Lääkärien ammatillisen kehittymisen arviointineuvosto järjestää Vantaalla helmikuussa symposiumin, jossa kuullaan täydennyskoulutuksen huippuja Suomesta ja maailmalta. Seminaari on suunnattu lääkäriyhdistyksissä täydennyskoulutusta järjestäville henkilöille ja sen maksaville työnantajille.

Aamupäivän luento-osuudessa kuullaan Amerikan lääketieteellisten tiedekuntien yhdistyksen varapuheenjohtaja

Dave A. Davisia

. Hän vastaa yhdistyksessä täydennyskoulutukseen ja ammatilliseen kehittymiseen liittyvistä asioista, ja on julkaissut lukuisia aihepiiriä käsitteleviä tutkimuksia.

Muutakin voi tehdä kuin luennoida

Arviointineuvosto perustettiin vuonna 2002. Sen tehtävänä on täydennyskoulutuksen ja muiden ammatillista kehittymistä tukevien toimien kehittäminen ja seuranta.

Yhdeksänjäsenisessä Arviointineuvostossa ovat mukana erityislääkäriyhdistysten, Duodecimin, Suomen Lääkäriliiton ja Finska Läkäresällskapetin edustajat. Neuvoston ohjaama toiminta on laajenemassa ja vakiintumassa. Arvi perustaa oman toimiston ja palkkaa sinne seuraaviksi viideksi vuodeksi kaksi asiantuntijaa.

Arvin tärkeimmät saavutukset ovat suositukset ja ohjeet, jotka koskevat täydennyskoulutuksen järjestämistä, sekä sähköinen, koulutuksen käyttäjiä palveleva kalenteri, Arvin asiantuntijalääkäri

Arja Helin-Salmivaara

sanoo.

Haasteena hän pitää täydennyskoulutuksen laadunarvioinnin kehittämistä.

- Olemme halunneet sitouttaa koulutuksen järjestäjiä tekemiimme suosituksiin. Ajantasaista seurantaa siitä, miten olemme onnistuneet, ei ole tehty. Toivomme, että suositusten avulla saamme järjestäjät parantamaan koulutustensa laatua ja vaikuttavuutta.

"Koulutus ei ole itsetarkoitus"

Dave A. Davis tunnetaan vuorovaikutteisuutta korostavasta lähestymistavastaan. Hän sanoo, että Yhdysvalloissa täydennyskoulutuksessa käytetään paljon tehottomia keinoja, kuten perinteisiä luentoja tai jaetaan painettuja hoitosuosituksia.

- Sen sijaan voisimme suosia hoitotilanteeseen liittyvien muistutteiden käyttöä, eli rakentaa järjestelmiä, joissa lääkäri saa reaaliaikaisen palautteen hoitopäätöksestään. Kyse voi olla vaikkapa tietokoneohjelmasta, joka kertoo, jos lääkäri on kirjoittamassa potilaalle tämän lääkitykseen sopimatonta valmistetta.

Ammatillisen kehittymisen tutkimuksessa kuumin peruna ovat lääkäreiden itsearvioinnin taidot. Davisin mielestä niissä on parantamisen varaa.

- Yksilöllä on taipumus nähdä kehittymistarpeita sektoreilla, joilla hän on jo hyvä. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle ei haluta mennä ja katsoa, mitä uusia asioita pitäisi oppia.

Pistelaskusta laaduntarkkailuun

Davis on ollut mukana myös kansainvälisessä hoitosuositustyössä, ja kokee suositusten olevan olennainen osa ammatillista kehittymistä. Hän vertaa niitä ohjelmistoihin, jotka ladataan tietokoneen kovalevylle. Tietokone muodostuu ammatillisen kehittymisen lähestymistavoista, joihin kuuluvat muun muassa koulutuksiin osallistuminen ja muiden kouluttaminen. Kun hoitosuositukset ladataan sisään systeemiin, ammatillinen kehittyminen saa vauhtia ja hoitotulokset paranevat.

Useimmissa Yhdysvaltojen osavaltioissa lääkäreiden tulee määräajoin uusia lääkärinoikeutensa. Re-sertifikaation edellytyksenä on, että lääkärit keräävät täydennyskoulutuksesta saatavia pisteitä. Davis pitää järjestelmää mekaanisena.

- Koulutustuntien ja täytettyjen istumapaikkojen laskemisesta tulisi luopua, ja suosia sen sijaan itsearviointia sekä erilaista ammatillisen pätevyyden ja toiminnan laadun arviointia.

Henkilökohtaisen koulutusfilosofiansa Davis tiivistää perhelääkärinäkökulmaan: potilas aina ensin. Myös täydennyskoulutuksen päämääränä tulisi olla potilaan hoidon paraneminen.