Mitä tapahtui kasvatukselle?

Sehr gerne, Frau, lievä kumarrus, hymy ja "ilman muuta, rouva" -asenne palvelussa. Istun Cafe Landtmannissa Wienin Ringstrassen varrella ja eteeni lasketaan kuppi huumaavan ihanaa kahvia ja lasi vettä sekä servietti ja muheva leivos. Tarjoilijapoika toimii huomaamattomasti, mutta kohteliaasti. Rentoudun. Hyvä olo valtaa mielen. Havahdun Wienin kahvilassa pohtimaan elämänlaatua ja sitä, missä näitä palveluammattien kullannuppuja oikein kasvaa.

Laura Kolbe

Homo Bricolus

Roomalainen mytologia antoi meille "parkat", ne kolme kohtalotarta, jotka askaroivat elämämme kehräämällä, kutomalla, purkamalla, valmistamalla langan ja katkaisemalla sen. He tekivät elämästä yhden askaroinnin muodon. Tämän opittuani olen alkanut arvostaa kaikenlaista vapaaehtoista, ei-kaupallista askarointia. Sellaista askarointia joka syntyy sekä todellisesta tarpeesta että sellaisesta, jonka tarpeettomuuden voivat päättää ainoastaan jumalat. Pikkupoika rantahiekassa askaroi linnan, tekee nostosillan joutavista laudankappaleista ja hiekkatornit, jotka vesi huuhtoo kohta pois. Myöhemmin tuo samainen poika tekee taidokkaita linnunpönttöjä ja vielä myöhemmin oman aviovuoteensa, joka taatusti ei narise. Ei, askartelu ei ole vanhanaikaista. Se ei kuulu ainoastaan Robinson Crusoelle eikä tyypille, joka kiroillen kokoaa osina myytyjä huonekaluja. Onnellinen se jonka työ sisältää jonkin askartelun muodon. Ja onnellinen myös se, joka lomalla ollessaan yhtäkkiä huomaa omistavansa myös kymmenen sormea.

Hannu Väisänen

Bangalore ja onnen lahjat

"Haluaisitko tutustua sairaalaamme?" Nyökkään Tri Talylle, oppaalleni Intian suurimmassa "Tertiäärisen Neurologisen ja Psykiatrisen Hoivan Kansallisesti Tärkeässä Yksikössä". Seuraamme liittyy amerikkalainen neurologi Bruce ja hiljainen Tri Sundaran, kultakirjailtuun sariin pukeutunut nuori kollega. Vanhan sairaalan rehevässä puutarhassa, pergoloiden ja suurten puiden varjossa nuokkuu ihmisiä, ryhmissä ja erikseen. Väsyneet silmät kääntyvät suuntaamme: täällä ei turisteja käy.

Anu Wartiovaara

Turhat ja puuttuvat pätevyysvaatimukset

Joskus vuosia sitten television vaalikeskustelussa minulta kysyttiin, mitä pitäisi tehdä sille, että pienissä ja syrjäisissä terveyskeskuksissa ei ole varaa pitää röntgeniä ja matkat ovat pitkät. Sanoin, että ainahan niissä voisi olla se laite, koska se ei paljon maksa, vaan henkilökunta maksaa. Suurin osa kuvauksista on niin yksinkertaisia, että ne osataan tehdä paikanpäällä. Kuva voidaan lähettää lankaa pitkin muualle analysoitavaksi.

Osmo Soininvaara

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030