Kelan vuosina 1985–1993 kokeilema omalääkärimalli tuotti tyytyväisiä potilaita ja lääkäreitä. Vastaava ammatinharjoittajuus olisi käypä ratkaisu myös nyt.

Cursus Leppäluodon kandit valmistuivat lääketieteen lisensiaateiksi Helsingin yliopistosta 58 vuotta sitten.

Kokouksessamme syyskuussa mietimme, miksi omalääkärijärjestelmä hiipui Suomessa vaikka menestyy Norjassa sekä Tanskassa ja on Britanniassa terveydenhuollon kulmakivi. Myös vakuutuspohjaisen terveydenhuollon maissa on tavallisesti omalääkäri.

Mietimme myös, miten julkinen ja yksityinen terveydenhuolto voisivat tehdä yhteistyötä.

Kurssi kuuli tämän artikkelin toiselta kirjoittajalta, Arpo Aromaalta, esityksen Omalääkäri – kokeilusta toimeenpanoon.

Aromaa oli vuonna 1998 kirjoittamassa Kelan omalääkärikokeilua valottanutta kirjaa Yksityislääkärit omalääkäreinä (1).

Potilaat tutuiksi

Kelan kokeilu tehtiin vuosina 1985–1993. Se käsitti 40 000 asukasta Helsingissä, Lahdessa, Tampereella sekä Turussa.

Vastuuväestö lääkäriä kohden oli 1 500–2 500 henkeä.

Kela ja Lääkäriliitto tekivät toiminnasta ja rahoituksesta puitesopimuksen. Potilas maksoi käynnistään saman kuin terveyskeskuksessa. Lopuista kustannuksista vastasi Kela. Jotkut lääkärit palkkasivat avukseen hoitajan. Omalääkärin lähetteellä potilas sai käydä erikoislääkärin konsultaatiossa Kelan rahoilla.

Lääkärin tuli pitää vastaanottoa vähintään 20 tuntia viikossa.

Muina aikoina hänen tuli olla tavoitettavissa puhelimitse – tai ainakin sijaisen. Puhelinsoitot lisääntyivät jyrkästi kokeilun edetessä, kun potilaat tulivat tutuiksi.

Euroopassa omalääkärit tekevät kotikäyntejä. Suomen kokeilussa niitä oli vähän. 

Saatavuus hyvä

Tuloksia seurattiin muun muassa väestökyselyillä ja rekistereistä. Havaintoja verrattiin terveyskeskuksissa toteutettuun sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaan omalääkärikokeiluun ja tavanomaisiin terveyskeskuksiin.

Kyselyt mittasivat myös ihmisten tyytyväisyyttä. Kokeilussa he olivat tyytyväisempiä kuin terveyskeskusten asiakkaat.

Väestöön suhteutetut kustannukset olivat 5–8 prosenttia tavallista terveyskeskusta suuremmat. Tämä johtui siitä, että kaikki potilaat saivat haluamansa lääkärinpalvelut toisin kuin julkisella puolella.

Käyntien määrä lisääntyi monta vuotta. Saatavuus oli hyvä, ja lääkäriin pääsi samana päivänä tai parin kolmen päivän kuluttua.

Tärkeä tulos oli myös, että tyytyväisyys oli kaikissa ammatin, koulutuksen ja tulojen perusteella jaetuissa väestöryhmissä sama. Tavallisessa terveyskeskuksissa vähän koulutetut ja pienituloiset olivat muita tyytymättömämpiä.

Samassa yhteydessä tehtiin kokeilu, jossa omalääkärit ja terveyskeskuslääkärit voivat konsultoida yksityisiä erikoislääkäreitä. Potilas maksoi poliklinikkakäynnin hinnan. Kokeilu vähensi erikoissairaanhoidon poliklinikkakäyntejä. 

Toimisi nytkin

Kokeilu osoitti, että ammatinharjoittajat voivat toimia luotettavasti ja edullisesti omalääkäreinä. Toimintaan voidaan helposti liittää hoitajat. Yksityiset erikoislääkärit voidaan myös hyvin integroida toimintaan konsultaatioilla, mikä vähentää sairaaloiden erikoissairaanhoidon tarvetta.

Kolmekymmentä vuotta sitten mallia ei otettu käyttöön. Arviomme mukaan vaikeasti ymmärrettävistä poliittisista syistä.

Toimisiko malli tänään muuttuneissa olosuhteissa yhtä hyvin kuin kokeilun ajankohtana?

Kyllä.

Lue lisää: Lääkäriliitto: Omalääkärimalli on toteutettava nyt

Toimeenpanoon pitäisi panostaa ja ottaa tarkasti huomioon kokemukset. Käypä ratkaisu olisi Kelan rahoituksella toimiva ammatinharjoittajuus. Toki muitakin malleja on.

Halutaanko yrittäjäksi?

Käynnistämiselle on kriittistä, haluavatko lääkärit ryhtyä omalääkäreiksi ja yrittäjiksi. Kelan kokeilussa lääkärit olivat tyytyväisiä paljolti siksi, että työ oli itsenäistä. Potilaiden tavoin lääkärit myös arvostivat hoitosuhteiden jatkuvuutta.

Lue lisää: Miksi omalääkäri?

Mutta sietäisivätkö tuleva rahoittaja ja terveyskeskukset yrittäjälääkäreitä?

Juuri nyt omalääkäriys on kuuma puheenaihe jopa pääministeritasolla. Cursus Leppäluoto ehdottaa, että perehdytään kunnolla 30 vuotta vanhaan tutkimustietoon, kääritään hihat ja seurataan muuta Eurooppaa käynnistämällä ammatinharjoittajamallin mukaan toimiva omalääkärijärjestelmä.

Samalla saadaan perusterveydenhuollon tueksi terveysyrityksissä toimivien erikoislääkäreiden konsultaatiot.