Suomalaisten työkyky on vahvistunut
Työuupumusoireilu on Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan ennallaan.
Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan suomalaiset kokevat työkykynsä hieman aiempaa paremmaksi. Kesällä 2026 työssäkäyvistä suomalaisista 43 prosenttia piti työkykyään erinomaisena, kun vuotta aiemmin näin koki 39 prosenttia.
Työterveyslaitos kertoo, että Miten Suomi voi? -tutkimuksessa raportoidaan ensimmäistä kertaa erikseen myös työkyvyn viittä eri osa-aluetta. Tutkimuksessa kysyttiin, miten hyvin vastaajat pystyvät vastaamaan työnsä fyysisiin, kognitiivisiin, sosiaalisiin, emotionaalisiin ja osaamiseen liittyviin vaatimuksiin.
Vahvimmalla tasolla oli kokemus fyysisestä työkyvystä: 67 prosenttia pystyi vastaamaan täysin työnsä fyysisiin vaatimuksiin, joita ovat esimerkiksi seisominen tai tavaroiden nostelu. Heikoimmalla tasolla oli emotionaalinen työkyky, eli tunteisiin liittyviin vaatimuksiin vastaaminen, kuten muiden ihmisten tunteiden kohtaaminen ja käsittely.
Työkyvyn osa-alueista kognitiivinen, emotionaalinen ja osaamistyökyky vahvistuivat väestössä kesästä 2025. Fyysinen ja sosiaalinen työkyky säilyivät samalla tasolla. Etätyön määrä ei ollut yhteydessä yleiseen työkykyyn.
Työkyvyn osa-alueet painottuivat eri tavoin eri-ikäisillä
Alle 30-vuotiaista yli puolet koki työkykynsä erinomaiseksi. Erikoistutkija Janne Kaltiainen sanoo, että nuorten työkyky ei tutkimuksen perusteella ole yleisesti heikompi kuin muilla työntekijöillä, vaan sen profiili on erilainen.
– Nuoret arvioivat fyysisen ja kognitiivisen työkykynsä muita paremmaksi, mutta sosiaalinen työkyky oli hieman heikompi. Tämä viittaa siihen, että nuoret kokevat muita enemmän haasteita työn sosiaalisiin vaatimuksiin vastaamisessa, kuten vuorovaikutus- ja yhteistyötilanteissa. Tulosta ei kuitenkaan pidä tulkita nuorten yksilölliseksi puutteeksi, vaan siihen voivat vaikuttaa myös työuran alkuvaihe, työn luonne ja saatavilla oleva tuki.
Hänen mukaansa tuloksissa korostui myös yhteisöön kiinnittymisen merkitys. Nuoret kokivat muita useammin yksinäisyyttä ja harvemmin tulevansa kuulluiksi työyhteisössään. Lisäksi heillä oli vähemmän kokemuksia työnsä vaikutuksista, itsenäisyydestä ja oman osaamisen hyödyntämisestä.
– Siksi nuorten tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi perehdytykseen ja tukeen sosiaalisissa tilanteissa myös siihen, että nuoret pääsevät aidosti mukaan työyhteisön toimintaan, saavat vastuuta sekä näkevät oman työnsä merkityksen osana laajempaa kokonaisuutta.
Kaltiainen toteaa, että käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pidempää perehdytystä, mentorointia, selkeitä odotuksia ja mahdollisuuksia käsitellä kuormittavia vuorovaikutustilanteita.
– Yhtä tärkeää on tarjota riittävän haastavia työtehtäviä sekä varmistaa, että nuoret tulevat kuulluiksi työn kehittämisessä. Näin voidaan vahvistaa heidän työkykyään ja työn imua, vähentää työssä tylsistymistä ja vahvistaa heidän kiinnittymistään työyhteisöön.
Eri-ikäisten välillä ei havaittu eroja työuupumusoireilussa
Edelleen joka neljännellä työssäkäyvällä suomalaisella oli kohonnut riski työuupua tai todennäköinen työuupumus. Sekä työntekijöillä että esihenkilöillä työuupumusoireita esiintyi yleisemmin kuin aikana ennen koronapandemiaa.
Byrokratiaa ja rooliristiriitoja voidaan työpaikoilla vähentää useilla keinoilla, jotka liittyvät työpaikan prosessien yksinkertaistamiseen ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen.
Myös työn epävarmuus, liiallinen määrä, yksitoikkoisuus ja fyysinen kuormittavuus ovat työuupumuksen riskitekijöitä, vaikka niillä on keskimäärin pienempi rooli väestössä.
