Kosteusvaurioon liittyvän ammattiastman diagnosointi Työterveyslaitoksessa päättyy
Työhön liittyvät astmaoireet selvitetään edelleen työterveyshuollossa.
Työterveyslaitos on päättänyt luopua kosteusvaurioon liittyvän ammattiastman toteamisesta, koska lääketieteelliset perusteet diagnostiikalle puuttuvat.
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan ammattitauti on sairaus, joka todennäköisesti ja pääasiallisesti johtuu työn fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä. Lääketieteellinen tieto on puutteellista siitä, mikä kosteusvaurioituneessa rakennuksessa oleva tekijä ja minkälaiset mekanismit voisivat johtaa astman kehittymiseen.
– Käytössämme ei ole lääketieteellisiä tutkimuksia, joilla voitaisiin yksittäisen potilaan kohdalla osoittaa astman aiheutuneen todennäköisesti ja pääasiallisesti työpaikan kosteusvauriosta, sanoo keuhkosairauksien erikoislääkäri Irmeli Lindström Työterveyslaitoksesta tiedotteessa.
– Nykyinen käytäntö ei kohtele työntekijöitä tasa-arvoisesti. Kosteusvaurioon liittyvässä astmassa on riittänyt muita ammattiastmoja vähäisempi näyttö syy-yhteydestä. Se on osoitettu yksinomaan pef-työpaikkaseurannalla. Tämä eroaa herkistymisen aiheuttaman ammattiastman diagnostiikasta, jossa tarvitaan lisäksi näyttöä työperäisestä allergiasta tai muuta osoitusta syy-yhteydestä, jatkaa Lindström.
Kosteusvaurioon liittyvän ammattiastman diagnosoinnista luopuminen ei vaikuta astman hoitoon. Työpaikan sisäilmaan liittyvät oireet selvitetään edelleen työterveyshuollossa ja tarvittaessa tehdään astmatutkimukset. Kaikille astmaa sairastaville suositellaan työtiloja, joissa on hyvälaatuinen sisäilma.
Erityisesti työntekijäjärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, selvitetäänkö ja korjataanko jatkossa rakennusten kosteusvaurioita riittävästi. Kuitenkin työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Rakennusten kunnosta ja työolosuhteista on pidettävä huolta.
Työterveyslaitoksen mukaan ammattitaudin diagnostiikan sijaan terveydenhuollon resursseja kannattaisi suunnata pitkittyneistä sisäilmaan liittyvistä oireista kärsivien laaja-alaiseen terveydentilan arviointiin ja työkyvyn tukemiseen.
