Kiistelty diagnoosi
Lääkärit saattavat kokea painetta tehdä ADHD-diagnoosi kiireellisesti, jos esimerkiksi perheet tai opettajat painostavat.
Tarkkaa tietoa siitä, milloin lasten ADHD-diagnoosit alkoivat perusterveydenhuollossa lisääntyä, ei ole. Muutos tapahtui todennäköisesti pikkuhiljaa, kun ADHD-tietoisuus kasvoi ja tutkimuksiin hakeuduttiin hanakammin.
Koska kyseessä on oirediagnoosi, oireiden tulkinnassa voi olla haastetta ja lääkärien välillä eroja.
Eroja on havaittu myös alueellisesti. Syyt eivät ole selviä. Eroja voi olla esimerkiksi siinä, miten lapset ohjautuvat tutkimuksiin ja kuinka lasten mielen sekä käyttäytymisen ongelmia selvitellään. Myös hoitopolut ja lääkärien sekä erikoislääkärien saatavuus alueilla vaikuttavat.
Sitäkään ei ole tutkittu, miten hyvin diagnoosin saaneet lapset ja heidän perheensä ovat saaneet eri puolilla Suomea ensitietoa, vertaistukea, käytännön ohjausta, tukitoimia ja kuntoutuksia tai miten pitkä viive on tunnistetuista oireista diagnoosiin.
Erityisesti tyttöjen oireilun tunnistamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Heidän ADHD-diagnoosinsa viivästyvät nuoruusikään, ja heillä on riski liitännäisoireiluun nuoruudessa ja aikuisuudessa.
Painetta tulee nopeaan diagnoosiin
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, LT, tutkija Marika Leppänen Turun yliopistosta on ollut mukana tutkimassa ADHD-diagnooseja. Diagnoosit ovat lisääntyneet perusterveydenhuollon lisäksi erikoissairaanhoidossa.
– Olisi tärkeää tietää, johtuvatko ilmaantuvuuden erot siitä, ettei päästä arvioon, vai eikö joillain alueilla ole ADHD-oireisia lapsia. Tarvitaan rekisteritutkimuksen rinnalle esimerkiksi lapsiväestön seulontaa ja ammattihenkilöiden haastatteluja.
Lääkärit saattavat Leppäsen mukaan kokea painetta tehdä ADHD-diagnoosi kiireellisesti, jos esimerkiksi perheet tai opettajat painostavat.
– Lääkärillä tulisi olla mahdollisuus seurata oirekuvaa rauhassa. Voidaan tarvita lisätutkimuksia ja aikaa hoidon suunnitteluun.
Ratkaisuna olisivat riittävät resurssit, osaaminen ja toimiva yhteistyö lasten palveluissa. Tarvitaan myös tukitoimia sekä näyttöön perustuvia interventioita, jotka eivät vaadi diagnoosia.
Lasten mielenterveyshäiriöiden tunnistamisessa ja hoidossa tulisi seurata kansallisia suosituksia.
– Valitettavasti aiemmissa selvityksissä on todettu, että palvelujärjestelmät ovat sirpaleisia.
Osalla alueista lasten terveystarkastukset eivät toteudu tai on pitkäaikaista pulaa oppilashuollon henkilöstöstä kuten psykologeista.
Yleislääkäri voi kokea epävarmuutta
Perusterveydenhuollossa on lääkäripulaa useilla alueilla, eikä ehkä ole voitu irrottaa yhtä lääkäriä tällaisiin tiimeihin.
– Lääkärin ja yleislääkärin peruskoulutus ei välttämättä anna riittävästi edellytyksiä tämäntyyppiseen tehtävään, ainakaan ilman työnohjausta, moniammatillista tiimiä ja erikoislääkärin tukea, Leppänen jatkaa.
Yleislääkäri voi hoitaa työpäivän aikana perinteisesti kaikkea vauvasta vaariin eikä vain yhtä häiriötä.
– Yleislääkäri saattaa myös kokea epävarmuutta, onko hänellä lapsen ADHD-diagnostiikan ja hoidon riittävää osaamista. Tarvitaan porras portaalta toimivia, yksilöllisiin tarpeisiin räätälöityjä keinoja ja yhteistyötä esimerkiksi neuvola- ja kouluterveydenhuollon sekä oppilashuollon kanssa.
Sote- ja varhaiskasvatusalan verkostotyölle tulisi järjestää aikaa ja toimivia työtapoja. Lisäksi lääkäreillä pitäisi olla erikoislääkärin konsultaation ja -tuen sekä työnohjauksen mahdollisuus. Lapsi täytyisi myös voida lähettää erikoislääkärin arvioon matalalla kynnyksellä.
