Kuusi faktaa koulutusmääristä
Lääkärien koulutusmäärä puhuttaa lääkäreitä ja yhteiskuntaa. Lääkärilehti kokosi keskusteluun kuusi faktoihin pohjautuvaa näkökulmaa.
Lääkäriliiton hallitus linjasi tammikuussa näkemystään lääkärien koulutusmääristä. Liitto kertoi, ettei vastusta sisäänottojen kasvattamista jos sosiaali- ja terveysministeriön selvitys päätyy sitä esittämään.
Määrää voidaan kuitenkin kasvattaa vain takaamalla koulutuksen laatu.
Rahaa ja opettajia tarvitaan liiton mukaan lisää jo nyt: tyypillinen ryhmäkoko on 12 opiskelijaa, kun opiskelijat pitävät sopivana 9:ää henkeä. 80 prosenttia opiskelijoista toivoo lisää kliinisten tilanteiden opettamista.
Jos koulutusta lisätään, resurssien pitää siis kulkea käsi kädessä.
Hallitus korosti myös, että ensimmäiseksi tulee karsia työnkuvia ja poistaa lääkäreiltä tehtävät, joita muut ammattiryhmät hoitavat tehokkaammin.
Koska linjaus on kokonaisuutena puhuttanut lääkärikuntaa, Lääkärilehti nostaa keskusteluun kuusi faktoihin pohjautuvaa näkökulmaa.
1. Määrä kasvaa suhteessa hitaasti
Kukaan ei voi varmuudella sanoa, montako lääkäriä Suomi 10 tai 20 vuoden kuluttua tarvitsee.
Tarvetta muokkaa ennen kaikkea väestön ikääntyminen. Muitakin tekijöitä on. Esimerkiksi teknologian edistyminen. Päivystysten kestoa sekä määrää on rajattu, ja osa-aikatyö yleistyy.
Nykyisillä koulutusmäärillä työikäisiä lääkäreitä arvioidaan vuonna 2040 olevan 27 000. Nyt luku on 22 000.
Kasvu on suhteellisesti muita Pohjoismaita hitaampaa. Nopeinta se on ollut Norjassa, mutta myös Ruotsi on lisännyt lääkärimäärää vuoden 2010 jälkeen Suomea nopeammin. Tanskaan verrattuna Suomi oli välillä edellä, mutta tuoreimmat tilastot – jotka tosin ovat muutaman vuoden takaa – osoittavat asetelman kääntyneen.
Kysymys: Riittääkö koulutusmäärän kasvu vastaamaan ikääntymiseen – varsinkin kun muissa Pohjoismaissa on päädytty nopeampaan kasvattamiseen?
2. Pula on todellinen
Lääkäreistä on pulaa terveyskeskuksissa, sairaaloissa, työterveyshuollossa, opetuksessa – lähes kaikkialla.
Terveyskeskusten lääkäritilanne 2021 -tutkimus totesi, että terveyskeskuksissa oli hoitamatta 297 tehtävää. Neljässä sairaanhoitopiirissä vaje oli yli 20 prosenttia.
Osa lääkäreistä tekee vajeen seurauksena muiden töitä vailla kollegojen tukea. Opiskelijoille ei riitä kouluttajia.
Lääkärikäyntejä per lääkäri on Suomessa Pohjoismaista eniten. Kun lääkärikäyntien määrä jaetaan lääkärien määrällä, Suomen tulos on 800. Norjan 600.Tilastot ovat tosin tässäkin kohdin muutaman vuoden takaa, mutta suomalainen lääkäri näyttäisi ottavan vastaan enemmän potilaita kuin pohjoismainen kollega.
Lääkärit tekevät Suomessa myös enemmän töitä kuin monet muut ammattiryhmät.
Kysymys: Mitä tapahtuu työhyvinvoinnille, jos työn määrä edelleen kasvaa?
3. Kasvu tulee ulkomailta
Aloituspaikkojen ja Suomessa valmistuneiden lääkäreiden määrät ovat pysyneet kymmenen vuotta liki ennallaan. Vuonna 2021 tutkintoja hyväksyttiin 702. Vastapainona oli vuosi 2017, jolloin valmistui 573 lääkäriä. Yleensä on liikuttu 650:n molemmin puolin.
