Näkökulma

Sosiaalityön siirto lisää lääkärien työkuormaa

Terveyssosiaalityöntekijoiden siirto pois sairaaloista pitää pohtia uudelleen. Muutos vaikuttaa potilaiden ja omaisten elämään sekä lääkärien työhön.

Leena LeinonenAnu-Riina SvenlinJukka Louhija

Sote-uudistuksen yksi päätavoite on sosiaali- ja terveydenhuollon tiiviimpi integraatio. Hyvinvointialueiden talous- ja rekrytointivaikeudet ovat kuitenkin johtamassa täysin toiseen suuntaan.

Sosiaalialan asiantuntemusta edustavat terveydenhuollossa terveyssosiaalityöntekijät.

Heillä on akateeminen yhteiskunta- tai valtiotieteellinen koulutus, joka antaa juridista ja sosiaalipoliittista tietopohjaa. Joillain hyvinvointialueilla heitä täydentävät sosionomin (AMK) koulutuksen saaneet ohjaajat.

Tehtävänä on huolehtia potilaiden asiakasturvallisuudesta.

Terveyssosiaalityöntekijä informoi sosiaalietuuksista, kartoittaa elämäntilannetta, koordinoi palveluita ja tarjoaa psykososiaalista keskusteluapua potilaalle sekä omaisille. Työ perustuu pitkälti erikoisalakohtaiseen taitotietoon.

Laaja työnkuva on vapauttanut lääkäreiden ja hoitajien aikaa varsinaiseen hoito- ja hoivatyöhön (1).

Työpanos ratkaisevaa

Terveyssosiaalityöntekijät toimivat sairaaloissa ja poliklinikoilla kiinteänä osana moniammatillisia tiimejä ja toteuttavat siten sote-integraatiota.

Työpanos on ratkaisevaa. Sosiaalityöntekijät osaavat tarjota tukipalveluja oikea-aikaisesti ja kohdentavat ne oikein. Tämä edistää potilaan kuntoutumista ja vähentää terveyspalveluiden suurkäyttöä sekä tarpeettomia käyntejä.

Suuri osa potilaista saa siis sosiaalisen tuen, avun ja informaation ilman sosiaalihuollon asiakkuutta.

Jos sosiaalihuollon palveluihin on tarvetta, terveyssosiaalityöntekijä varmistaa joustavan siirtymän. Tämä ehkäisee putoamista palveluiden väliin tai jäämistä niiden ulkopuolelle.

Ongelmien ennaltaehkäisy on kirjattu myös uuteen hallitusohjelmaan.

Pandoran lipas aukesi

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde avasi syyskuussa 2023 Pandoran lippaan, kun se ilmoitti siirtävänsä Oulun yliopistollisen sairaalan sosiaalityöntekijät pois sairaalasta.

He siirtyvät sosiaalihuollon alaisiin tehtäviin.

Terveyssosiaalityö tapahtuu jatkossa sosiaalihuollon toimipisteestä käsin. Työntekijä jalkautuu pyydettäessä terveydenhuoltoon tai antaa etäkonsultaatiota.

Sosiaalihuollon ammattihenkilö ei kuitenkaan saa tehdä kirjauksia potilastietojärjestelmiin.

Tämä vaikeuttaa esimerkiksi kuntoutuksen suunnittelua, lääkärinlausuntojen laatimista ja tiedonkulkua terveydenhuollon sisällä.

Uhka todellinen

Samankaltaista tereyssosiaalityön uudelleenorganisointiin tähtäävää liikehdintää tapahtuu valtakunnallisesti. Taustalla on huutava pula pätevistä tekijöistä sosiaalihuollossa ja erityisesti lastensuojelussa.

Muutospyrkimykset ovat huolestuttavia. Jo nyt terveyssosiaalityöntekijät ovat täystyöllistettyjä ja heidän määränsä on useimmissa yksiköissä alimitoitettu.

Tämä herättää kysymyksen, miten potilaat saavat jatkossa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen?

Lue lisää: Schrödingerin säästöjä

Ruuhkautuneessa sosiaalihuollossa työaika kohdistuu sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain mukaisiin palveluihin ja niiden jonojen purkuun.

Miten terveyssosiaalityön asiantuntijuus tällöin varmistetaan?

Uhka sosiaalityön ja moniammatillisten yhteistyömuotojen katoamisesta terveydenhuollosta on todellinen.

Aikalisä tarpeen

Terveyssosiaalityötä koskevat päätökset on tyypillisesti tehty hyvinvointialueen johdossa. Terveydenhuollon päättäjille ne esitellään valmiina ratkaisuvaihtoehtoina.

Lähtökohtana eivät ole olleet ammattilaisten substanssiosaaminen eivätkä potilaiden tarpeet. Lääkärit, hoitohenkilökunta ja sosiaalityöntekijät on jätetty aidosti kuulematta, vaikka muutos merkittävästi vaikuttaa heidän työhönsä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ruotsissa terveyssosiaalityön asemaa on pikemminkin vahvistettu. Keinoina ovat olleet laillistukset ja erikoistumiskoulutukset.

Suomessa on tarpeen ottaa aikalisä ja arvioida huolella, mitä muutokset tarkoittavat. Miten ne vaikuttavat potilaiden ja omaisten elämään sekä lääkäreiden, hoitohenkilökunnan ja lukuisten terveydenhuollon erityisammattikuntien työhön?

Hyvä hoito huomioi sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen ulottuvuuden.

Kaikkien toteutumisesta on huolehdittava jatkossakin.

Kirjoittajat

Leena Leinonen YTT, tutkijatohtori Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden laitos Terveyssosiaalityö ry:n hallituksen jäsen

Anu-Riina Svenlin YTT, tutkijatohtori Uumajan yliopisto

Jukka Louhija toimialajohtaja, johtava ylilääkäri Hus sisätaudit ja kuntoutus


Kirjallisuutta
1
Yliruka, L. ym. (2019) Terveyssosiaalityö näkyväksi – terveyssosiaalityön tarve, interventiot ja ajankäyttö. Soccan työpapereita 2019:1
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030