Hyviä tuloksia lähisuhdeväkivallan hoitomallista
Fyysinen väkivalta loppui lähes täysin, ja henkinen väkivalta vähentyi.
Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen ja Jyväskylän Kriisikeskus Mobilen yhteistyönä on kehitetty hoitomalli lähisuhdeväkivallan tekijöille. Kriisikeskuksessa lähisuhdeväkivaltaa tehneet ja kokeneet ovat voineet osallistua yksilötyöskentelyyn.
Ongelma on vakava. Viranomaisten tietoon tuli viime vuonna pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa 12 565 uhria Tilastokeskuksen mukaan. Se on kaksi prosenttia edellistä vuotta enemmän.
Lähisuhdeväkivaltaa harjoittaneen on mahdollista osallistua noin viiden Kriisikeskus Mobilessa käynnin jälkeen psykoterapian klinikan ryhmätoimintaan Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella, kertoo psykologian professori Juha Holma Jyväskylän yliopistosta.
Hoitomallia on kehitetty ja tutkittu Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1995.
– Näin pitkät hoitomallit kuin tämä puuttuvat Suomen palvelujärjestelmästä. Tässä olisi kehittämisen varaa hyvinvointialueilla, Holma sanoo.
Vastuuta otettava käyttäytymisestä
Hoitomalliin osallistumisen tärkein edellytys on motivaatio. Henkilön pitää haluta hakea apua ja muuttaa käyttäytymistään.
– Vastuun ottaminen käyttäytymisestä on erityisen tärkeää. Henkilön täytyy ymmärtää, mitä on tehnyt. Toisten ihmisten ja ympäristön syyttelyn pitää vähentyä.
Ryhmätyöskentelyn loputtua noin puolet väkivallan tekijöistä ja puolisoista koki elämälaadun sekä parisuhteen parantuneen. Fyysinen väkivalta oli loppunut lähes täysin, ja lisäksi henkinen väkivalta näytti vähentyneen.
Mobilen ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen yhteistyö loppuu vuodenvaihteessa. Mobile jatkaa hieman muunneltua lähisuhdeväkivallan ryhmätoimintaa.
”Tunnistaminen voisi olla parempaa”
Hoitomalliin kuuluu olennaisesti moniammatillinen yhteistyö. Terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja poliisi voivat ohjata Mobileen niin lähisuhdeväkivallan tekijän kuin kokijan.
Malli perustuu siihen, että ammattilaiset osaavat tunnistaa lähisuhdeväkivallan ja ohjata avun piiriin.
Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen voisi Holman mielestä olla parempaa kuin nykyisin. Hän kertoo tutkimuksesta, jossa katsottiin potilastietojärjestelmästä lähisuhdeväkivallan tunnistamisen jälkeen väkivaltaa kokeneiden käyntejä terveydenhuollossa.
Neljän vuoden seurantajakso osoitti, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden potilaiden kustannukset ylittivät väestön keskiarvon jo puolitoista vuotta ennen heidän tunnistamistaan terveydenhuollossa. Käynnit vähenivät, kun lähisuhdeväkivalta oli huomattu.
Kustannukset kohosivat aina tunnistamisajankohtaan asti. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen käänsi terveydenhuollon kustannukset laskuun, vaikka ne olivat edelleen väestön keskiarvoa korkeammat kaksi vuotta tunnistamisen jälkeen.
Holma huomauttaa, että jos väkivalta olisi tunnistettu aiemmin, siihen olisi ehkä pystytty puuttumaan varhaisemmin.
– Viiden vuoden aikana naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan aiheuttamat suorat terveydenhuollon lisäkustannukset ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa. Väestötutkimuksen perusteella 14 600 naista on fyysisen parisuhdeväkivallan uhrina.
– Jos henkisen lähisuhdeväkivallan oletetaan aiheuttavan vastaavaa kustannusnousua, vuosittaiset lisäkustannukset julkiselle terveydenhuollolle olisivat 861 miljoonaa euroa.
Holman mukaan lääkärin olisi syytä kysyä lähisuhdeväkivallasta aina kun epäilee sitä. Hän korostaa, ettei väkivalta ole pelkästään fyysistä. Se on myös henkistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa, painostamista sekä kontrolloivaa käyttäytymistä.
Keski-Suomen keskussairaalassa kysyttiin raskaana olevilta lähisuhdeväkivallasta käyntien yhteydessä.
– Ilmeni, että yli neljäsosalla oli siitä kokemuksia.
