Yksityisen sektorin merkitys terveydenhuollossa on kasvanut viime vuosina. Lääkäriliitto on tehostanut yksityistä sektoria koskevaa edunvalvontaansa. Liiton hallituksen toimeksiannosta, yksityissektorivaliokunta laati erillisen työryhmän toimesta yksityissektoria koskevan selvityksen. Osana selvitystyötä toteutettiin kyselytutkimus yksityisvastaanottoa pitäville lääkäreille. Tässä artikkelissa raportoidaan kyselyn keskeiset tulokset ja tarkastellaan yksityisen sektorin tulevaisuuden näkymiä.

Yksityisen sektorin vastaanottokäyntien osuus kaikista avohuollon lääkärissäkäynneistä on kasvanut yli neljännekseen vuodesta 1996. Vuonna 2004 vastaanottokäyntejä oli kaikkiaan noin 22 miljoonaa, joista yksityisen sektorin osuus oli yli kuusi miljoonaa käyntiä. Työterveyshuollon osuus yksityisistä lääkärikäynneistä kasvoi samalla ajanjaksolla 26 prosentista 32 prosenttiin.

Maaliskuussa 2006 Suomessa työskenteli noin 16 000 lääkäriä eli lähes 2 700 lääkäriä enemmän vuoteen 1996 verrattuna. Lääkärimäärän kasvun myötä myös lääkärikunnan työmarkkinoille sijoittumisessa on tapahtunut muutoksia: yhä suurempi osa lääkäreistä ansaitsee pääasiallisen leipänsä yksityisen sektorin tehtävissä. Työssä olevista lääkäreistä useampi kuin joka viides toimii pääsääntöisesti yksityisellä sektorilla. Maaliskuussa 2006 yksityisvastaanottoa päätoimisesti pitäneitä lääkäreitä oli 1 682, työterveyshuollon lääkäreitä 740 ja muita yksityisen sektorin lääkäreitä 1 165. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi lääketeollisuudessa, kuntoutuslaitoksissa tai yksityisissä sairaaloissa toimivat lääkärit. Suhteellisesti eniten on kymmenessä vuodessa kasvanut yksityisen työterveydenhuollon tehtävissä toimivien lääkärien määrä (taulukko 1). Noin 30 prosenttia työikäisistä lääkäreistä pitää päätoimensa ohessa sivutoimista vastaanottoa. Sivutoimiset yksityislääkärit mukaan lukien yksityisellä sektorilla toimii arviolta noin 8 000 lääkäriä.

Lääkäriliitto on tehostanut yksityistä sektoria koskevaa edunvalvontaansa. Liiton hallituksen toimeksiannosta, yksityissektorivaliokunta laati erillisen työryhmän toimesta yksityissektoria koskevan selvityksen, joka valmistui kesällä 2006. Selvitystä tehtäessä toteutettiin kyselytutkimus pää- ja sivutoimista vastaanottoa pitäville lääkäreille. Kyselyn päätavoitteena oli kartoittaa yksityislääkäritoiminnan nykytilanne. Selvitettävät tiedot koskivat lähinnä yksityisvastaanottotoiminnan määrää ja laajuutta, yksityislääkärin potilasryhmiä, yksityislääkäritoiminnan kustannuksia ja yksityisvastaanottoa pitävien lääkärien omia käsityksiä sektorin tulevaisuudesta ja kehittämistarpeista. Tässä artikkelissa esitellään kyselyn keskeisimpiä tuloksia. Tarkemmat tilastot on nähtävissä työryhmän loppuraportissa, joka on kokonaisuudessaan luettavissa liiton internet-sivujen jäsenalueella (www.laakariliitto.fi/ jasen - edunvalvonta - työryhmäraportit).

Kysely lähetettiin yhteensä 4 770 lääkärille, joista noin joka kolmas lääkäri vastasi kyselyyn. Suhteellisen matalasta vastausprosentista huolimatta kerätty aineisto vastaa hyvin pää- ja sivutoimisesti vastaanottoa pitävien yksityislääkärien rakennetta. Lopullinen aineisto sisälsi 1 461 yksityisvastaanottoa pitävän lääkärin vastaukset. Heistä 383 työskenteli päätoimisesti ja 1 078 sivutoimisesti.

