On aika nähdä ilmasto- ja luontokriisi osana samaa globaalia terveysuhkaa

Yli 200 terveyslehteä kehottaa YK:ta, poliittisia johtajia ja terveydenhuollon ammattilaisia tunnustamaan, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat osa samaa kriisiä ja että terveyden säilyttämiseksi ja katastrofin välttämiseksi molempiin on puututtava. Tämä ympäristökriisi on jo niin vakava, että se muodostaa maailmanlaajuisen terveysuhan.

Tällä hetkellä ilmastokriisiin ja luontokriisiin suhtaudutaan kuin ne olisivat kaksi eri haastetta. Se on vaarallinen erehdys. Vuonna 2024 järjestetään kaksi YK:n ilmastosopimuksen osapuolten kokousta (Conference of the Parties, COP): 28. ilmastokokous Dubaissa ja 16. luontokokous Turkissa. Kokoukset saavat valitettavasti tietonsa pitkälti eri tutkimusyhteisöiltä, mutta yhteisöt kokoontuivat vuonna 2020 ja päätyivät seuraavaan näkemykseen: ”Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden haasteet on nähtävä osana samaa, mutkikasta kokonaisuutta... jotta pystyttäisiin välttämään huonot ratkaisut ja saamaan parhaat mahdolliset tulokset” (1).

Terveysalalla on kehitetty käsite ”planetaarinen terveys”, joka kuvastaa sitä, että luonto on yhtenäinen järjestelmä, joka koostuu toisistaan riippuvaisista osista. Yhden osajärjestelmän vahingoittuminen voi vahingoittaa myös muita – esimerkiksi kuivuus, maastopalot, tulvat ja muut ilmaston lämpenemisen vaikutukset tuhoavat kasvistoa ja johtavat maaperän eroosioon estäen näin hiilen varastoitumista, mikä vuorostaan edistää ilmaston lämpiämistä (2). Ilmastonmuutos on ennen pitkää merkittävämpi luontokadon aiheuttaja kuin metsätuhot ja muut maankäytön muutokset (3).

Luonnon toipumiskyky on ilmiömäinen. Esimerkiksi avohakkuun jälkeen alue voi taas metsittyä, ja meren kasviplankton, joka toimii luonnon hiilivarastona, tuottaa kahdeksassa vuorokaudessa yli miljardi tonnia yhteyttävää biomassaa (4). Alkuperäisväestöjen maan- ja merenkäytöllä on erityisen suuri merkitys näiden uudistumisen ja jatkuvan hoidon kannalta (5).

Yhden osajärjestelmän palauttaminen ennalleen voi auttaa toista – esimerkiksi hiilen palauttaminen maaperään voisi poistaa valtavasti kasvihuonekaasuja ilmakehästä (6). Mutta samat toimet, joista voi olla hyötyä yhdelle osajärjestelmälle, voivat vahingoittaa toista — esimerkiksi yhden puulajin istuttaminen metsiin voi poistaa hiilidioksidia ilmasta mutta saattaa vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta, joka on ratkaisevan tärkeää terveiden ekosysteemien kannalta (7).

Terveysvaikutukset

Näiden lehtien aiemmissa pääkirjoituksissa on kerrottu, että ilmastokriisillä on suora ihmisen terveyttä vahingoittava vaikutus (8,9), ja niin on myös luontokriisillä (10). Jakamattomalla planetaarisella kriisillä tulee olemaan merkittäviä terveysvaikutuksia, koska se aiheuttaa yhteiskunta- ja talousjärjestelmien häiriöitä – maan, suojan, ravinnon ja veden puutetta ja lisääntyvää köyhyyttä, jotka johtavat massamuuttoon ja konflikteihin. Lämpötilan nousu, sään ääri-ilmiöt, ilman saastuminen ja tartuntatautien leviäminen ovat merkittäviä terveysuhkia, joita ilmastonmuutos pahentaa (11). ”Ilman luontoa meillä ei ole mitään”, tiivisti YK:n pääsihteeri António Guterres YK:n luontokokouksessa Montrealissa viime vuonna (12). Vaikka pystyisimme rajoittamaan ilmaston lämpiämisen alle 1,5 asteeseen esiteollisen ajan tasolta, voisimme luontoa tuhoamalla silti aiheuttaa katastrofaalisia terveyshaittoja.

Puhtaan veden saanti on ihmisen terveyden perusedellytys, mutta saastuminen on huonontanut veden laatua ja lisännyt vesivälitteisiä sairauksia (13). Myös mereen virtaavan makean veden saastumisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia etäisiinkin ekosysteemeihin (14). Monipuolinen elintarvikevalikoima on hyvän ravitsemuksen kivijalka, mutta elintarvikejärjestelmän geneettinen monimuotoisuus on kaventunut silmiinpistävästi. Noin viidesosa ihmiskunnasta saa ravintonsa ja elantonsa luonnonvaraisista kasvi- ja eläinlajeista (15). Varsinkin pieni- ja keskituloisissa maissa luonnoneliöstön väheneminen on merkittävä haaste. Monen Afrikan, Etelä-Aasian ja pienten saarten väestön ravinnon proteiinista yli puolet on kalaperäistä, mutta merten happamoituminen on huonontanut kalojen ja äyriäisten laatua ja vähentänyt niiden määrää (16).

