Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen väitti Lääkärilehdessä, ettei hoitajien tekemästä hoidon tarpeen arvioinnin eduista ole tutkimusnäyttöä (1).

Epäilemme lausunnon perustuvan mutuun. Lehtonen ei selvästikään ole tehnyt asianmukaisia tietokantahakuja. Näyttöä löytyy runsaasti.

Reissel ym. mukaan laadukas puhelintriage voi vähentää päivystyskäyntejä, kun potilaat ohjataan esikontaktissa oikeaan paikkaan (2).

Leibowitzin tutkimus osoitti, että puhelintriage vähentää välitöntä lääkärikuormitusta (3).

Bunnin tutkimus näytti, että jopa yli puolet puheluista voidaan hoitaa ilman fyysistä käyntiä (4).

Ismail ym. mukaan kustannusvaikuttavuutta saavutetaan varsinkin alueilla, joissa perusterveydenhuollon saatavuus on heikko (5).

Orava ym. katsaus osoittaa, että hoitajat tekevät laadukasta hoidon tarpeen arviointia puhelimitse ja puhelinohjaus on tutkitusti vaikuttava menetelmä terveydenhuollossa (6).

Syväojan & Äijälän (2009) mukaan laadukas hoidon tarpeen arviointi on keskeinen osa hoitotyötä ja sen onnistuminen vaikuttaa koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen (7).

Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän mukaan hoidon tarpeen arviointi (HTA) on yksilöllinen arvio tutkimusten tai hoidon tarpeesta ja kiireellisyydestä. Potilas ei voi eikä hänen tarvitse tietää, onko hänen asiansa kiireellinen vai ei. Kiireettömäksi luulemastaan asiasta soittavalla voi olla kiireellinen tai henkeä uhkaava tila ja se tulee tunnistaa kontaktissa.

Tätä on hoidon tarpeen arviointi, jota STM ja allekirjoittaneet tarkoittavat. Julkisuudessa käyty keskustelu osoittaa täydellistä tietämättömyyttä tästä.

Lehtonen esimerkiksi niputtaa hoitaja-arvioinnin sote-kustannusten kasvuun.

Kasvu on seurausta rakenteellisista tekijöistä, joista yksi tärkeimmistä on väestön ikääntyminen. Lisäksi työvoimapula kasvattaa kalliiden vuokratyöntekijöiden käyttöä. Uudet hoitomenetelmät sekä hoitotakuun tiukentuminen ovat myös kasvattaneet menoja.

Sen sijaan, että arvostelemme hoitajia, meidän tulisi käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua terveydenhuollon arvovalinnoista, palvelujen priorisoinnista ja rahoituspohjasta.

Hoitajat tekevät työtään heille annettujen resurssien ja työkalujen rajoissa parhaansa mukaan. On valitettavaa, että keskustelu nostaa heidät esiin ongelmissa, joihin he ovat syyttömiä.

Hoidon tarpeen arviointia tekevät hoitajat ovat järjestelmällemme kultaakin kalliimpia. Heidän koulutukseensa ja työnkiertoon kannattaa panostaa. Mitä paremmin hoidon tarpeen arviointia tekevät hoitajat ovat koulutettuja, sitä paremmin potilasturvallisuus toteutuu ja sitä suurempia säästöjä voimme saavuttaa.