Muistisairaiden oikeudet eivät toteudu
Esteenä tiedonpuutteet ja ristiriitaiset käsitykset edunvalvonnan tarpeen arvioinnissa.
Muistisairaudet ovat yleisin syy edunvalvojan määräämiselle. Yhtenäisiä kriteereitä oikeudellisen toimintakyvyn ja edunvalvonnan tarpeen arviointiin ei kuitenkaan ole, mikä voi johtaa epäoikeudenmukaisiin päätöksiin.
Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa havaittiin, että eri ammattiryhmien väliset ristiriitaiset käsitykset ja tiedonpuutteet vaikuttavat muistisairaiden oikeuksien toteutumiseen.
– Väestön ikääntyessä muistisairautta sairastavien määrä lisääntyy, joten tarve luotettaville arviointikäytännöille kasvaa, väitöskirjatutkija, varatuomari Kaisa Näkki sanoo tiedotteessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, millä perusteella oikeudelliset asiantuntijat ja lääkärit arvioivat edunvalvonnan tarvetta ja miten itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen toteutuu tässä prosessissa.
Näkki haastatteli tutkimuksessaan 30 lääkäriä ja 20 oikeudellista asiantuntijaa. Haastateltavien joukossa oli neurologeja, geriatreja, yleislääkäreitä, käräjätuomareita sekä Digi- ja väestötietoviraston virkamiehiä.
Tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, millainen merkitys arvioinnissa annettiin muistisairauden oireille. Tulosten perusteella sekä tiedonkäsittelyn että käyttäytymisen oireet voivat johtaa muistisairauksia sairastavilla edunvalvonnan tarpeeseen. Niille annettu merkitys kuitenkin vaihtelee.
Lääkärit korostavat käyttäytymiseen liittyviä oireita ja toiminnanohjausta, oikeudelliset asiantuntijat muistin ja numeerisen hahmotuksen heikkenemistä.
Tutkimuksessa havaittiin, että sekä lääkäreillä että oikeudellisilla asiantuntijoilla on merkittäviä puutteita tiedoissaan. Lääkäreillä ei ollut riittävästi tietoa edunvalvonnan oikeudellisista edellytyksistä, oikeudellisilla asiantuntijoilla puolestaan muistisairauksien monimuotoisuudesta tai oireiden mahdollisista vaikutuksista ihmisen toimintakykyyn.
– Kun tiedostetaan tutkimuksessa esille nostetut ongelmakohdat, niitä voidaan pyrkiä ratkaisemaan, ja voidaan räätälöidä asianmukaista koulutusta. Tutkimustulokset ovat myös ensimmäinen askel kohti konsensuskriteerien luomista, Näkki sanoo.
OTM Kaisa Näkin hyvinvointioikeuden alaan kuuluva väitöskirja Assessment of Mental Capacity and the Need for Legal Guardianship in Individuals with Dementia: Legal and Medical Perspectives tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 23. tammikuuta.
