Milloin muistisairaan psyykenlääke on turha?
Neuropsykiatristen oireiden ensisijainen lääkehoito on muistisairauslääke, siksi varhainen diagnoosi on tärkeä asia.
Virva Hyttinen-Huotari, Mervi Rantsi ja Johanna Jyrkkä kirjoittivat vastikään Lääkärilehdessä siitä, miten suositukset eivät riitä karsimaan vähähyötyisiä hoitoja. Muistisairautta sairastavien psyykenlääkkeet ovat yksi esimerkki tästä.
Yli puolet muistisairautta sairastavista iäkkäistä oli ostanut psyykenlääkettä vuonna 2020, vaikka Käypä hoito -suositus kehottaa välttämään psyykenlääkkeiden käyttöä neuropsykiatristen oireiden hoidossa.
Dosentti, geriatrian erikoislääkäri Hanna-Maria Roitto, määrätäänkö muistisairaille liikaa psyykenlääkkeitä?
– Useat tutkimukset viittaavat siihen, että psyykenlääkkeitä käytetään liikaa iäkkäillä muistisairailla henkilöillä. On todennäköistä, että osa psyykenlääkemääräyksistä on täysin asianmukaisia, mutta kaikki eivät välttämättä ole. Tiettyjen oireiden hoito psyykenlääkkeillä on aiheellista, mutta silloinkin hyötyjen pitää ylittää haitat.
– Asiaan vaikuttavat paljon lääkkeen määräävän lääkärin tiedot, taidot ja asenteet. Toive lääkkeestä voi olla myös potilaan, läheisen tai hoitajan.
Mitä tälle on tehtävissä?
– Turhiin psyykenlääkemääräyksiin voidaan vaikuttaa koulutuksella. Tiedetään, että tutkimustiedon implementoitumiseen käytäntöön voi mennä vuosia. Käypä hoito -suositus ei itsessään riitä, vaan tarvitaan koulutusta ja ohjausta käytännön työssä sekä toimintamallien tarkastelua ja kehittämistä.
– Psyykenlääkkeiden käyttöä voidaan vähentää myös varhaisilla diagnooseilla. Muistisairausdiagnoosin myötä ymmärretään paremmin, mistä iäkkään oireissa on kyse. Neuropsykiatristen oireiden ensisijainen hoito on muistisairauslääke sekä lääkkeettömät hoitokeinot ja vasta viimeiseksi psyykenlääke vaikeimpien oireiden hoidossa.
Mitä käytännön keinoja on?
– Muistisairaista ei voi puhua yhtenä ryhmänä. Tilanteet ja oireet ovat hyvin erilaisia sairauden varhais- ja myöhäisvaiheessa. Yksilöllinen kokonaisvaltainen arvio voi vähentää vähähyötyisten lääkkeiden määräämistä.
– Ensisijaista on neuropsykiatristen oireiden arviointi ja kirjaaminen. Mitä paremmin tätä tehdään, sitä helpompi toisen lääkärin on jatkaa siitä, mihin ensimmäinen jäi, jos hoidon jatkuvuutta ei ole. Näin pystytään arvioimaan hoitovastetta, sitä mihin lääke on aloitettu ja onko siitä ollut apua.
– Esimerkiksi NPI-Q-mittarilla voidaan kartoittaa oireet ja niiden vaikeusaste ennen lääkkeen aloitusta ja myöhemmin. Numeerinen arvio auttaa hahmottamaan, onko lääkkeestä ollut hyötyä vai ei.
– Neuropsykiatriset oireet kuormittavat potilaita ja omaisia. Jos lääkkeettömistä hoidoista tiedetään olevan apua, meillä pitäisi olla niitä tarjolla.
Miten voidaan estää, ettei turha lääkitys jää päälle?
– Lääke on voitu määrätä asianmukaisesti johonkin tiettyyn oireeseen, mutta lääkkeen käytön pitkittyminen on haaste. Tähän voidaan vaikuttaa seurannalla.
