– Julkisen, yksityisen, kolmannen sektorin, työterveyshuollon ja sairauskuluvakuuttajien yhteistyössä riittäisi rakentamista, havaitsi Marina Kinnunen.

Miten julkisen ja yksityisen sektorin, kolmannen sektorin, työterveyshuollon sekä yksityisten sairauskuluvakuuttajien yhteistyötä voitaisiin johtaa nykyistä paremmin kokonaisuutena?

Muun muassa tätä pohtii Pohjanmaan hyvinvointialueen johtaja, KTT Marina Kinnunen sosiaali- ja terveyshallintotieteen väitöstutkimuksessaan.

– Tutkimukseni osoitti, ettei yhteistyötä ole kovin paljon. Jos sitä on, niin sitä ei ole rakennettu järjestelmän sisälle, vaan se on kiinni yksilöistä, ja siinä on alueellista vaihtelua, Kinnunen sanoo.

Sosiaali- ja terveyshallintotieteen termistöllä ilmaistuna Kinnusen tutkimus osoittaa, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ei vielä toimi systeeminä systeemiajattelun tarkoittamassa merkityksessä.

Järjestelmä on pirstaleinen ja eri toimijat ovat omissa kuplissaan, vailla kosketusta toisiinsa. Yhteistyö jää satunnaiseksi ja toimijariippuvaiseksi.

Tällä kaikella on merkitystä myös terveydenhuollon resurssien kannalta. On ihmisiä, jotka voivat käyttää julkista terveydenhuoltoa, työterveyshuoltoa ja yksityistä terveydenhuoltoa. Lisäksi he ovat vakuuttaneet itsensä. Toisaalta on ihmisiä, joiden käytettävissä ovat vain julkiset palvelut.

– On selvää, että järjestelmä, jossa osalle ihmisistä on nelinkertaiset palvelut, vaatii enemmän resursseja, Kinnunen huomauttaa.

Hyvinvointialueiden tehtäväksi?

Jotta yhteistyö saataisiin toimimaan, se täytyisi Kinnusen näkemyksen mukaan rakentaa järjestelmään sisälle aivan uudella tavalla.

– Hyvinvointialueuudistus on selvästi tuonut esille tarpeen yhteistyölle, hän näkee.

Uudistus on myös tietyllä tavalla tuonut toivoa siitä, että yhteistyötä pystyttäisiin tekemään paremmin.

– Vastuu on vahvemmilla hartioilla ja asioita voidaan koordinoida alueellisesti. Yhteistyö ei kuitenkaan ole mahdollista ilman luottamusta ja sitä, että hyväksytään eri toimijoiden toimivan eri logiikoilla, hän sanoo.

Kinnunen näkee, että eri sektorien yhteistyön koordinointi voisi olla hyvinvointialueiden tehtävänä.

Eri sektorit toimivat erilaisilla logiikoilla

Kaiken edellytyksenä on paitsi yhteistyön tarpeen tunnistaminen, myös luottamus eri sektorien välillä ja sektorien roolien tunnistaminen.

Eri sektorit toimivat erilaisilla logiikoilla, ja se täytyy Kinnusen mukaan pystyä hyväksymään, jotta yhteistyö sujuu.

Julkinen sektori on lakisääteistä, ja toimi julkisen vastuun ja järjestämisen logiikalla, yksityinen sektori toimii markkinalogiikalla, kolmas sektori toimii kansalaisyhteiskunnan ja osallisuuden logiikalla, ja työterveyshuolto ja yksityiset sairauskuluvakuuttajat toimivat etuus- ja sopimusperusteisella logiikalla.

Kun Pohjanmaan hyvinvointialueella jokin aika sitten pilotoitiin eri toimijoiden välistä yhteistyötä, Kinnunen huomasi, ettei julkisella sektorilla työskentelevien ole aina helppoa hyväksyä markkinalogiikkaa, jossa päämääränä on tuottaa voittoa.

– Silti, kun asiaa tarkastellaan järjestelmätasolla, niin kaikkien toimijoiden tavoitteena on auttaa ihmisiä ja tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, hän muistuttaa.

Ei tapahdu käskemällä

Kinnunen ei halua väittää, että yhteistyö olisi helppoa tai tulisi käskemällä.

– Se on prosessi, johon vaikuttaa paljon yhteiskunnallinen ympäristö ja siinä tapahtuvat asiat, hän toteaa.

Muutos yhdellä sektorilla vaikuttaa myös toisiin. Esimerkiksi kohta neljän vuoden takainen hyvinvointialueuudistus kosketti kaikkia muitakin sektoreita.

Juuri nyt keskustellaan kiivaasti niin hyvinvointialueiden yhdistämisestä, kolmannen sektorin leikkauksista, yksityissektorin valinnanvapauskokeilusta kuin siitä, etteivät terveysvakuutukset enää ole oikein kannattavia vakuutusyhtiöille.

– Kaikista käydään erillistä keskustelua. Kun keskustellaan hyvinvointialueiden määrästä, rinnalla täytyisi mielestäni käydä keskustelua koko järjestelmästä, siitä miten sitä kokonaisuutena voitaisiin hyödyntää ihmisten palveluihin.

Kinnusen väitöstutkimuksen aineistona olivat asiantuntijahaastattelut eri sektoreilta, sekä kaikkien hyvinvointialueiden ensimmäiset strategiat. Kinnunen teki haastattelut hetkeä ennen hyvinvointialueiden aloittamista, vuonna 2022.

KTT Marina Kinnusen väitöstutkimus ”Kohti systeemistä sotea? Toimijoiden yhteistyön systeeminen hallinta pirstaleisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä” tarkastetaan perjantaina 25.9.2026 Vaasan yliopistossa.

Lue lisää: ”Työikäisten terveydenhuoltopalvelujen yhteensovittamista tulisi johtaa hyvinvointialueilla”