Mistä se miljardi otetaan?
Lääkärilehti kysyi, ovatko suuret säästöt sotesta mahdollisia ja mitä niistä seuraa.
Hallitusneuvotteluissa pohditaan miljardin säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollosta – tai ainakin kasvun leikkaamista miljardilla.
Onko se mahdollista tilanteessa, jossa ala on jo ennestään koronan, henkilöstöpulan ja ennätyksellisten hoitojonojen näivettämä? Lääkärilehti kysyi näkemyksiä eri asiantuntijoilta.
Emeritusprofessori Martti Kekomäen mielipide on selvä.
– Missään tapauksessa sotesysteemistä ei voi noin vain viedä rahoitusta. Kokonaispottia ei voi pienentää, mutta sen sijaan systeemin sisällä voidaan rahoja allokoida tehokkaammin, hän näkee.
Tehostamisen keinoja löytyy omalääkärijärjestelmästä ja perusterveydenhuollon tehokkuuden parantamisesta. Osa hyvinvointialueista on jo tehnyt näitä muutoksia ja saanut rahat riittämään paremmin.
Kekomäen mukaan Suomen terveydenhuolto on jo nyt tehokas moneen muuhun maahan verrattuna. Sen sijaan Suomi käyttää muita Pohjoismaita ja Keski-Euroopan maita pienemmän osuuden bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon.
Mutta entä jos miljardi silti otetaan?
– Jos sitä halutaan, se on jäähyväiset hyvinvointivaltiolle. Seuraa lisääntyvää eriarvoisuutta. Työssä käyvät pääsevät lääkärille päivässä, suurin osa väestöstä turvautuu sakkaavaan perusterveydenhuoltoon.
Mahdollista, mutta ei yksinkertaista
Etelä-Savon hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälän mielestä kysymys on siitä, missä aikaraamissa miljardi pitäisi leikata.
– Jos puhutaan vaikkapa miljardin leikkaamisesta kasvusta viiden vuoden tähtäimellä, näen siinä paljonkin potentiaalia, kunhan lähtötason rahoitus saadaan oikeaksi.
– Yksinkertainen toimenpide se ei tule olemaan.
Seppälä huomauttaa, että hyvinvointialueilla tehdään jo nyt merkittäviä ja kipeitäkin talouden sopeuttamistoimia. Etelä-Savossa on alkuvuonna käyty jo yhdet yt-neuvottelut ja toiset ovat edessä. Palvelurakenne ei ole säästöohjelman jälkeen entisellään.
– Hallintoa on leikattu merkittävästi: lakkautimme 77 johtajan, asiantuntijan ja hallinnon virkaa. Johtajien määrä tippui kolmannekseen.
Nopeita säästötoimia on kuitenkin vaikea tehdä, sillä hyvinvointialueet tuottavat vain lakisääteistä toimintaa. Maksettavaa on myös viime vuoden palkkaratkaisuissa ja hyvinvointialueiden alun muutoskustannuksissa.
Tarvitaan kansallinen keskustelu
Seppälän mielestä olisi tarpeen käydä kansallinen keskustelu siitä, mitä julkisilla varoilla tuotetaan.
– Tingitäänkö pelastustoimen verkostosta, tavoitettavuusajoista hätätapauksissa tai hoitajamitoituksesta? Toteamalla, että tietyt asiat eivät enää kuulu julkiseen terveydenhuoltoon, tai nostamalla asiakasmaksuja valtio voi onnistua hillitsemään kustannuksia nopeastikin.
Myös Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen toivoo kansallista keskustelua.
– Leikkaaminen ja supistaminen ovat mahdollisia vain, mikäli lähtökohtana on kansallinen priorisointi siitä, mitä julkisilla varoilla tehdään ja mitä ei. Tervetullutta olisi myös keskustelu siitä, mikä on yksittäiseltä palvelulta vaadittava arvontuotto asiakkaalle tai potilaalle, Leskinen sanoo.
Hän varoittaa, että mikäli leikkaamista ja supistamista yritetään tehdä ilman priorisointipäätöksiä, toimet ovat eriarvoistavia, pistemäisiä ja pahimmillaan lyhytnäköisiä.
