Endokrinologi: Kortisoni on edelleen tärkeä ja monessa sairaudessa välttämätön lääke
Reeta Rintamäki korostaa kuitenkin, että jokaisen kortisonia määräävän lääkärin tulisi miettiä potilaalle haittojen seuranta.
Kortisonilääkityksestä ja siihen liittyvistä sivuvaikutuksista on käyty vilkasta keskustelua viime päivinä.
Endokrinologian erikoislääkäri Reeta Rintamäki muistuttaa, että glukokortikoidi- eli kortisonihoito on edelleen tärkeä ja monessa sairaudessa välttämätön.
Lääkäreiden on kuitenkin hyvä olla tietoisia kortisoniin liittyvistä haitoista.
– Mahdolliset haittavaikutukset on hyvä tiedostaa ja muistaa, että haitat voidaan ehkäistä hyvällä seurannalla ja hoidolla.
Rintamäki työskentelee vastaavana ylilääkärinä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Endokrinologialla tutkitaan ja hoidetaan etenkin hormoneja tuottavien elinten sairauksia, kuten diabetesta, osteoporoosia, lihavuutta ja kilpirauhasen toimintahäiriöitä.
Endokrinologit määräävät itse melko vähän kortisonihoitoja, mutta heidän puoleensa käännytään silloin, kun hoidosta tulee sivuvaikutuksia.
– Isoannoksisia kortisonihoitoja antavat spesifisesti vain tietyt lääkärit, kuten syöpälääkärit. Me käytämme pienempiä annoksia, mutta hoidamme sairaalassa kortisonihoidon haittoja, kuten osteoporoosia, Rintamäki kertoo.
Isolla annoksella rauhoitetaan vakava sairaus
Glukokortikoideja käytetään, kun hoidon tavoitteena on vaimentaa soluvälitteistä immuniteettia eli estää tulehdusta. Kortisonilla hoidetaan sairauksia, joissa on sisäsyntyinen tulehdus, kuten nivelreumassa, maha-suolikanavan tulehduksellisissa sairauksissa ja allergioissa.
– Glukokortikoidien suurin vaikutus on laaja-alaisesti koko elimistöön eli koko glukoosiaineenvaihduntaan, mutta myös elimistön rasva- ja proteiiniaineenvaihduntaan ja immuunijärjestelmän toimintaan, Rintamäki selventää.
Joissain tapauksissa on käytettävä isoa lääkeannosta suonensisäisesti, jotta saataisiin rauhoitettua vakava sairaus taustalta.
– Esimerkiksi joissain autoimmuunisairauksissa kortisonia joudutaan käyttämään alkuvaiheessa, kun muuta hoitoa ei vielä ole. Kortisonia käytetään myös syövän hoidon haittavaikutusten hallintaan ja elinsiirtojen jälkeen.
Kortisoni on edelleen laajasti käytetty lääke
Pitkäaikaiseen tai isoannoksiseen glukokortikoidihoitoon voi liittyä esimerkiksi osteoporoosia eli luukatoa sekä hyperglykemiaa eli verensokerin nousua. Kortisonit pienentävät luun mineraalitiheyttä erityisesti hoidon ensimmäisen puolen vuoden kohdalla.
– Kortisoni myös vähentää elimistön insuliiniherkkyyttä, joka voi johtaa diabeteksen puhkeamiseen. Joillakin voi tulla veden ja suolan kertymistä, jolloin tulee turvotusta. Myös verenpaine voi nousta tai kaliumarvo madaltua, Reeta Rintamäki luettelee.
Suurina määrinä kortisoni voi vaikuttaa keskushermostoon, ja potilaalle voi tulla nukahtamishäiriöitä sekä unettomuutta.
– Mielialan vaihteluita tai muita psyykkisiä ongelmia voi myös tulla, mutta yleensä vain silloin, kun käytetään suuria annoksia.
Rintamäki kertoo, että kortisonin käyttö on vähentynyt sitä mukaa kuin sairauksiin on tullut spesifimpiä lääkkeitä.
– Edelleen se on tärkeä lääke tulehduksellisissa sairauksissa. Ja kortisonia käytetään laajasti. Jopa yksi prosentti maailman aikuisväestöstä on joskus saanut pitkäaikaista glukokortikoidihoitoa.
Kortisonia käytetään myös iholle tai inhaloimalla eli hengittämällä, mutta yleensä psyykkiset haittavaikutukset tulevat suun kautta otettavista tai suoneen annettavista isoannoksisista hoidoista.
– On vaikea uskoa, että kortisonia imeytyisi ihon kautta niin paljon, että potilas joutuisi siitä psykoosiin tai olisi voimakkaasti uneton.
On tärkeämpää hoitaa ensin vakava sairaus
Koska kortisoneihin liittyy haittoja, kuten kaikkiin lääkkeisiin, tulisi jokaisen kortisonia määräävän lääkärin arvioida riskit ja ohjelmoida potilaalle mahdollisten haittojen seuranta.
Haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä lääkettä mahdollisimman pieninä annoksina ja lyhyitä aikoja, mikä perussairauden mukaan on mahdollista.
– Helposti käy niin, että lääkettä määrätään, eikä muisteta miettiä mahdollisia haittavaikutuksia ja sitten potilaalle ehtii tulla vaikka murtumia. Lääkärin pitää siis arvioida, onko kyseinen potilas altis haittavaikutuksille, kuten osteoporoosille, hyperglykemialle tai verenpaineen nousulle. Pitkäaikaisesti käytettynä paino voi nousta, samoin silmänpaine. Infektioherkkyys voi myös lisääntyä. Pitkäkestoinen kortisonihoito voi aiheuttaa myös oman kortisolituotannon lamaantumista, mikä pitää ottaa huomioon lääkettä lopettaessa. Potilaiden tulee tietää haitoista, että he osaavat näitä seurata ja olla tarvittaessa yhteydessä hoitavaan yksikköön, Rintamäki sanoo.
Haittaaikutuksia pitäisi seurata, koska niistä monia voidaan hoitaa omilla lääkkeillään.
– Yleensä kun kortisonia määrätään, on tärkeämpää hoitaa ensin vakava sairaus, ja haittoja hoidetaan sitten muilla keinoin, Reeta Rintamäki muistuttaa.
