Asiantuntijoiden näkemykset priorisoinnista jakaantuvat – "Haluaisin haastaa näkemystä"
Osa haastatelluista on sitä mieltä, että keskustelu priorisoinnista jää usein pinnalliseksi, ja että resurssipula on sille huono peruste.
Terveydenhuollon resurssit eivät riitä kaikkien mahdollisesti potilasta hyödyttävien hoitojen antamiseen.
Hallitus yrittää vähentää vähähyötyisiä hoitoja ja hillitä kustannusten kasvua. Luonnos palveluvalikoiman periaatteista on parhaillaan lausunnolla.
Resurssien rajallisuudesta vallitsee yhteisymmärrys, mutta kun keskustellaan siitä, kenen ja missä priorisointipäätökset pitäisi tehdä, menee vaikeammaksi.
Kenen vastuulla on asettaa palvelut ja hoito tärkeysjärjestykseen, poliitikkojen vai terveydenhuollon ammattilaisten?
Harri Hyppölä, terveydenhuollon professori, Itä-Suomen yliopisto
”Haluaisin haastaa sitä näkemystä, että poliitikkojen pitäisi päättää priorisoinnista. Toki heiltä tulee suuret linjat rahoitukseen liittyen, ja tällä on tietysti vaikutus palveluverkostoon ja siihen, mitä palveluita voidaan tarjota.
Tiettyjen kalliiden lääkkeiden ja harvinaisten toimenpiteiden suhteen on järkevää käyttää kansallista ohjausta esimerkiksi palveluvalikoimaneuvoston kautta.
Käytännön priorisointi kuuluu kuitenkin jokaiselle lääkärille. Näen työssäni toistuvasti täysin tarpeettomasti pyydettyjä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Turhilla lähetteillä ja konsultaatioilla saamme helposti tukittua toisen erikoisalan poliklinikat. Lääkäreinä emme voi väistää vastuuta järkevästä resurssien käytöstä.
Joskus tuntuu siltä, että lääkäriä, joka keksii pyytää eniten tutkimuksia, pidetään klinikan fiksuimpana. Minusta asia on juuri päinvastoin.”
Krista Kiuru, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja (sd.)
"Kansallisesti priorisoinnin suuntaviivat on tehtävä parlamentaarisesti poliitikkojen toimesta. Toimeenpanosta ja sen yksityiskohdista tulee päättää virkavalmistelussa."
Petri Virolainen, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja
"Hoitovalinta on aina henkilökohtainen, vain substanssiammattilaisella on siihen mahdollisuus ja tarvittava ammattitaito. Prioriteettilinjausten tulisi kuitenkin olla poliittista, ja poliittisen arvokeskustelun tulisi määrittää, mikä on yhteiskunnallisesti vähähyötyisempää tai kiireellisempää.
Osa valinnasta on helppoa, mutta osa arvoperusteista ja vaikeaa. Nykyisin priorisointi on liian sattumanvaraista.
Priorisointikeskustelu jää usein hyvin pinnalliseksi, ja keskittyy siihen, mitä toimia ei tulisi tehdä ollenkaan. Sellaisia toimiakin toki on, mutta vähän. Priorisointiin tulisi liittää yksityiskohtaisempi harkinta, ja sen tulisi perustua vaikuttavuuteen."
Riitta Luoto, Helsingin yliopiston työterveyshuollon professori, Kelan ylilääkäri
"Mielestäni palveluvalikoiman päätökset pitäisi tehdä terveydenhuollon ammattihenkilöiden valmistelun pohjalta.
Terveydenhuollon palveluissa on paljon vaihtelua ja tarjonta on loputonta. Hoidontarpeen arviointi kiireellisissä tapauksissa on perusteltua, mutta kiireettömässä hoidossa tiukalla portinvartijuudella saatu kustannus ja terveyshyöty on epävarmaa. Diagnostiseen lääkärin arvioon pitäisi päästä helpommin kuin nyt.
Kustannusten hallitsemiseksi on tarpeen rajata palveluvalikoimaa käytettävissä olevien hoitosuositusten perusteella."
Tomi Mäkelä, Kansallisen syöpäkeskuksen johtaja
"Kun käytetään verorahoja, kuuluu veronmaksajien valtuuttamien poliitikkojen asettaa hoitovalikoimalle taloudelliset raamit. Mutta terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla merkittävä vaikutusvalta valikoimasta päätettäessä. Tämä on prinsiippinä selkeä, mutta tällä hetkellä olemme aika sekalaisessa tilanteessa.
Nyt priorisointia tapahtuu peiton alla, mikä on kaikista huonoin vaihtoehto. Eli priorisointi tapahtuu vastaanotoilla, osastoilla tai sairaalatasolla. Kaikki nämä ovat sellaisia päätöksiä, jotka eivät yleensä ole julkisesti kirjattuja.
Syöpästrategian laadinnan aikanakin törmäsimme monesti kommentteihin, joissa toivottiin selkeitä kansallisia ohjeita."
Lasse Lehtonen, Kelan pääjohtaja
"Priorisoinnin perusteeksi esitetään usein resurssipulaa. Tosiasiassa terveydenhuollon resurssit ovat Suomessa hyvällä eurooppalaisella tasolla. Ongelmana on, että noilla resursseilla ei saada aikaan sellaista palvelutasoa, mihin muualla Euroopassa on totuttu.
Parhaat asiantuntijat arvioimaan uusien hoitomuotojen hyödyllisyyttä ovat käytännössä potilaita hoitavat ja alan tutkimusta tekevät lääkärit.
Pidänkin erikoislääkärien yhteisöjä luotettavimpina tahoina päättämään hoitokäytännöistä. On jossain määrin hassua, että HTA-arviointiin halutaan meillä moninkertaisia päätöksentekojärjestelmiä niin sanotusti keksimään pyörää uudestaan. Eurooppalaisen HTA-arvioinnin ja vaikkapa lääkerekisteröinnin rinnalle halutaan yhä kansallisia järjestelmiä, jotka enemminkin luovat virkapohjaa alan harrastajille kuin oikeasti lisäävät päätöksenteon tietopohjaa.
Vireillä olevat lainsäädäntöhankkeet eivät mielestäni tule oleellisesti muuttamaan HTA-arviointien käytäntöjä Suomessa. Huoleni sen sijaan kohdistuu ennemminkin siihen, kuinka asiantuntijaresurssimme tulevat tulevaisudessa riittämään Käypä hoito -suositusten pitämiseen ajan tasalla."
Hanna-Mari Jauhonen, Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon pääsihteeri
"Poliitikkojen pitää päättää ne periatteet, joilla priorisointipäätöksiä tehdään. Eduskunta sitten aikanaan antaa lain, jossa periaatteita tarkennetaan ja osaltaan myös sovelletaan.
Nyt pitää käydä se keskustelu, ovatko valmistelussa esiin tuodut periaatteet sellaisia, että ne vastaavat kansan arvoja.
Palkossa on kyvykkyys ja valmiit prosessit priorisointipäätösten tekemiseen ja palveluvalikoiman määrittämiseen. Valmistelussa oleva lainsäädäntö selkeyttää meidän työtämme ja vahvistaa selkänojaa, jonka perusteella teemme palveluvalikoimaa määritteleviä päätöksiä.
Lainsäädöntö tulee muuttamaan lain luonnetta niin, että se tulee selkeämmin osaksi kansallista priorisointia."
