Hallituksen lakiehdotus biosimilaarien edistämisestä toisi turhaa byrokratiaa.

Hallitus julkisti juhannuksen alla lakiesityksen, joka ei toivottavasti pääse unohtumaan lomien alle.

Lausuntokierrokselle lähtenyt lakipaketti liittyy lääkeasioiden uudistukseen, jolla on liuta hyviä tavoitteita. Lääkehuollon kustannuksia on hyvä saada alas ja lääkitysten turvallisuutta sekä palveluita parantaa. Paketilla pyritään myös rahoittamaan hoivahenkilöstön vähimmäismitoituksia.

Hyvien tavoitteiden ei saa antaa peittää kelvottomia toteutuskeinoja.

Esitys lisäisi lääkärille sälytettyä byrokratiaa lääkkeiden määräämisessä. Kirjaamis- ja raportointivelvoitteiden lisääminen sotii terveydenhuollon tehokkuutta vastaan. Lääkärin työaikaa tulee allokoida tietojärjestelmien sijasta potilastyöhön.

Kohteina ovat biosimilaarit. Ne ovat biologisia lääkkeitäe, jotka ovat samankaltaisia alkuperäisvalmisteiden kanssa. Käyttökohteita ovat muun muassa diabetes, syövät sekä tulehdukselliset nivel-, iho- ja suolistosairaudet.

Vaikka biosimilaari ei ole täsmälleen sama kuin alkuperäinen, Fimea on korostanut käytön olevan turvallista. Hoidon voi aina aloittaa similaarilla.

Biosimilaarien määrääminen on valistuksen ja nykyisen ohjeistuksen kautta edennyt valitettavan hitaasti. Vaihtamalla similaareihin tai aloittamalla uudet hoidot niillä yhteiskunta säästäisi kymmeniä miljoonia euroja. Hintakilpailukaan ei toimi kunnolla. Heinäkuun puolessa välissä biosimilaarinimikkeitä oli Suomessa 63. Niillä pystyi korvaamaan 18:aa vaikuttavaa ainetta.

Hallitus aikoo nyt edistää similaarien käyttöä kovin keinoin.

Määräämispakko siirtyy ohjeistuksista ja lääkkeenmääräämisasetuksesta lakiin. Vaihtokelpoisista biologisista lääkkeistä on valittava halvin.

Jos näin ei käy, Kela voi antaa ensin huomautuksen. Siihen ei ole valitusoikeutta. Seuraavaksi Kela määräisi korjaamaan puutteet. Se voisi tehostaa vaatimuksiaan uhkasakolla – ja se voisi koskettaa yksittäistä lääkäriäkin.

Kahden kuukauden välein lääkärin olisi välein raportoitava biologisten lääkkeiden määräyksistään työnantajalleen. Työnantaja – terveydenhuollon toimintayksikkö – tekisi saman Kelaan kolmesti vuodessa.

Poikkeustilanteissa lääkäri voisi määrätä muunkin kuin halvimman version. Lääketieteellinen perustelu pitäisi kirjata potilasasiakirjojen sijasta lääkemääräykseen.

Lääkemääräykset olisivat voimassa vuoden. Nyt aika on kaksi vuotta.

Lakipaketti uhkaa tuoda lääkärille lisää työtä tietojärjestelmien parissa – aivan kuin sitä ei olisi tarpeeksi. Turhaa byrokratiaa olisi myös raportointi Kansaneläkelaitokselle. Se saa tiedot biologisten lääkkeiden määräämisistä Reseptikeskuksesta.

Uhkasakko on kohtuuton. Ainakaan sitä ei tulisi kohdistaa yksittäisiin lääkäreihin.

Positiivista on työnantajalle asetettu vaatimus tietojärjestelmistä. Reseptinkirjoitusohjelmiston tulee kertoa vertailukelpoiset biologiset valmisteet hintoineen, kuten apteekkivaihtoon kuuluvilla lääkkeillä. Nyt hinnat on pitänyt metsästää muualta. On helposti määrätty sitä, mitä ennenkin.

Jos biologisten lääkkeiden käyttö ei etene riittävästi informaation ja rationaalisen lääkehoidon keinoin, apteekkivaihto olisi puutteistaan huolimatta parempi vaihtoehto.