Tulokset

Vastaanoton volyymi

Yleisimmin lääkärit pitävät vastaanottoa lääkärikeskuksissa. Toiseksi vastaanottopaikaksi ilmoitettiin oma vastaanottopiste, työterveysvastaanotto asiakasyrityksen tiloissa ja vastaanotto kotona. Päätoimiset yksityislääkärit pitävät vastaanottoa keskimäärin 10 kuukautta vuodessa. Vastaanottotunteja kertyy kuukaudessa keskimäärin 114 tuntia. Tiedot on laskettu vastaajien ilmoittamista lomaviikoista, keskimääräisistä vastaanottopäivistä viikossa ja vastaanottokertojen kestosta. Lähes puolet päätoimisesti yksityisvastaanottoa pitävistä lääkäreistä ottaa potilaita vastaan viitenä päivänä tavallisen työviikon aikana. Noin 30 prosenttia pitää vastaanottoa neljänä päivänä viikossa. Kaikkien päätoimisten yksityislääkärien vastaanottopäivien keskiarvo oli noin neljä päivää viikossa.

Päätoimisesti yksityisvastaanottoa pitäville lääkäreille kertyy keskimäärin kuusi vastaanottotuntia yhdellä vastaanottokerralla, joka on myös tyypillisin vastaanottotuntien lukumäärä. Neljännes pitää yhdellä vastaanottokerralla enemmän kuin seitsemän vastaanottotuntia ja kymmenesosa enemmän kuin kahdeksan vastaanottotuntia. Tavallisen vastaanottoviikon potilaskäyntimäärät vaihtelevat lääkärien välillä paljon. Tyypillisin potilaskäyntimäärä on 50 potilasta viikossa. Potilaskäyntimäärät ovat luonnollisesti matalammat lääkäreillä, joiden vastaanottoajat ovat pidemmät. Keskimääräistä pidemmän vastaanottoajan ilmoittivat mm. psykiatrian, neurologian, geriatrian, fysiatrian ja reumatologian erikoislääkärit. Lyhimmät vastaanottoajat ovat lastentautien ja korva-, nenä-, ja kurkkutautien erikoislääkäreillä.

Sivutoimisille praktikoille kertyy kuukaudessa keskimäärin 22 vastaanottotuntia. Kaksi kolmasosaa pitää vastaanottoa vain yhtenä päivänä ja neljännes kahtena päivänä tavallisen työviikon aikana. Kaikkien sivutoimisesti toimivien praktikoiden vastaanottopäivien keskiarvo on 1,5 päivää viikossa. Keskimäärin sivutoimista vastaanottoa pitäville kertyy keskimäärin hieman yli kolme vastaanottotuntia yhdellä vastaanottokerralla. Neljännes sivutoimisista pitää vastaanottoa kaksi tuntia tai sitä vähemmän. Vain kymmenesosa sivutoimisista pitää yksityisvastaanottoa viisi tuntia tai sitä enemmän yhdellä vastaanottokerralla.

Vähintään joka toinen yksityisvastaanotolle tuleva potilas on ajanvarauspotilas. Sekä pää- että sivutoimisesti yksityisvastaanottoa pitävillä keskimäärin 60 prosenttia on omia ajanvarauspotilaita. Työterveyshuollon sopimuksen perustella tulee keskimäärin 19 prosenttia päätoimisten ja 12 prosenttia sivutoimisten potilaista. Sivutoimisilla on hieman päätoimisia enemmän toisen lääkärin lähettämiä potilaita.

Tulo- ja kustannusrakenne

Keskimäärin puolet päätoimisten praktikoiden bruttotuloista muodostuu itse maksavien potilaiden käynneistä. Reilun viidenneksen bruttotuloista muodostavat työnantajan maksamat potilaat ja noin 13 prosenttia vakuutusyhtiön maksamat potilaat. Sairasvakuutuskassan potilaiden osuus on keskimäärin kuusi prosenttia päätoimisten praktikoiden bruttotuloista.