Maankäytön muutokset ovat johtaneet siihen, että kymmenettuhannet lajit ovat joutuneet entistä läheisempään kosketukseen keskenään, mikä on lisännyt taudinaiheuttajien siirtymistä niiden välillä ja uusia sairauksia ja pandemioita (17). Sekä ihmisten vähentynyt yhteys luontoon että luontokato on yhdistetty tarttumattomien, autoimmuuni- ja tulehdussairauksien sekä aineenvaihdunnallisten, allergisten ja neuropsykiatristen sairauksien lisääntymiseen (10,18). Luonnon hoitaminen ja yhteys luontoon ovat terveyden kannalta erityisen tärkeitä alkuperäiskansoille (19). Myös monen lääkkeen alkuperä on luonnossa, ja siksi luonnon monimuotoisuuden väheneminen rajoittaa uusien lääkkeiden löytymistä.

Laadukkaat viheralueet, jotka suodattavat ilmansaasteita, laskevat ilman ja maan lämpötilaa ja tarjoavat liikuntamahdollisuuksia, parantavat asuinyhteisöjen terveyttä (20). Yhteys luontoon vähentää stressiä, yksinäisyyttä ja masennusta ja edistää sosiaalista kanssakäymistä (21). Yhä lisääntyvä kaupungistuminen uhkaa näitä hyödyllisiä vaikutuksia (22).

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon terveysvaikutukset kohdistuvat epätasaisesti eri maihin ja maiden sisällä, niin että haavoittuvaisimmat yhteisöt kantavat usein raskaimman taakan (10). Siksi on perusteltua sanoa, että epätasa-arvo kiihdyttää näitä ympäristökriisejä. Ympäristöhaasteilla ja sosiaalisella ja terveydellisellä epäoikeudenmukaisuudella on yhteisiä altistavia tekijöitä, joihin puuttumisesta voi olla hyötyä molempien korjaamisessa (10).

Maailmanlaajuinen terveysuhka

YK:n luontokokouksessa joulukuussa 2022 sovittiin, että maailman maa-, rannikko- ja merialueista vähintään 30 % pitää saada tehokkaiden suojelu- ja hoitotoimenpiteiden piiriin vuoteen 2030 mennessä (23). Kehittyneet maat sopivat tukevansa kehittyviä maita tässä tehtävässä 30 miljardilla dollarilla vuodessa (23). Nämä sopimukset vastaavat YK:n ilmastokokousten lupauksia.

Silti monia YK:n ilmasto- ja luontokokousten sitoumuksia ei ole noudatettu. Siksi ekosysteemit ovat ajautuneet lähemmäs jyrkänteen reunaa, ja tämä on lisännyt huomattavasti riskiä päätyä tilanteeseen, jossa luonnon toimintakyky äkkiä pettäisi (2,24). Jos näin kävisi, vaikutukset terveyteen olisivat kautta maailman tuhoisat.

Tämä riski yhdessä jo nyt ilmenneiden vakavien terveysvaikutusten kanssa tarkoittaa sitä, että Maailman terveysjärjestön (WHO) pitäisi julistaa jakamaton ilmasto- ja luontokriisi maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi. Jotta näin kävisi, kansanterveysuhan on täytettävä kolme ehtoa (25): 1) se on vakava, äkillinen, poikkeuksellinen tai odottamaton, 2) sillä on kansanterveydellistä merkitystä myös valtion rajojen ulkopuolella, ja 3) se saattaa vaatia välittömiä kansainvälisiä toimenpiteitä. Ilmastonmuutos näyttää täyttävän kaikki nämä ehdot. Kiihtyvä ilmastonmuutos ja luontokato eivät ole äkillisiä tai odottamattomia tapahtumia, mutta ne ovat vakavia ja epätavallisia. Siksi kehotamme WHO:ta julistamaan kansainvälisen kansanterveysuhan ennen toukokuussa 2024 järjestettävää 77. yleiskokoustaan.

Tämän terveysuhan torjumiseksi COP-prosessit on harmonisoitava. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on, että sopimuksissa on pyrittävä entistä paremmin integroimaan luonnon monimuotoisuus kansallisiin ilmastosuunnitelmiin (3). Kuten ilmaston- ja luonnontutkijoiden kongressissa vuonna 2020 todettiin, ”ratkaisevan tärkeää on tutkia eri näkemyksiä siitä, mikä on hyvää elämänlaatua, pohtia uudelleen kulutusta ja jätettä, muuttaa ihmisen ja luonnon suhteeseen liittyviä arvoja, vähentää epätasa-arvoa ja edistää koulutusta ja oppimista” (1). Kaikista näistä olisi hyötyä terveydelle.

Terveyden nimissä alan ammattilaisten on pyrittävä tehokkaasti sekä palauttamaan luonnon monimuotoisuutta että ehkäisemään ilmastonmuutosta. Poliittisten johtajien on tunnistettava sekä planetaarisen kriisin aiheuttamat pahat terveysuhat että se, mitä etua kriisin torjumisesta voi olla terveyden kannalta (26). Mutta ensimmäiseksi pitää ymmärtää, että tämä kriisi on nimenomaan maailmanlaajuinen terveysuhka.

Tämä pääkirjoitus julkaistaan samaan aikaan useissa lehdissä. Luettelo lehdistä ja täydelliset kirjoittajatiedot löytyvät osoitteesta https://www.bmj.com/content/full-list-authors-and-signatories-climate-nature-emergency-editorial-october-2023