Yleislääkäri voisi Leppäsen mukaan hyötyä perustason tarpeisiin räätälöidystä kurssista, jossa käsiteltäisiin lapsen kehityspsykologiaa, tavallisimpia mielen- ja käyttäytymisen häiriöitä sekä eri tavoin ilmeneviä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä.
Lisäksi siellä käytäisiin läpi Käypä hoito -suositus ja ei-lääkkeellisiä, näyttöön perustuvia menetelmiä sekä lääkehoidon toteutusta.
”Arviointi perusterveydenhuollossa loogista”
ADHD:n esiintyvyys on lisääntynyt, ja esiintyvyyden alueellisia eroja on todettu jo kauan, kertoo Pohjois-Savon hyvinvointialueen lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita Puustjärvi.
Taustalla on monia syitä. ADHD tunnistetaan hänen mukaansa paremmin kuin aiemmin, erityisesti naisilla ja tytöillä. Näissä ryhmissä diagnosointi on ollut aiemmin liian vähäistä, kun tarkastellaan häiriöiden esiintyvyyttä.
Myös diagnostisen kynnyksen madaltuminen on hänen mukaansa mahdollista, eli ADHD:ta saatetaan diagnosoida lievemmillä oireilla kuin aiemmin.
Geneettisillä syillä voisi periaatteessa olla vaikutusta alueellisiin eroihin, mutta niissä tuskin on tapahtunut erityisiä muutoksia näin lyhyessä ajassa.
Puustjärven mukaan mahdollisesti on kuitenkin ympäristötekijöitä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti lasten säätelytaitojen kehittymiseen. Esimerkiksi varhainen digialtistus ja myös lukemisen väheneminen saattavat vaikuttaa keskittymisvaikeuksiin.
– Jo kaksikymmentä vuotta sitten ADHD:ta on diagnosoitu joillakin alueilla ensisijaisesti perusterveydenhuollossa. Diagnosointi on siirtynyt perusterveydenhuoltoon joillakin alueilla vasta äskettäin. Diagnosoinnin painottuminen perusterveydenhuoltoon tai erikoissairaanhoitoon ei selitä suoraan alueellisten erojen esiintyvyyttä.
ADHD:n tunnistaminen ja oireiden arvioiminen peruspalveluissa on Puustjärven mielestä loogista, sillä lapsi käy neuvolan ja kouluterveydenhuollon tarkastuksissa. Siellä kootaan tietoa lapsen taitojen kehityksestä, perhetilanteesta ja myös muista ADHD-oireiden arvioinnissa olennaisista asioista.
Niissä pitäisi tunnistaa, jos lapsella on ikätasosta poikkeavaa impulsiivisuutta, keskittymisen tai aktiivisuuden säätelyn vaikeuksia taikka oppimisen ja koulunkäynnin haasteita.
Palvelut paikoittain ruuhkautuneet
Käypä hoito -suositus tähdentää kattavaa yleisarviointia aluksi ja vasta sitten kohdentamista ADHD-oireisiin.
– Ensin pitäisi aina tehdä kattava yleisarvio kuten yleensäkin. Vasta tämän jälkeen, jos on tarpeen, lähdetään tarkempiin ADHD-oireisiin kohdentuviin arvioihin. Erikoissairaanhoidon arviota saatetaan tarvita, jos esimerkiksi epäillään vakavaa psyykkistä häiriötä tai elämäntilanne on hyvin monimutkainen.
Puustjärvi kertoo, että lasten ja nuorten ADHD:n psykososiaaliset hoidot ja yksinkertaisissa tilanteissa myös lääkehoito voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa, tarvittaessa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa.
ADHD-epäilyjen suuri määrä on paikoin ruuhkauttanut palveluja.
Jos alkuarviointi perusterveydenhuollossa ja tukitoimien aloittaminen ei ole sujuvaa, avun saaminen voi viivästyä. Erikoissairaanhoidon palvelujen ruuhkautuminen saattaa estää vaikeaoireisimpien oikea-aikaista avun saamista.
Liikkeelle ratkaisukeskeisesti
Puustjärven mukaan usein sanotaan, että ADHD:n diagnosoiminen tulee perusterveydenhuoltoon kaikkien muiden tehtävien lisäksi. Toisaalta joka tapauksessa lasten toimintakykyä ja kehitystä pitää arvioida neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa, jolloin tarpeellisen tiedon pitäisi olla helposti saatavilla.
– Merkitystä on luonnollisesti myös sillä, onko mahdollisuuksia esimerkiksi psykologin tutkimuksiin tai moniammatilliseen arvioon, jotka voivat olla erotusdiagnostisesti tarpeen.