Itse maksavien potilaiden osuus on sivutoimisesti vastaanottoa pitävillä lääkäreillä päätoimisia suurempi. Keskimäärin 57 prosenttia sivutoimisten bruttotuloista muodostuu itse maksavien potilaiden maksuista. Vastaavasti työnantajien maksamien potilaiden osuus on pienempi: keskimäärin 15 prosenttia. Vakuutusyhtiön potilaiden osuus bruttotuloista on keskimäärin samalla tasolla kuin päätoimisesti vastaanottoa pitävillä lääkäreillä.

Yksityisvastaanottotoiminnan kulujen rakenne eroaa pää- ja sivutoimisesti yksityisvastaanotolla työskentelevien välillä jonkin verran. Päätoimisten selvästi suurempi osuus kuluista muodostuu vuokra- ja huoneistokuluista ja työntekijöiden palkkakustannuksista. Päätoimisten kulut koulutukseen, ammattitaidon ylläpitoon ja muuhun (YEL-vakuutus) ovat suhteessa kokonaiskuluihin lähes kaksinkertaiset sivutoimisiin yksityislääkäreihin verrattuna. Toisin kuin päätoimisilla, on sivutoimisilla mahdollisuus osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen päätoimen kautta, jolloin sivutoimen koulutuskulujen määrä jää pienemmäksi. Ainoastaan vastaanottotoiminnan tarvikkeiden kustannusten osuus on sivu- ja päätoimisilla keskimäärin saman suuruinen suhteessa toiminnan kokonaiskuluihin. Tarvikkeiden kulut vaihtelevat enemmän erikoisalan mukaan.

Kyselyssä pyydettiin lääkäreitä arvioimaan potilaiden riittävyyttä yksityislääkäritoiminnan kannalta. Toisaalta tiedusteltiin lääkärin mielipidettä yksityislääkäritoiminnan lisäkysynnästä. Noin 89 prosenttia lääkäreistä piti potilasmääriä riittävinä. Kahdeksan kymmenestä uskoi yksityislääkäritoiminnalla olevan lisäkysyntää tulevaisuudessa. Päätoimisesti yksityisvastaanottoa pitävät lääkärit arvioivat lisäkysynnän ja potilaiden riittävyyden sivutoimisia hieman optimistisemmin.

Suurista erikoisaloista potilaiden riittävyyteen epäilevimmin suhtautuivat korva-, nenä- ja kurkkulääkärit, joista yli 30 prosenttia vastasi, ettei potilaita ole riittävästi. Lastentautien erikoislääkäreistä 19 prosenttia ja sisätautien erikoislääkäreistä 14 prosenttia ei uskonut potilaiden riittävyyteen. Samat erikoisalat eivät uskoneet vastaanottotoiminnallaan olevan lisäkysyntää.

Kyselyn lopuksi lääkäreiltä pyydettiin avoimilla kysymyksillä näkemyksiä yksityislääkäritoiminnan tulevaisuudesta ja mahdollisista kehittämistarpeista. Lisäksi tiedusteltiin sitä, millaisia toimenpiteitä Lääkäriliitolta odotetaan yksityislääkäritoiminnan edistämiseksi. Kehitysehdotuksissa nousivat esille muun muassa seuraavat asiat:

- ammatinharjoittajan sosiaaliturvan parantaminen (oman sairausajan turva, työterveyshuolto, eläkekysymykset),

- Kela-korvausten tason nostaminen,

- koulutukseen pääseminen ja sitä tukeminen,

- yhteistyö kollegojen kanssa ja konsultaatiomahdollisuuksien parantaminen,

- atk-ohjelmien ja sähköisten potilastietojärjestelmien kehittäminen.

Yksityisen sektorin tulevaisuuden näkymiä

Yksityisen sektorin ja koko terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuuden näkymiin vaikuttavat monet eri tekijät. Väestön ikääntyminen tulee varmuudella kasvattamaan terveyspalvelujen kysyntää seuraavina vuosikymmeninä. Kuntien palvelurakenneuudistuksen lopullisia vaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Yksityisen sektorin näkökulmasta hankkeeseen sisältyy paljon mahdollisuuksia, mutta myös uhkia. Yksityissektorin tulevaisuuden kannalta on merkitystä muun muassa sillä, miten julkisen sektorin toiminta kuntien palvelurakenneuudistuksessa organisoidaan, miten hoitotakuu toteutetaan ja jalostuuko liikelaitostoiminta todelliseksi yritystoiminnaksi.