Aloituspaikat ovat vakiintuneet välille 730–770. Tälle vuodelle paikkoja on 747. Määrä laski viime vuodesta.
Lääkärioppiin on siirrytty laajoin joukoin ulkomaille. Suomen rajojen ulkopuolella lääketiedettä opiskelee Lääkäriliiton arvion mukaan nyt noin 1 200 medisiinaria. Suuri osa ilmoittaa palaavansa opintojen jälkeen Suomeen.
Kysysmys: Kuinka paljon sisäänoton lisäys oikeasti kasvattaisi lääkärimäärää – vai siirtäisikö se opiskelua ulkomailta Suomeen?
4. Palkat nousevat epätasa-arvoisesti
Kaupungilla liikkuvien legendojen mukaan Lääkäriliitto jarruttaa koulutusmääriä, koska suojelee lääkärien palkkoja ja työpaikkoja.
Tilastojen perusteella tulokset ovat jääneet laihoiksi. Lääkäreiden palkat ovat vuodesta 2010 nousseet hitaammin kuin palkansaajilla keskimäärin.
Vasta-argumentti on ilmeinen: olisivatko palkat nousseet vieläkin hitaammin, jos lääkäreitä olisi koulutettu enemmän?
Tuskin. Valtaosa lääkäreistä työskentelee julkisella sektorilla Lääkärisopimuksen ehdoilla. Sopimus on osa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon kokonaisuutta. Palkankorotukset neuvotellaan kattamaan muitakin ammattiryhmiä kuin lääkärit.
Vuokralääkäreiden palkat ovat toki nousseet voimakkaasti. Hyvät ansiot ja joustava työ ovat monelle kollegalle tervetulleita.
Julkisella sektorilla näkökulma on toinen. Pula ei nosta palkkaa mutta lisää työmäärää ja kuormitusta. Vaihtuvat vuokralääkärit haittaavat hoidon jatkuvuutta.
Kysymys: Kestääkö kollegiaalisuus, kun yhden lääkäriryhmän palkka samasta työstä nousee rajusti?
5. Työnjaon järkeistäminen auttaa
Koulutusmäärän kasvattaminen ei ole yleisratkaisu lääkäripulaan. Yhtä tärkeää on tuottavuus.
Tämä onnistuu, kun lääkärintyöstä riisutaan turhat todistukset ja lausunnot. Samoin toimimaton tietotekniikka, turhat kirjaamiset sekä työt, jotka hoitaisi tehokkaammin hoitaja, siivooja, sihteeri tai ICT-ammattilainen.
Toisaalta hoitajistakin on pulaa.
Terveydenhuollon ongelma ei siksi ratkea siirtämällä lääkäreiden töitä heille. On mietittävä, mitä jätetään tekemättä. Tai missä voidaan käyttää ilman terveydenhuollon koulutusta olevia työntekijöitä.
Kysymys: Voiko työn tehostaminen onnistua, kun pulaa on yhtä lailla hoitajista ja muista sote-ammattilaisista?
6. Erikoislääkärikoulutuksiin riittää
Suomessa on noin 13 000 työikäistä erikoislääkäriä. Heistä yli puolet saavuttaa eläkeiän vuoteen 2035 mennessä.
Koulutustarvetta arvioinut työryhmä päätyi siihen, että vuonna 2035 tarvitaan noin 16 000 erikoislääkäriä. Tiedekuntien nykyiset perusopintojen sisäänottomäärät yhdessä ulkomailla opiskelevien kanssa riittävät työryhmän mukaan kattamaan tarpeen.
Erikoistumisten näkökulmasta lääkäreitä ei työryhmän mukaan siis tarvita lisää. Heidät tulee vain ohjata oikeille erikoisaloille.
Ohjaustarpeeseen on kuitenkin herätty liian myöhään. Osalla aloista lääkärimäärä on viime vuosina huomattavasti kasvanut, osalla vähentynyt. Pula on pahin diagnostisilla aloilla ja psykiatriassa.
Kysymys: Pitäisikö koulutuksen määrän lisäksi kiinnittää huomiota sisäänpääsyn kriteereihin?