Joillakin alueilla alkuarviointi ja tarvittaessa hoidon aloittaminen toteutuvat hänen mukaansa erittäin hyvin perusterveydenhuollossa. Toisilla paikkakunnilla puolestaan hoitopolun järjestäminen ei ole edennyt kovin pitkälle.
Hän muistuttaa, että varhaista tukea pitäisi aina olla tarjolla. Siihen ei tarvita diagnoosia eikä välttämättä diagnostista arviota. Liikkeelle lähdetään ratkaisukeskeisesti.
– Jos esiintyvyyden kasvua käsittelevän uutisoinnin aiheuttaman huolen vuoksi jätetään hoitamatta tukea tarvitsevat lapset, muiden muassa masennuksen, ahdistuksen, päihdehäiriöiden ja koulusyrjäytymisen riskit kasvavat.
Perusterveydenhuoltoon tukea
Mielenterveystalo-sivustossa on tietoa ammattilaisille ja kaikenikäisille omahoito-ohjelmia selviytymisen tueksi ADHD-oireiden kanssa. Ne soveltuvat erittäin hyvin perusterveydenhuollon ohjausmateriaaleiksi, ja perheet voivat tutustua niihin myös itsenäisesti.
Avopediatrien antamaa konsultaatiotukea, niin sanottua Monark-mallia, on kehitetty perusterveydenhuollon toimijoiden tueksi etenkin Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Malli on laajenemassa useimmille yliopistopaikkakunnille.
Avopediatrian aktiivinen toiminta tukee Puustjärven mukaan ADHD-oireiden arviointia ja hoitoa perustasolla.
– Sillä on saattanut olla merkitystä myös perustasolla tehtyjen ADHD-diagnoosien määrään esimerkiksi Pohjois-Savossa, mutta asiasta ei ole tutkittua tietoa.
”Onko lasten impulsiivisuutta medikalisoitu liikaa?”
Ei ole sattuma, että lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet perusterveydenhuollossa. Viime vuosina lasten ja nuorten ADHD-diagnostiikka ja lääkehoidon aloitukset on viety systemaattisesti perustasolle, ja asia on puhuttanut paljon lääkäreitä. Näin toteaa ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä THL:stä.
Perusterveydenhuollossa ei ole hänen mielestään usein mahdollisuutta ja riittävää resurssia laadukkaaseen moniammatilliseen arvioon.
– Erotusdiagnostiikkaa on siellä käytännössä aika vaikea tehdä riittävän huolellisesti. Myös paine diagnoosin saamiseen voi tulla ulkopuolelta. Esimerkiksi mediassa on vahvistettu käsitystä ADHD-lääkkeistä ikään kuin ratkaisuna ongelmiin.
– Myös kouluista tulee painetta tähän. Vastaanotolle tullessa saatetaan jo valmiiksi ajatella, että halutaan diagnoosi ja lääkehoito. Käytäntö voi ohjata tekemään diagnoosin liian helposti, ja tämän jälkeen aloitetaan usein myös lääkitys.
Aalto-Setälä painottaa, että perusterveydenhuollossa pitäisi olla ADHD:n hoitoon erikoistuneita työryhmiä ja riittävä erikoissairaanhoidon konsultaatiotuki.
Hän kysyy, onko lasten impulsiivisuutta ja keskittymisen vaikeuksia medikalisoitu liikaa. Lasten erilainen kypsymisvauhti ja elintavat tulisi hänen mukaansa muistaa huomioida, kun arvioidaan ADHD-diagnoosia.
”Oireiden taustalla voi olla muu syy”
Suomessa joka kymmenes 10–12-vuotias poika käyttää ADHD-lääkkeitä. Aalto-Setälästä se on hurja määrä. Lisäksi alueelliset erot ovat suuret ADHD-lääkkeiden käytössä.
Hänestä on pulmallista, ettei Suomessa ole samanlaista käytäntöä lasten ja nuorten ADHD-lääkkeiden määräämisessä kuin muissa Pohjoismaissa. Niissä ADHD:n lääkehoidon aloitus on keskitetty erikoislääkäreille ja ADHD:n hoitoon perehtyneisiin yksiköihin.
– ADHD-lääkkeet ovat hyvin siedettyjä, mutta niiden turvallisuudesta pitkäaikaisessa käytössä on vähän tietoa. Ruotsissa tähän on puututtu. Hallitus antoi vuonna 2024 maan lääkeviranomaisille toimeksiannon edistää ADHD-lääkkeiden tarkoituksenmukaista ja turvallista käyttöä. Myös Suomessa tämä pitäisi tehdä, varsinkin kun lasten ADHD‑lääkkeiden käyttö on Suomessa jo selvästi yleisempää kuin Ruotsissa.
