Oys kiri kiinni yli kahden vuoden leikkausjonot – ylilääkäri paljastaa tärkeimmät keinot
– Olemme muuttaneet hoitokäytäntöä radikaalisti, kertoo neurokirurgian ylilääkäri Mikael von und zu Fraunberg ja rohkaisee siihen muitakin.
Oulun yliopistollinen sairaala (Oys) on onnistunut purkamaan hermokipupotilaiden selkäydinstimulaatioon liittyvät leikkausjonot, jotka olivat pahimmillaan venyneet usean vuoden mittaisiksi.
Tähän päästiin haastamalla vanhoja käytänteitä ja muuttamalla leikkaustoimintaa sekä potilaan hoitoon liittyviä prosesseja.
Pandemia-aika ajoi neurokirurgian leikkaustoiminnan kriisiin vuonna 2020, kun leikkaus- ja teho-osastotoimintaa jouduttiin rajoittamaan merkittävästi. Leikkausjonoja kasvatti myös vuoden 2022 hoitajalakosta aiheutunut resurssipula. Hoitovelkaa kertyi paljon, ja käytännössä kaikki potilaat joutuivat odottamaan.
– Pahimmillaan meillä oli jonossa yli sata potilasta, ja heistä moni oli odottanut jopa yli kaksi vuotta. Leikkaustoiminnan tehostamisen jälkeen jono lyheni viime talven aikana 60 potilaaseen. Nyt olemme päässeet hoitotakuuseen. Jonossa on enää 55 potilasta, ja heistä vain muutama ylittää hoitotakuun, kertoo Oysin Neurokeskuksen neurokirurgian ylilääkäri Mikael von und zu Fraunberg .
Kahden leikkauksen mallista luovuttiin
Selkäydinstimulaatio on tarkoitettu kroonisen neuropaattisen kivun hoitoon etenkin sellaisille potilaille, joille on jäänyt selkäleikkauksen jälkeen hermovauriokipu. Hoidon kysyntä lisääntyy jatkuvasti.
– Monet potilaat invalidisoituvat kivun takia. Noin puolet potilaista hyötyy hoidosta niin, että heidän kipunsa lievittyy merkittävästi ja heidän elämänlaatunsa paranee. Osa potilaista voi palata työelämään pitkien sairauspoissaolojen jälkeen, von und zu Fraunberg lisää.
Mutta miten temppu sitten tehtiin – miten jonot purettiin?
– Olemme muuttaneet selkäydinstimulaation hoitokäytäntöä radikaalisti viimeisten kahden vuoden aikana. Totesimme, että kahden leikkauksen mallissa ei ole järkeä. Suurin osa potilaista haluaa laitteen suoraan, joten aiempi testijakso ja kaksi leikkausta ovat turhia. Laite on täysin mahdollista laittaa yhdellä kertaa. Kahden leikkauksen malli kuluttaa vain resursseja ja potilaiden aikaa.
Leikkaussalitehokkuus on parantunut von und zu Fraunbergin mukaan oleellisesti. Jonojen purkamisessa auttoi myös tilapäinen lisäleikkaussali, jonka avulla saatiin hoidettua pisimpään leikkausjonossa olleet.
Neuromodulaatiohoitajalle iso osa lääkärin töistä
Neurokeskuksessa työskentelee nyt myös yksi lääkäri, joka suunnittelee keskitetysti leikkausajat. Lääkäri tuntee potilaat, erottaa heistä kiireelliset ja täyttää leikkauspäivät niin, ettei iltapäiviin jää tyhjää tilaa.
– Vahvistimme lisäksi leikkaustiimiämme. Aiemmin yksi tai kaksi neurokirurgia vastasi toiminnasta, mikä kävi kuormittavaksi ja hankaloitti suunnittelua. Tiimiin palkattiin oma neuromodulaatiohoitaja, joka koulutettiin hallitsemaan leikkausjonoja, salissa tapahtuvaa vastetestausta, laitteiston ohjelmointia ja potilaiden ohjausta, von und zu Fraunberg kertoo.
Yhden vuoden aikana noin 500 lääkärin vastaanottoa on voitu korvata neuromodulaatiohoitajan vastaanotolla. Potilaiden ongelmat on saatu ratkaistua nopeammin, ja turhien uusintaleikkausten määrä on vähentynyt.
Ennen leikkauspäivinä leikattiin 1–2 potilasta, nyt 3–4 potilasta virka-aikana.
– Meillä on valmius leikata kaikki tällä hetkellä jonossa olevat potilaat vuoden loppuun mennessä.
Jonojen hallintaan tarvitaan nimetty lääkäri
Mikael von und zu Fraunberg uskoo, että Neurokeskuksen tekemät toimintatavan muutokset onnistuisivat hyvin muuallakin. Muutamat seikat ovat oleellisia.
Ensinnäkin potilasjonojen hallintaan tarvitaan nimetty lääkäri, joka tuntee potilaat ja vastaa hoitojonosta.
– Myös neuromodulaatiohoitaja on ihan ehdoton. Useimmissa sairaaloissa sellainen tietääkseni onkin. Hän on erityisasiantuntija, joka pystyy tekemään paljon niitä töitä, jotka aikaisemmin kuuluivat lääkäreille. Hoitajat ovat motivoituneita, ja heillä on hyviä ideoita.
Von und zu Fraunbergin mukaan on myös tärkeää suunnitella jokainen leikkauspäivä erikseen, eikä lähettää potilaita pöydälle summittaisesti.
– Suunnittelu näkyy esimerkiksi niin, että samalle leikkauspäivälle valitaan sellaiset leikkaukset, jotka tehdään samalla tasolla samassa asennossa, eikä leikkaustasoja tarvitse muutella jokaisen leikkauksen välissä, mikä vie turhaan siirtoaikaa ja resursseja.
Von und zu Fraunberg vinkkaa vielä, että aina voi ja kannattaa haastaa vanhoja käytäntöjä.
– Oysissa oli vielä viisi vuotta sitten sellainen yli 20 vuotta vanha käytäntö, että stimulaattorihoidon teki kaksi lääkäriä. Eli anestesialääkäri asensi elektrodijohdon ja kirurgi pulssigeneraattorin. Nyt neurokirurgit hallitsevat myös elektrodijohdon asennuksen, eikä leikkaukseen tarvitse sitoa enää kahta lääkäriä.