Leskinen näkee, että säästöjen aikaikkuna on mahdoton.
– On liian nopea vaatimus tasapainottaa vuosina 2025–2026 merkittävästä lähtötilanteen alirahoituksesta syntynyt alijäämä. Systeemiset muutokset ja ennaltaehkäisyyn painottuvat toimet vaativat useampia vuosia ennen kuin tuloksia nähdään viivan alla, hän sanoo.
Rutiinitarkastuksista ja lausuntojen kirjoittamisesta
Apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta uskoo, että menojen kasvun taittaminen miljardilla on mahdollista.
– Jos niin halutaan ja päätetään, se on mahdollista, mutta toinen asia on, onko se hyvä asia ja mitä siitä seuraa eri vaihtoehdoilla.
Torkin tarjoamia keinoja ovat parhaiden käytäntöjen levittäminen alueelta toiselle, vähähyötyisestä toiminnasta luopuminen ja palveluvalikoiman tarkastelu.
Vähähyötyistä toimintaa ovat esimerkiksi monet rutiinitarkastukset ja lausuntojen kirjoittaminen. Niistä leikkaamalla on Torkin mielestä saatavissa merkittäviä säästöjä.
Tämänhetkinen palveluvalikoima on syntynyt ajan saatossa, eikä sitä ole tarkkaan määritelty.
– Mielestäni on relevantti kysymys, tarjotaanko palveluita tulevaisuudessa samoin kuin nyt, Torkki sanoo.
Olennaista on myös aikajänne, jolla kustannuksia leikataan. Panostamalla joihinkin asioihin enemmän nyt, säästetään muutaman vuoden päästä. Juustohöyläsäästöjä Torkki välttäisi.
– Nopeita keinoja pitää harkita tarkasti, jotta ne ovat turvallisia eivätkä heikennä hoidon laatua ja vaikuttavuutta, ja lisää eriarvoisuutta. Joihinkin asioihin kannattaa alkuvaiheessa jopa satsata, esimerkiksi lapsiin ja nuoriin, tai mielenterveysongelmien ja pitkäaikaissairauksien hyvään hoitoon. Sote-palveluilla on iso kustannusvaikutus esimerkiksi työkyvyttömyyteen, eläkkeisiin ja hoivan tarpeeseen.
Käsitteet selväksi
Käsitteet pitäisi määritellä selkeästi, tuskailee Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen.
– Mielestäni säästö tarkoittaa sitä, että kun aiemmin on käytetty johonkin sata rahaa ja nyt saadaan sama 90 rahalla, niin säästö on kymmenen rahaa, hän sanoo.
Jos taas pyritään siihen, etteivät tulevaisuuden kustannukset kasva ennustetusti, kyse on kustannuskasvun leikkauksesta, ei säästöstä.
Toiminnan tehostaminen taas ei ole säästöä, vaan voi johtaa kustannusten kasvuun, vaikka lisääkin terveyttä ja alentaa yksikkökustannuksia.
– Ainoa tapa säästää sotessa on irtisanoa ihmisiä tai lopettaa palveluostoja, Aaltonen sanoo.
Jos vain lopetetaan jokin toiminto, ihmisten työpanos siirtyy johonkin muuhun, eikä säästöjä synny.
Ajatus miljardisäästöistä ei Aaltosen mielestä ole realismia.
– Olemme tilanteessa, jossa hoitojonot ovat pitkiä ja hoidon saatavuus on poikkeuksellisen huonoa. Ei ole järkevää irtisanoa ihmisiä. Tehostaa pitää, samoin fokusoida vaikuttavimpiin hoitoihin ja todennäköisesti priorisoida. Jos taas tavoitteena on säästäminen, se edellyttää ikäviä ja rajuja toimenpiteitä, Aaltonen sanoo.
Hän varoittaa, että seurauksena voi olla julkisen terveydenhuollon kriisi, jonka myötä palveluntuotantoa siirtyy yksityiselle sektorille. Tämä heikentäisi merkittävästi tasa-arvoa.