Keskeinen kysymys tulee olemaan myös se, miten lääkärit tulevaisuudessa organisoivat vastaanottotoimintansa. Tällä hetkellä lääkärit toimivat etupäässä lääkäriasemilla ja -keskuksissa, joissa omistussuhteissa tapahtuu ulkopuolisen pääomarahoitteisen tahon mukaantulon ohella sukupolvenvaihdoksia. Tulevaisuus näyttää, pysyvätkö lääkärit jatkossa lääkäriasemilla vai lähtevätkö he uudelleen perustamaan omia vastaanottopisteitä.

Yksityissektorilla tapahtuva toiminta on monipuolistunut. Aiempaa enemmän lääkärit ovat siirtyneet toimimaan myös työsuhteissa etenkin työterveyshuollossa. Toisaalta osa ammatinharjoittajista toimii perinteisen vastaanottotoiminnan sijaan erillisen yrityksen kautta.

Jatkotoimet selvitystyön johdosta

Selvitystyön johdosta liiton hallitus perusti alkusyksystä 2006 erillisen työryhmän laatimaan tulevaisuuden strategian yksityisen terveydenhuollon piirissä toimivien lääkäreiden aseman parantamiseksi. Ohjeena työryhmälle hallitus totesi, että yksityissektorin tulevaisuuden strategiassa tulee ottaa huomioon muun muassa seuraavat seikat:

1) yksityisten palvelujen tuottajien uudelleenorganisointi; ulkopuolisen rahoittajan mukaantulo ja lääkärikeskusten ketjuuntuminen

2) yksityisen/julkisen terveydenhuollon toiminnan suhde ja julkisen terveydenhuollon organisointi tulevaisuudessa

3) palvelutoiminnan jatkuva laajentuminen ja yksityissektorin kilpailutilanne tulevaisuudessa

4) sairausvakuutuksen kehitys

5) vakuutusyhtiöiden asema; tuotteistetut hoitoketjut/potilaiden valinnanvapaus

6) ammatinharjoittajatoiminnan toteuttaminen yhtiömuodossa; vakuutusten merkitys.

Strategiatyöryhmään nimettiin liiton keskeisten valiokuntien puheenjohtajat yksityissektorivaliokunnasta Timo Juvakoski, edunvalvontavaliokunnasta Olli Meretoja ja terveyspoliittisesta valiokunnasta Samuli Saarni. Lisäksi työryhmään kuuluvat ammatinharjoittajien edustajana yksityissektorivaliokunnasta Marjut Laurikka-Routti, sekä liiton toimistosta toiminnanjohtaja Heikki Pälve, talousjohtaja Pentti Alhola ja edunvalvontajohtaja Markku Kojo sekä lakimies Kati Lehtonen. Strategiatyöryhmä antaa loppuraporttinsa toukokuun 2007 loppuun mennessä.

Mitä tutkimuksesta kävi ilmi? Poimintoja tuloksista.

- Kohtuullisena KELA-korvauksen tasona lääkärit pitivät 52 prosenttia.

- Lääkärit arvioivat yksityislääkärin palkkioiden nuosevan 15 prosentilla seuraavan viiden vuoden aikana.

- Yksityislääkärit haluaisivat lisätä vastaanottotoimintaa noin kolme tuntia viikossa.

- Useampi kuin joka neljäs päätoimisista praktikoista olisi valmis pitämään vastaanottoa iltaisin ja viikonloppuisin. Sivutoimisista tätä mieltä oli yli puolet vastanneista.

- Kuusi kymmenestä on lääkärin omia ajanvarauspotilaita.

- Keskimäärin yli puolet bruttotuloista saadaan itse maksavilta potilailta. Työnantajan maksamia potilaita on noin joka viides.

- Vuokra- ja huoneistokulut muodostavat yli 40 prosenttia kaikista kuluista.

- Vastaanottotoiminnalla koettiin olevan vähiten lisäkysyntää Varsinais-Suomen, Itä-Savon, Kymenlaakson ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiireissä.

Tarkat tilastot liiton internet-sivujen jäsenalueelta www.laakariliitto.fi