Näin omalääkärit tuodaan osaksi Suomen terveydenhuoltoa
Ratkaisuja kehitetään monella tavalla – ensimmäiset kokemukset ovat rohkaisevia.
Lähes kaikki hyvinvointialueet ovat ottaneet käyttöön tai kehittävät parhaillaan jonkinlaista hoidon jatkuvuuden mallia. Kainuu on ensimmäisenä hyvinvointialueena nimennyt omalääkärin kaikille alueensa asukkaille.
Seitsemän hyvinvointialuetta sai omalääkärimallien kehittämiseen lisärahoitusta vuodelle 2025 osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Rahoituksen avulla alueet ovat rakentaneet erilaisia tapoja toteuttaa pysyvää hoitosuhdetta, jossa potilaalla on nimetty omalääkäri sekä omahoitaja tai tiimi, jotka vastaavat hänen perusterveydenhuollostaan kokonaisvaltaisesti.
Tavoitteelle, että jokaisella Suomessa olisi oma lääkäri, on vahvat ja tutkitut perusteet. Yksi yhtenäinen malli ei kuitenkaan sovi rakenteiltaan ja väestörakenteeltaan hyvin erilaisille alueille, minkä vuoksi ratkaisuja kehitetään monella tavoin.
– Henkilökohtaisen hoitosuhteen jatkuvuus on kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella välttämätöntä laadukkaan perusterveydenhuollon järjestämisessä. Näyttö osoittaa, että jatkuvuus vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta, parantaa hoidon laatua ja potilastyytyväisyyttä sekä pienentää kokonaiskustannuksia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Sara Launio toteaa tiedotteessa.
– Useimmat hyvinvointialueet tarjoavat omalääkäripalvelua erityisesti paljon palveluja käyttäville ja aikovat laajentaa mallia vaiheittain koskemaan koko väestöä. Osa alueista tähtää suoraan koko väestön omalääkäripalveluun, Launio kertoo.
– Ensimmäiset kokemukset ovat rohkaisevia: potilaiden tyytyväisyys on kasvanut, ja heillä on entistä selkeämpi tieto siitä, keneen olla yhteydessä ja kuka vastaa heidän hoidostaan.
Resurssit ratkaisevat mallien käyttöönotossa
Hyvinvointialueen mahdollisuuksiin rakentaa omalääkärimallia vaikuttaa erityisesti henkilöstötilanne: pysyviä, kokeneita yleislääkäreitä tarvittaisiin lisää perusterveydenhuoltoon.
Monilla alueilla omalääkärin tehtävissä toimivat yleislääketieteeseen erikoistuvat sekä vastavalmistuneet lääkärit, jotka työskentelevät kokeneiden seniorilääkäreiden tuella.
– Tällainen ammatillinen tuki auttaa varmistamaan hoidon laadun tilanteessa, jossa kokeneista lääkäreistä on pulaa, ja luo perustaa mallin laajemmalle käyttöönotolle, Launio toteaa.
Yhtenä ratkaisuna kokeiltiin ammatinharjoittajamallia eli yrittäjälääkärin kanssa tehtävää sopimusta. Ammatinharjoittajamalli tuo lääkärille itsenäisyyttä oman työpäivän järjestelyihin ja sen avulla on mahdollista sopia joustavasti hoidettavan väestöosuuden koosta työmäärän hallitsemiseksi.
Hoidon jatkuvuutta tukemaan on kehitetty myös uusia digitaalisia ratkaisuja.
– Arjen realiteeteista kertoo, että paljon työtä on tehty yhteydenottokanavien kehittämiseen, jotta esimerkiksi puhelut saadaan ohjattua suoraan omalääkärille tai omahoitajalle. Lisäksi hankkeissa on pilotoitu työkaluja, joilla omalääkäri ja omahoitaja voivat esimerkiksi huomata heikentyneen hoitotasapainon ja kutsua silloin potilaitaan vastaanotolle, Launio kertoo.
Toisaalta hankkeissa kävi ilmi, että hoidon jatkuvuuden perusta, potilaiden osoittaminen omalääkäreille ja omahoitajille, vaatii vielä kehitystyötä. Työtä ovat vaatineet niin potilaiden jakamisen oikeudenmukaiset periaatteet kuin tekninen toteutuskin. Potilastietojärjestelmät ovat tässä erilaisessa lähtötilanteessa keskenään.
Rinnan omalääkäriratkaisujen kanssa on kehitetty omahoitajan työnkuvaa. Useimmilla hyvinvointialueilla omalääkäri-omahoitaja-työparit toimivat moniammatillisissa tiimeissä, mikä selkeyttää työnjakoa ja helpottaa muun muassa poissaolojen järjestelyissä.
Hyvinvointialueet ovat saaneet tukea omalääkärimalliensa rakentamiseen yhteisestä kehittäjäverkostosta, jonka työ jatkuu edelleen. Marraskuussa hallitus esitti ensi vuoden talousarvioon 40 miljoonan euron lisärahoitusta hoidon jatkuvuuden ja omalääkärimallien kehittämiseen.
– Seuraavana askeleena on päästä levittämään hyviksi havaittuja ratkaisuja koko maahan, Launio toteaa.
