Lähisuhdeväkivallan uhrien palvelut kannattaisi keskittää
Ympärivuorokautisessa päivystyksessä olisi hyvä olla vastuuhoitaja, joka ohjaa eteenpäin.
Lähisuhdeväkivallan uhrit tarvitsevat rutiininomaisen yhteydenoton päivystyskäynnin jälkeen, jotta avun tarve voidaan arvioida, sanoo Husin ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Elisa Hackenberg .
Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli lähisuhdeväkivallan aiheuttamista vammoista johtuvia päivystyskäyntejä Helsingin tapaturmapäivystyksissä.
Potilasryhmä on hyvin moninainen. He hakevat apua terveydenhuollosta yleensä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Uhrit jäävät usein vaille apua päivystyskäynnin jälkeen.
– Lääkäreillä on puutteellisia tietoja siitä, missä lähisuhdeväkivallan uhreille tarjotaan apua terveydenhuollon ulkopuolella.
– Osa tarvitsee turvakotien apua, mutta olisi hyvä olla tarjolla muutakin akuuttia tukea.
Apua kolmannelta sektorilta
Hackelbergin mielestä lähisuhdeväkivallan uhrien palvelut kannattaisi keskittää suuriin päivystyspisteisiin. Ympärivuorokautisessa päivystyksessä olisi hyvä olla vastuuhoitaja, joka ohjaa eteenpäin.
Tällä hetkellä palvelujen lakisääteinen järjestämisvastuu on sosiaalihuollolla, mutta sielläkään ei ole tarjolla kohdennettuja palveluja. Apua saa pääasiassa kolmannelta sektorilta.
Hackenbergin mielestä pohtia, tarvitsisivatko nämä potilaat avopalveluja myös terveydenhuollossa. Lähisuhdeväkivallasta aiheutuu monenlaisia terveysvaikutuksia.
Vähän tietoa yliopisto-opetuksessa
Lähisuhdeväkivaltaa käsitellään lääketieteen opetuksessa Hackenbergin mukaan hyvin vähän. Siitä ei puhuta monien yliopistojen perusopetuksessa eikä lääkärien jatkokoulutuksessa.
– Lääkäreillä on puutteellisia tietoja siitä, missä lähisuhdeväkivallan uhreille tarjotaan apua terveydenhuollon ulkopuolella. Palveluverkosto on hajanainen ja vaihtelee paikkakunnittain.
Traumakokemukset voivat ohjata terveyskäyttäytymistä
Vain pieni osa lähisuhdeväkivallan synnyttämistä vammoista vaatii arviota päivystyksessä.
Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet käyttävät tavallista enemmän terveyspalveluja, ja heillä on keskimääräistä enemmän sairastavuutta. Traumakokemukset saattavat ohjata terveyskäyttäytymistä.
– Kiireettömien palvelujen käyttö voi olla vähäisempää, koska niihin hakeutuminen saattaa tuntua ahdistavalta. Terveyspalveluihin hakeudutaan pikemminkin akuutissa vaiheessa.
