Dekkari käteen, kohti kesää!

Ruotsalainen kirjailija Henning Mankell, komisario Wallanderin luoja, mainitsi taannoisessa Le Monde -lehden haastattelussa dekkarikirjailijan saavan lähitulevaisuudessa kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Lukijan arvailtavaksi jää, viittasiko hän itseensä. Sanoma oli kuitenkin selvä: eroa ns. korkeakirjallisuuden ja viihteen välillä ei enää tunneta. Professorikin voi lukea julkisesti dekkaria pelkäämättä leimautumista moukaksi.

Juha T. Laine

Onni

Herään aamulla yksin ja kaikki on hyvin, tiedän heti missä olen. Pappa ja mummu ovat lähteneet jo töihin. Keittiöstä leijailee hiivaleivän tuoksu, maailman parasta leipää, suoraan uunista, voita ja kinkkua päälle, ja teetä. Saan nuohota vanhaa taloa koko päivän, etsiä aarteita nurkista ja kaapeista, maata pihalla viltin päällä ja lukea eläinkirjaa, nukkua hetken voikukkien kanssa. Tiedän, että illan suussa pappa ja mummu tulevat kotiin, pappa kertoo minulle juttuja ja olen täällä vielä huomennakin. Lapsen suuri onni.

Johannes Enroth

Onko työterveyshuolto vaikuttavaa?

Markku Seuri ehdottaa kirjassaan Työterveys 2.0 ratkaisuja työterveyden vaikuttavuuden parantamiseen sekä koko perusterveydenhuollon järjestelmän uudistamiseen. Kirjan lähtökohtana on terveydenhuoltomme nykyinen tilanne. Samalla kun työssä käyvät saavat toimivaa sairaanhoitoa työterveyshuollosta, työn ulkopuolella olevien kansalaisten palvelut heikkenevät terveyskeskuksissa. Hyvinvoiva työterveys paisuu ja etsii itselleen uusia tehtäviä esimerkiksi työn kehittämisestä ja työhyvinvoinnin tuesta.

Helena Liira

Inhokkina Isänmaa

Vappuaattona seisoskelin Amsterdamin Dam-aukiolla tuhansien hollantilaisten joukossa juhlistamassa uuden kuninkaan astumista tehtäväänsä. Ihmismeri oli kääriytynyt oranssiin eli Alankomaiden kansallisväriin. Ryhmä puristi kaltaisekseen ja minäkin hankin appelsiininvärisen pahvikruunun keikkumaan hiuksilleni. Katujuhlat jatkuivat koko illan. Hauskaa oli ilman järin suurta promillemäärää. Positiivinen isänmaallisuus liittyi monarkiaan: yhdessä olemme enemmän!

Laura Kolbe

Imettämisen ylistys

Antiikin kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa esiintyy usein naishahmo, johon päähenkilöllä tuntuu usein olevan lämpimämmät välit kuin omaan äitiin. Tuo hahmo on imettäjä, latinaksi nutrix (muun muassa sanan nurse kantasana). Varsinkin yläluokassa oli tapana, että äiti ei imettänyt lasta vaan lapsi annettiin imettäjälle. Tämä tapa oli yleinen vielä 1800-luvulla, mutta vähitellen imettäjän rintamaidon korvasivat tuttipullo ja erilaiset äidinmaidonkorvikkeet jopa siinä määrin, että edelleen on länsimaissakin niitä, jotka ajattelevat imettämisen kuuluvan köyhille, kouluttamattomille ja vähemmän hienoille.

Lääkärin sydän

Joulun alla minulle sattui paha tapaturma. Olin kuuntelemassa kollegan jäähyväisluentoa hyvästä opetuksesta ja lähtiessäni liukastuin sairaalan hallintorakennuksen jäisellä pihalla, jolle oli vastikään satanut ohut lumikerros. Siinä murtui vasen käsi ja jalka, monesta kohdasta ja pahoiksi pirstaleiksi. Jouduin odottamaan ambulanssia liki puoli tuntia, koska pihan läpi kulkevaa polkua ei oltu merkitty kyltillä, eikä hälytyskeskus niin muodoin tiennyt mistä minut täsmällisesti voi löytää.

Marja-Liisa Honkasalo

Monipuolisia näkökulmia lääkärikoulutukseen

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö TUTKE täytti viime vuonna 10 vuotta ja sen pitkäaikainen johtaja, professori Pekka Kääpä siirtyi viime vuoden lopussa eläkkeelle. Näiden tapahtumien kunniaksi on julkaistu hyvä kirjoituskokoelma monipuolisista näkökulmista lääkärikoulutukseen. Kirjan molemmat toimittajat ovat ansioituneita lääkärikoulutuksen kehittäjiä.

Hannu Halila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030