Lihavuuslääkkeiden käytössä huima kasvu
Terveydenhuollossa ei ole riittävästi tietoa siitä, miten usein lääkehoitoon yhdistyy elintapahoito.
Lihavuuden hoitopolkuja kehitetään monessa terveydenhuollon yksikössä aktiivisesti, mutta toistaiseksi valtakunnallinen koordinaatio puuttuu.
– Tarvitsemme Suomeen valtakunnallisen, tutkimusnäyttöön perustuvan lihavuusohjelman, jotta parhaat käytännöt saadaan käyttöön ja myös lihavuuslääkkeistä hyödyt irti, kertoo Kelan asiantuntijalääkäri, dosentti Pia Pajunen.
Hän korostaa, että lihavuuslääkkeen käyttö ei ole kuuri, vaan se on pitkäaikaishoitoa, ja lääkkeiden käyttö vaatii rinnalleen elintapahoitoa. Jos lääke lopetetaan, melkein kaikki lihovat takaisin.
– Jos lihavuuden ennaltaehkäisyn ja hoidon eteen ei tehdä mitään, lihavuus koskettaa 40 prosenttia aikuisväestöstä vuonna 2035, sanoo Pajunen.
Hänen mukaansa lihavuuden vähentämiseen tarvitaan ennalta ehkäisyä ja poliittisia toimia. Monilla hyvinvointialueilla on lihavuuden hoitopolkuja, mutta alueet tekevät työtään yksin, kun valtakunnallista ohjeistusta ei ole.
Pajusen mukaan terveydenhuollossa ei ole riittävästi tietoa siitä, kuinka usein elintapahoito yhdistetään lääkkeisiin, ja onko lääkärillä aina edes mahdollisuutta ohjata asiakasta lihavuuden hoitopolulle.
Puolet keskeyttää lääkkeiden käytön
Lihavuus on verenpainetaudin ja diabeteksen tavoin pitkäaikaissairaus, jota tulisi hoitaa pitkäkestoisesti, suunnitelmallisesti ja moniammatillisesti. Lääkehoito on vakiintunut yhä keskeisemmäksi osaksi hoitoa, ja osalla potilaista se voi tukea elintapamuutosta.
Pysyvät laihtumistulokset lihavuuslääkkeiden avulla edellyttävät pitkäaikaista, jopa pysyvää käyttöä. Tutkimusten mukaan moni kuitenkin uskoo, että omalla kohdalla riittää lyhytaikainen, kuurimainen käyttö, ja jopa puolet keskeyttää käytön ensimmäisen vuoden aikana. Lihavuuslääkkeen käytön lopettaminen johtaa painon palautumiseen lähtötasolle keskimäärin reilussa puolessatoista vuodessa.
Lihavuuden hoitoon ja painonhallintaan käytettävien lääkkeiden käyttö on kasvanut voimakkaasti 2020-luvulla. Vuonna 2025 lihavuuslääkkeitä osti jo lähes 108 000 ihmistä, mikä oli 43 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Käyttäjämäärä oli viime vuonna 16 kertaa niin suuri kuin viisi vuotta aikaisemmin.
Kasvun taustalla on erityisesti potilaiden itse maksaman semaglutidin käytön lisääntyminen. Semaglutidia sisältäviä valmisteita osti lihavuuslääkekäyttöön vuonna 2025 lähes 90 000 ihmistä.
– Lihavuuslääkkeiden käyttö yleistyy nyt erittäin nopeasti. Lääkehoidon rinnalla on välttämätöntä vahvistaa myös pitkäjänteistä elämäntapahoitoa, minkä pitää aina olla osa lihavuuden hoitoa, sanoo Pajunen.
Keski-ikäiset käyttävät eniten
Lihavuuslääkkeitä käyttävät eniten 45–65-vuotiaat. Tämä ikäryhmä muodostaa yhteensä 54 prosenttia kaikista lihavuuslääkkeiden käyttäjistä.
Käyttö kasvaa kuitenkin lähes kaikissa aikuisten ikäryhmissä. Lihavuuslääkkeiden käyttäjistä noin 70 prosenttia on naisia ja 30 prosenttia miehiä.
Suomalaiset ostivat lihavuuslääkkeitä yhteensä 90 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Tästä potilaiden maksaman käytön osuus oli 84 miljoonaa euroa eli 93 prosenttia.
Sairausvakuutuksesta on korvattu lihavuuslääkkeiden käyttöä kuudella miljoonalla eurolla, yhteensä 17 000 henkilölle.
Ainoat lihavuuden lääkehoidot, joista maksettiin lääkekorvauksia ovat liraglutidi sekä bupropionin ja naltreksonin yhdistelmävalmisteet. Semaglutidi on toistaiseksi korvattavaa ainoastaan tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Semaglutidia käytetään kuitenkin selvästi enemmän potilaan itse maksamana lihavuuslääkkeenä kuin tyypin 2 diabeteslääkkeenä.
