”Työikäisten terveydenhuoltopalvelujen yhteensovittamista tulisi johtaa hyvinvointialueilla”
– Tarvitaan kokonaisnäkemys siitä, miten työterveyshuolto sijoittuu osaksi työikäisten terveyspalveluja, sanoo väitöskirjatutkija Hanna Hakulinen.
Työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon kehityskulut ovat rakentuneet aika eritahtisiksi ja osin erillisiksi, mikä vaikeuttaa yhteensovittamista ja työssä käyvien terveydenhuollon sujuvuutta. Tämän havaitsi Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Hanna Hakulinen väitöstutkimuksessaan.
Sote-uudistuksen jälkeen näyttää hänen mukaansa siltä, että työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteensovittaminen on pikemminkin tavoitteiden linjaus kuin vakiintunut toimintamalli.
Työikäisten palvelut ovat jakautuneet usealle toimijalle. Yhteisasiakkuus ei Hakulisen mukaan toimi. Tarvitaan selkeämpi vastuunjako ja myös kokonaisnäkemys siitä, miten työterveyshuolto sijoittuu osaksi työikäisten terveyspalveluja. Tällä hetkellä tehdään paljon normiohjausta.
– Tarvitaan selkeämpää kansallista ohjausta, sillä alueellinen ohjaus ja koordinaatio sekä yhteiset toimintatavat ja ymmärrys toisen toiminnasta puuttuvat, hän kertoo.
Yhteistyö palvelujärjestelmän osaksi
Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön toteuttamisen periaatteista sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta tulee voimaan 1. tammikuuta 2027.
Tällä hetkellä normiohjaus on Hakulisen tutkimuksen mukaan enemmän periaatteellista kuin velvoittavaa.
– Lainsäädäntö ja kansalliset linjaukset korostavat yhteistyön merkitystä, mutta käytännössä tämä ei toimi optimaalisesti. Tarvitaan velvoittavampia rakenteita ja vahvempia taloudellisia kannustimia, jotta yhteistyö tulee osaksi palvelujärjestelmää.
Hän korostaa, että työikäisten terveydenhuoltopalvelujen yhteensovittamista tulisi johtaa hyvinvointialueilla. Muuten jäädään nykyisen kaltaiseen välitilaan.
– Lisäksi tarvitaan yhteisiä prosesseja, toimintamalleja, sovittuja palvelupolkuja, pelisääntöjä tiedonkulkuun sekä vastuiden määrittelyjä. Niin ikään mittareille ja arviointikäytännöille on tarve, jotta päästään yhteisasiakkuuteen ja toimivaan yhteistyöhön.
Yhteistyölle täytyisi luoda rakenteet arjessa. Tämän pitäisi olla Hakulisen mukaan osa työnkuvia, resursointia ja ajankäyttöä.
– Muuten yhteistyö jää satunnaiseksi ja kuormittavaksi.
Työtä päällekkäin
Hän toteaa, että yhteistyötä on hyvä kehittää, jottei näissä järjestelmässä tehtäisi päällekkäistä työtä.
– Sairaanhoidosta keskustellaan paljon. Työterveyshuollon toiminnasta sairaanhoidon osuus on merkittävä, joskin ennalta ehkäisevän toiminnan osuus kustannuksista on viime vuosina jonkin verran noussut.
TtM Hanna Hakulisen väitöskirja Työterveyshuollon muutos 2000-luvulla – Eriytymisestä yhteensovittamiseen tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 2. lokakuuta.
