkäreiden työterveyshuollon kirjavaa tasoa havainnollistivat monet kommenttipuheenvuorot: Esimerkiksi kymmeniä vuosia työskennelleet eivät olleet kertaakaan saaneet kutsua työterveyshuollon määräaikaistarkastukseen.

Työterveyshuollon yksi keskeinen rooli on terveysongelmien ennaltaehkäisy. Lääkärillä on subjektiivinen oikeus päästä työterveyshuollon arviointiin, jos hän kokee työnsä liian kuormittavaksi.

Lääkäreiden on hyvä tunnistaa omat rajansa. - Ei siis sairaana töihin, kuten liian usein nykyisin, summasi Hallberg.

Valtuuskunnan keskustelussa todettiin yleisesti, että lääkärikunta saa viilata asennettaan. Potilaan roolin ottaminen on monelle kollegalle vaikeaa tai jopa ylivoimaista. Melkein puolet (46,4 %) lääkäreistä ei ollut käyttänyt työterveyshuoltoa työoloja ja terveyttä selvittäneen kyselytutkimuksen mukaan, mutta: yli viidellä prosentilla työterveyshuoltoa ei ole lainkaan.