Jatkuvassa sopeutuksen kierteessä
Soten rahoitus nousee Etelä-Savossa 0,1 prosenttia, mutta palkat yli neljä prosenttia, kertoo Santeri Seppälä.
Valtionvarainministeriön julkaisema hyvinvointialueiden ensi vuoden rahoituslaskelma on saanut eteläsavolaiset tyrmistyksiin.
Rahoitus Etelä-Savon hyvinvointialueella ei käytännössä muutu tästä vuodesta, sillä se nousee vain 0,1 prosentin verran, eli 800000 euroa. Samaan aikaan palkankorotusten suuruus on yli neljä prosenttia, ja lisäksi sen päälle tulevat palkkaharmonisaatiot.
– Kun rahoituksen kasvu on pienempi kuin palkankorotusten kasvu, olemme jatkuvassa sopeutuksen kierteessä. Meidän on vähennettävä henkilöstöä palkankorotusten verran tai säästettävä jostain muusta. Hankalaksi menee, tuskailee hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä.
Hän toteaa, että hyvinvointialueiden aloittaessa tämä oli ehkä järkevää, kun kaikki alueet joutuivat sopeuttamaan toimintaansa samassa mittakaavassa, mutta nyt se aiheuttaa tunteen epätasa-arvosta.
– Itä-Suomessa ihmiset ovat aika tyrmistyneitä. Koko ajan on hankalampaa perustella, miksi täällä joudutaan sopeuttamaan, mutta joillain alueilla voidaan vaikkapa todeta, ettei asiakasmaksuja peritä, tai niitä ei nosteta. Se aiheuttaa kansalaisille tunteen, että ollaanko täällä valtion silmissä toisarvoisia kansalaisia.
Eurooppalaisittain kummallinen järjestelmä
Seppälä näkee sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän olevan rikki.
– Kaikki sen tunnistavat. Ymmärrän, että korjaaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta sen suhteen pitäisi pistää vauhtia.
Hän toivoo, että korjaamisessa kuunneltaisiin tutkittua tietoa ja asiantuntijanäkemyksiä.
Seppälän mukaan suomalainen rahoitusjärjestelmä on eurooppalaisittain kummallinen poikkeus.
– Meillä on alueita, joilla on nollarahoituskasvu ja alueita, joilla on useiden prosenttien rahoituskasvu. Mikään terveys- tai sosiaalihuoltoon liittyvä tekijä ei selitä näin isoja eroja, Seppälä sanoo.
Hän ymmärtää, että väestöään kasvattavilla alueilla tarvitaan vähän isompi rahoitus kuin alueilla, joilla väestö vähenee. Kuitenkin monista Euroopan maista, esimerkiksi Britanniasta tai Italiasta, löytyy samantyyppisiä alue-eroja kuin Suomesta.
– Niissä rahoituksen kasvun ero voi sellainen, että toisella alueella rahoitus kasvaa 2 prosenttia ja toisella 2,2 prosenttia, ja sitä pidetään isona erona, Seppälä sanoo.
Hän pitää hämmentävänä, että Suomessa ei ole käyty isoa julkista keskustelua siitä, miten voimakkaasti nykyinen rahoitusjärjestelmä hajauttaa kansalaisten palveluja.
