Elinvoimaisuuden takaaminen vaatii laajamittaisia toimia.

Psykiatrit ovat Suomen suurin erikoislääkäriryhmä, ja heidän osuutensa suhteessa väestöön on kansainvälisesti suuri. Psykiatrit arvioivat ja hoitavat erikoisaloista suurimman potilasmäärän, ja määrä kasvaa.

Psykiatrien koulutuspaikkojen lisäämistä on vaadittu pitkään (1). Tuoreimmin asiaan otti kantaa Onnettomuustutkintakeskus (2).

Huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää myös siihen, miten alalle riittäisi tulijoita ja poistumaa voitaisiin julkisella puolella hallita.

Työaika menee todisteluun

Psykiatrin erityisosaamista ovat erotusdiagnostiikka ja hoidon kokonaissuunnittelu.

Suhteeton osa työajasta menee nykyään kuitenkin viranomaisille tehtävien lausuntojen valmisteluun ja kirjoittamiseen. Erityisen turhauttavia ovat erilliset lausunnot diagnoosin perusteella myönnettävistä lääkekorvauksista.

Kelan vuositilaston perusteella psykiatrian erikoislääkärit kirjoittavat suurimman osan kuntoutuslausunnoista (3). Työkykyyn liittyvistä mielenterveyden lausunnoista kuitenkin hylätään puolet.

Psykiatrille tulee myös ei-lääketieteellisiä lausuntopyyntöjä. Pitää arvioida kykyä vanhemmuuteen, tarvetta lastensuojeluun, soveltuvuutta lapsettomuushoitoon ja tarvetta palauttaa impulsiivisesti tehdyt ostokset.

Esimerkki yhteiskunnallisesti ratkaistavasta mutta lääketieteellistetystä kysymyksestä on sukupuoli-identiteetti. Kahdella arvioita tekevällä klinikalla on krooninen psykiatripula.

Saatavuutta parannettava

Psykiatrin tekemät diagnoosi ja hoitosuunnitelma ovat avun edellytyksiä liian suuressa osassa mielenterveys- ja päihdepalveluja.

Apu on viivästynyt. Jonoja paikkaamaan ovat syntyneet ostopalvelujen ja keikkalääkärien markkinat. Erityisesti lasten palveluihin on perustettu uusia yksiköitä, joissa erikoislääkärin puute synnyttää taas pullonkaulan.

Toisaalta käsitys vaikuttavasta mielenterveyspalvelusta on muuttunut. Tuhansia perustason ammattilaisia koulutetaan nyt lyhytinterventioihin julkisella sektorilla. Niiden aloittamiseen ei yleensä tarvita lääkärin arviota.

Potilaalla on oikeus nopeaan ja vaikuttavaan hoitoon. Toimenkuvia, konsultaatiokäytäntöjä ja resursointia täytyy päivittää ja selkeyttää.

Sairaansijat vähenevät

Liian usein käy niin, että psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevalle ei löydy paikkaa eikä korvaavaa hoitoa.

Uudisrakentaminen uhkaa vähentää sairaansijoja edelleen (4). Tämä huolestuttaa erityisesti akuuttihoitojen turvaamisen kannalta. Itsemurha on pääsääntöisesti estettävissä laadukkaalla hoidolla.

Psykiatrian henkilökunnan, potilaiden ja omaisten ääni pitää saada kuuluviin, kun tehdään päätöksiä osastopaikkojen määrästä tai hoidon laatuun vaikuttavista tekijöistä (5).

Kautta Suomen on vakavia ongelmia turvata julkiselle sektorille virkasuhteessa olevaa psykiatrian erikoislääkäriä edes välttämättömimpiin tehtäviin. Tarpeettomiin ja ihmisoikeuksien kannalta kestämättömiin viiveisiin ajaudutaan esimerkiksi vaikeahoitoisten tai oikeuspsykiatristen potilaiden sairaalahoidon toteutuksessa.

Toimenkuvaa täytyy kirkastaa

Päivittäiset työolot eivät tue psykiatrin henkilöstön jaksamista. Liian usein tukihenkilöksi tarkoitettu resurssi tai tietojärjestelmä ei palvele työntekijöiden vaan systeemin etua. Hyvinvointiin vaikuttaa kokemus siitä, voiko työskennellä arvojensa mukaisesti. Eettinen stressi on lisääntyvä syy julkiselta sektorilta pois siirtymiseen.

Työnjako ja toimintojen integrointi perusterveydenhuollon, päihdehoidon, työterveyshuollon ja psykiatrian välillä vaatii selkeyttämistä.

Toimintamallit täytyy päivittää huomioimaan toimintaympäristön muutos. Uusista toiminnoista ja lausuntotarpeista päätettäessä täytyy tehdä priorisointia huomioiden saatavilla olevien resurssien realistinen kokonaismäärä.

Senioripsykiatrien jaksamisen varmistaminen julkisella sektorilla on yksi keskeisimpiä tekijöitä erikoisalan pelastamiseksi. Kliiniseen psykiatriseen tutkimukseen, mukaan lukien uusien hoitomenetelmien käyttöönotto, tarvitaan rahoitusta.

Psykiatria on antoisa ja rikas erityisosaamisen alue. Sen elinvoimaisuuden takaamiseksi tarvitaan nyt laajamittaisia toimia.