Turussa tutkimusryhmään päätynyt Diego Garcia Mäki ja Seinäjoella sairaalahuoltajana työskennellyt Atte Kähkönen kertovat, millaisia ovia kesä voi avata jo opintojen alkuvaiheessa.

Turussa lääketiedettä toista vuotta opiskeleva Diego Garcia Mäki astui viime kesänä tutkimuslaboratorioon uteliaana, mutta hieman jännittyneenä.

– Ajattelin, että en nyt oikeasti tiedä mistään mitään, eikä tämä ole edes sama ala, kun olin lääketieteen opiskelijana biolääkiksen puolella.

Garcia Mäki haki jo ensimmäisenä opiskeluvuotena tutkijalinjalle, joka kannustaa opiskelijoita hakeutumaan tutkimusryhmiin töihin. Hän halusi nähdä varhaisessa vaiheessa, millaista tutkimustyö käytännössä on.

Ensimmäisen vuoden opiskelijat hakevat Turussa tutkijalinjalle biolääketieteen puolelle. Myöhemmin on mahdollista hakea kliiniselle tutkijalinjalle.

Jännitys oli Garcia Mäen mukaan turhaa.

– Kyllä ne ohjaajat tiesivät, millä tasolla olin. Tehtiin ensimmäisen kuukauden ajan periaatteessa kaikki käsi kädessä. Ohjaajat eivät myöskään anna mitään hirveän vaikeaa tehtävää, tai jos antavat, se tehdään yhdessä.

Kesä avasi Garcia Mäelle tutkimustyön koko kirjon laboratoriotyöskentelystä aina artikkelin kirjoittamiseen asti. Hän oppi muun muassa eri tietokoneohjelmien ja mikroskooppien käyttöä.

Päivät vaihtelivat, ja joustavat työajat toivat vapautta. Välillä saattoi joutua odottelemaan seuraavaa vaihetta tuntejakin.

– Peruspäivinä tulin töihin 8–9:n maissa ja tein aina ensiksi päiväsuunnitelman. Ohjaajan kanssa käytiin läpi, mitä menetelmiä jatkan tai aloitan, pitääkö valmistella jotain ja mistä löydän kaikki tarvikkeet ja toteutan suunnitelmat.

Sairaalahuoltajana oppi paljon

Oulussa toista vuotta lääketiedettä opiskeleva Atte Kähkönen oli puolestaan jo kolmatta kesää sairaalahuoltajana Seinäjoen keskussairaalassa.

Alun perin hän haki sairaalahuoltajan töitä, sillä hänen vanhempansa olivat samassa sairaalassa töissä. Työ sairaalassa vahvistikin päätöstä hakeutua lääkärin uralle.

Sairaalahuoltajana Kähkösen päiviin kuului siisteydestä huolehtimista, potilashuoneiden valmistelua, potilaiden ruokahuoltoa ja logistiikasta huolehtimista. Vuoden lääketieteen opintojen jälkeen Kähkönen odotti viime kesältä eniten juuri potilaskohtaamisia ja mahdollisuutta laajentaa osaamista.

– Se on vähän kuin terveyskeskusharjoittelu, mutta siitä maksetaan. On mahtavaa, miten paljon oppii, kun näkee potilaita ja kyselee lääkäreiltä. Myös itse ymmärtää nyt jo vähän paremmin, mikä potilaan sairaus on.

Kähkösen mukaan kesän paras anti oli kokemus, jota ei vielä prekliinisessä vaiheessa saa. Oma-aloitteisuudella Kähkönen pääsi seuraamaan myös teho-osaston toimenpiteitä.

– Eihän sellaisia operaatioita pääsisi näkemään muuten kuin vasta kliinisessä vaiheessa.

Matalalla kynnyksellä mukaan

Kähkönen suosittelee sairaalahuoltajan töitä lääketieteen opintojen oheen. Työ ei vaadi aikaisempaa koulutusta, ja reipas asenne kantaa pitkälle.

– Ei tule mieleen lähihoitajan ohella kovin monta kesätyötä, jossa pääsisi samalla tavalla potilaskontaktiin.

Työ toi Kähköselle myös virkistystä opintoihin.

– Kyllä se motivoi, kun pääsee näkemään läheltä, miten terveydenhuolto toimii. Ensimmäiset opintovuodet ovat pelkkää teoriaa. Samalla oppii myös paljon aseptiikasta ja sairaalan kirjoittamattomia sääntöjä.

Myös Garcia Mäki rohkaisee ensimmäisen vuoden opiskelijoita hakeutumaan tutkimusryhmiin.

– Jostakin pitää kuitenkin aloittaa, jos tulevaisuudessa kiinnostaa tehdä tutkimusta. Tässä näkee ihan eri maailman, mitä ei muuten koulussa näe.

Garcia Mäen mukaan opiskelijalta vaaditaan lähinnä halua oppia ja pientä oma-aloitteisuutta. Osaaminen siis todella riittää jo ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.

– Ei ole mitään jännitettävää, kunhan vain kuuntelee ohjaajia ja kysyy tarpeeksi.

Lue lisää: Harjoittelupaikkoja ei riitä lääketieteen opiskelijoille Tampereella