Lääkäriliiton jokaiselle jäsenelle jaettava juhlakirja kertoo elävästi yksissä kansissa, miten lääkärien työ ja suhde yhteiskuntaan ovat kehittyneet liiton satavuotisen historian aikana. Kirjan laaja aihekirjo lääkärikoulutuksesta tupakkapolitiikkaan ja sisällissotaan tarjoaa jokaiselle lukijalle jotakin.

- Sata vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika, historiakirjan tehneet tutkijat FM

Samu Nyström

, FT

Ilkka Levä

, FM

Oona Ilmolahti

ja FM

Sari Aalto

sanovat yhteen ääneen.

Verrattaessa 1900-luvun alun lääkäreitä nykylääkäreihin muutos on suuri, mutta samalla moni asia on pysynyt muuttumattomana: valkoinen takki, lääkäri-potilassuhde sekä ammattikunnan yhteisöllisyyden muodot.

Jatkuvuuden rinnalla tietyt murroskohdat kuuluvat lääkärikunnan menneeseen sataan vuoteen, kuten historiaan yleensäkin. Vanhemmat jäsenet voivat muistella teoksen avulla mennyttä, kun taas nuoret lääkärit voivat löytää selityksiä, miksi jokin asia on niin kuin on.

- Tarkoituksena on ollut kirjoittaa yleistajuinen teos, mutta kuitenkin akateemisen tutkimuksen kriteerit täyttäen. Juhlateos on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua lääkäriammattikunnan historiaan, kirjan päätoimittanut Samu Nyström sanoo.

Kirja muodostuu kuudesta kokonaisuudesta, jotka voi lukea itsenäisesti. Teemat nousivat liiton alkuperäisestä ja nykypäivän tarkoituksesta. Jo perustamissanoissa kiteytyvät lääkärien yhteiskunnallisen aseman edistäminen sekä arvonmukaisen hengen ja hyvän toveruuden ylläpitäminen. Muutama vuosikymmen perustamisen jälkeen liiton tehtäviin lisättiin terveyspolitiikka.

- Lisäksi selvitimme, millaista lääkärin arki on ollut eri aikoina. Ilman sitä ei oikein voi tehdä lääkärikirjaa. Lisäksi kirjassa esitellään sataan vuoteen mahtuvat lukuisat kriisiajat, koska ne ovat olleet lääkäreille haasteellisia ammatin erityisluonteesta johtuen, Nyström sanoo.

Herkkupalojen etsintä jää lukijalle

Tutkijat säilyttävät roolinsa loppuun asti eivätkä suostu paljastamaan kirjasta yksittäisiä herkkupaloja, vaikka lööppirimaakin hipovaa materiaalia voi joku kirjasta löytää. Sen sijaan tutkijat nostavat esiin suuria linjoja.

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset voi kiteyttää kolmeen käsitteeseen: vapaus, terveys ja toveruus. Vapaus liittyy lääkärien tavoitteisiin ammatinharjoittamisen vapaudesta ja kliinisestä autonomiasta sekä luottamukselliseen potilaan ja lääkärin väliseen suhteeseen.

- Lääkärin ja potilaan suhteessa saisi olla mahdollisimman vähän häiriötekijöitä, niin taloudellisia kuin hallinnollisiakin. Tavoitteellisesti lääkäri on ollut kiinnostunut kautta aikain vain potilaan hoitamisesta, riippumatta siitä, onko resursseja riittävästi vai ei, Nyström sanoo.

Terveys puolestaan on ollut lääkärien työn keskeisin päämäärä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla läpi satavuotisen historian. Liiton säännöissäkin mainittu toveruus sisältää ajatuksen ammatillista yhtenäisyyttä ja yhteisiä pelisääntöjä laajemmasta yhteisöllisyydestä, jota käsitellään kirjan kollegiaalisuutta käsittelevässä luvussa.

Mitä uutta?

Lääkäreihin liittyvää historiaa on tutkittu aiemminkin, mutta aiemmin lääkärikuntaa ei ole tutkittu yhtä laajasta näkökulmasta näin käytännönläheisesti ja kokonaisvaltaisesti.

- Olemme tehneet alkuperäisiin lähteisiin pohjautuvaa perustutkimusta, Nyström sanoo.

