Lihavuuden stigma elää sitkeänä – opetusta lääkiksissä uudistetaan
Potilaat saavat yhä huonoa kohtelua terveydenhuollossa, kertoo professori Kirsi Pietiläinen.
Sosiaali- ja terveysministeriön hanke mahdollistaa lihavuuden hoidon opetuksen kehittämisen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Tavoitteena on vähentää stigmaa.
Hanketta vetää Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen metabolian professori ja Husin Painonhallintatalon ylilääkäri Kirsi Pietiläinen .
Pietiläisen mukaan terveydenhuollossa elää sitkeänä ajatus lihavuudesta henkilön omana syynä, peräti valintana. Hän törmää siihen omassa potilastyössään jatkuvasti.
– Melkein jokainen potilaani on kokenut joskus huonoa kohtelua painonsa vuoksi, Pietiläinen sanoo.
Stigma näkyy esimerkiksi oireiden vähättelynä, hoidon ja diagnosoinnin laiminlyöntinä ja moninaisten vaivojen kuittaamisena kehotuksella laihduttaa.
Opetuksen uudistamisen keskeinen tavoite on, että tulevat lääkärit osaavat hoitaa ja kohdata potilaita asianmukaisesti ilman ennakkoluuloja.
Lihavuuden hoito on kehittynyt viime vuosina merkittävästi, mutta myös siihen liittyy stigmaa.
– Saatetaan ajatella, että lääke tai leikkaushoito "oikaisee", eivätkä potilaat tällöin tee laihduttamisen eteen riittävästi töitä, Pietiläinen kertoo.
– Lääkkeillä ja leikkauksilla vaikutetaan lihavuuden biologisiin tekijöihin, jolloin potilas pystyy muuttamaan käyttäytymistään. Hoidon eteenpäin vieminen edellyttää, että ymmärretään lihavuussairauden lääketieteellinen ja biologinen tausta, hän jatkaa.
Osa laajempaa kokonaisuutta
Opetusta kehitetään osana sosiaali- ja terveysministeriön Terveydeksi-ohjelmakokonaisuutta, joka tähtää lihavuuden stigman vähentämiseen yhteiskunnassa.
Pietiläisen mielestä asennemuutos lihavuutta kohtaan on paikallaan.
– Tämä on hieno osoitus siitä, että ministeriö on identifioinut lihavuusstigman yhdeksi hyvin merkittäväksi potilaiden hyvinvointia vaarantavaksi tekijäksi, hän sanoo.
Pietiläisen johdolla tuotetaan käytännönläheinen materiaalipaketti, jonka toivotaan päätyvän laajasti opetuskäyttöön tiedekunnissa. Materiaali on tarkoitettu lääkäriopiskelijoiden lisäksi muun muassa sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi, ravitsemusterapeutiksi, psykologiksi, fysioterapeutiksi ja liikuntatieteilijäksi opiskeleville.
Tuleville lääkäreille Pietiläinen toivoo, että materiaali tuo tietoa paitsi lihavuuden hoidon lääketieteellisistä keinoista, myös kättä pidempää kommunikointiin.
– Monet opiskelijat ovat jo hyvin valveutuneita, ja heillä on hyvät vuorovaikutustaidot. Toivon, että he saisivat tästä lisää varmuutta, etteivät turhaan arastele lihavuuden puheeksi ottamista.
Kaikki mukaan
Tavoite on, että opetusmateriaali olisi valmista kahden vuoden päästä. Tänä vuonna työryhmä kartoittaa lihavuuden opetuksen nykytilaa lääketieteellisissä tiedekunnissa.
Esiin on noussut jo hyviä esimerkkejä, mutta myös ongelmia.
Pietiläisen mukaan lihavuudesta opetetaan jossain määrin kaikissa tiedekunnissa, mutta kurssien sisältö ja ajoitus vaihtelevat. Tarvetta yhtenäistämiselle olisi.
– Opiskelijat toivovat jo opintojen varhaisessa vaiheessa puheeksi ottamisen ja potilaiden kohtaamisen harjoittelua, hän sanoo.
Pietiläinen kutsuu kaikkia lihavuuden opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita lääkäreitä, opettajia ja opiskelijoita mukaan kehitystyöhön. Se onnistuu ottamalla häneen suoraan yhteyttä.