Aluksi neljä tutkijaa perehtyivät tutkimuskohteeseen lukemalla lähteitä vuodesta puoleentoista kahlaten kukin ainakin 100 >000 sivua ja hyllymetreittäin arkistoja lääkärikunnasta. Tämän lisäksi tietoja on täydennetty noin 50 henkilön haastattelulla.

- Koko määrästä on syntynyt noin prosentin verran muistiinpanoja, mistä taas prosentin verran on päätynyt kirjaan lopulliseen tekstiin, Nyström kuvailee urakkaa.

Itse teokseen päätyi siis jäävuoren huippu - 500 sivua ja parisataa kuvaa lääkärien historiaa.

Suurin haaste oli mahduttaa kaikki kiinnostavat tarinat yksiin kansiin.

- Toisinaan mielessä onkin käynyt varjohistoria, johon voisi kirjoittaa kaikki mehevät jutut. Kerronnallisesti mielenkiintoisia tarinoita riittää, mutta kaikki eivät millään mahdu yhteen kirjaan, Nyström sanoo.

Pennilinjasta Lääkärisopimukseen

Kirjan avaa Samu Nyströmin kirjoittama Lääkäriliiton järjestöhistoria, joka muodostaa kokonaiskuvan Lääkäriliitosta. Toisessa luvussa Sari Aalto kirjoittaa lääkäriksi kasvamisesta sekä opintojen sisällön että sosiaalisen elämän kautta.

- Oli yllättävää huomata, miten samanlaisena lääkärikoulutus on pysynyt pitkään. Dramaattisia muutoksia tapahtui vasta 1990- ja 2000-luvuilla tutkintorakenteeseen liittyen, Aalto sanoo.

Kolmannessa luvussa Nyström käsittelee terveyspolitiikkaa. Terveyspolitiikassa keskustelun aiheet ovat säilyneet pitkälti samoina sadan vuoden ajan. Keskustelua on käyty muun muassa palveluiden laadusta ja saatavuudesta, lääkärien riittävyydestä sekä jakautumisesta maan eri osiin.

Tupakka- ja alkoholipolitiikka ovat kuuluneet vahvasti liiton toimintakenttään vuosikymmenten ajan. Painotukset ovat vaihdelleet kieltolain ajan lääkärien alkoholireseptien väärinkäytöksistä julkilausumiin alkoholihaittojen vähentämiseksi. Viime vuosikymmenet liitto on vastustanut vahvasti tupakointia, kun aiemmin liitossa oli jopa varoja tupakkakustannuksiin kahvin tavoin.

Neljännessä luvussa Ilkka Levä tarkastelee lääkärien edunvalvonnan polttopisteitä, joiksi nousivat mm. ensimmäinen akavalainen työtaistelu vuonna 1952 eli apulaislääkärien joukkoirtisanoutuminen, Lehtisen sopimus 1961 sekä vuoden 1984 ja 2001 lääkärilakot.

60-luvulla syntyi sopimusyhteiskunta ja tupo, joka toi monelle suomalaiselle taloudellista hyvää 70-luvulla. Lääkäriliitto joutui kuitenkin pennilinjan uhriksi. SAK ajoi korotukset markkamääräisiä, kun liitto olisi halunnut korotukset prosentuaalisena.

- Lääkärien osalta tupo aikaan sai negatiivisen tulokehityksen, mikä johti vuoden 1984 lakkoon. Tupon jälkeen liitto pyrki hakemaan uusia vaihtoehtoja ja erillinen Lääkärisopimus syntyi vuonna 1993, Levä kertoo.

Viidennessä luvussa päästään kurkistamaan lääkärien työhuoneeseen ja sen tapahtumiin. Oona Ilmolahti tarkastelee, miten lääketieteen ja toimintajärjestelmän muutos ovat vaikuttaneet lääkärintyöhön. Rinnalla kulkee jatkuvasti ruohonjuuritason kokemus lääkärin ja potilaan kohtaamisesta.

- Vaikka lääketiede on kehittynyt hurjasti ja lääkäristä tullut todellinen parantaja, työ on säilynyt samanlaisena: kaksi ihmistä kohtaa ja toinen haluaa apua johonkin.

Kirjan päättää Nyströmin kriisiaikoja, kuten sotia ja pandemioita käsittelevä luku.