Pienikin määrä liikuntaa vähentää korkeakouluopiskelijoiden psyykkistä kuormitusta
Koronaepidemian aikana opiskelijoilla oli erityisen vaikeaa.
Pienikin määrä liikuntaa vähentää todennäköisyyttä psyykkiselle kuormittuneisuudelle, selviää Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (Kott) tuloksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin koronaepidemian aikana keväällä 2021.
Psyykkinen kuormittuneisuus oli korkeakouluopiskelijoilla yleistä koronaepidemian aikaan. Naisista yli 60 prosenttia ja miehistä lähes puolet koki psyykkistä kuormittuneisuutta. Osuuksien tiedetään koronavuosien jälkeen laskeneen, mutta olevan edelleen korkeita.
Suositusten mukaan liikkuvilla vähiten ongelmia
Tutkimuksessa ilmeni, että jo vähäinenkin liikuntamäärä ilman, että liikkumissuositus täyttyi, pienensi todennäköisyyttä psyykkiselle kuormittuneisuudelle.
Liikkumissuosituksen mukaan liikkuvilla opiskelijoilla oli puolestaan vähiten psyykkistä kuormittuneisuutta.
Aikuisten liikkumissuosituksen mukaan reipasta, sykettä kohottavaa liikuntaa tulisi olla vähintään 2,5 tuntia viikossa tai rasittavaa liikuntaa vähintään 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Tämän lisäksi suositellaan vähintään kaksi kertaa viikossa lihaskuntoa ja liikehallintaa harjoittavaa liikuntaa sekä kevyttä liikuskelua mahdollisimman usein.
Huomio vähän liikkuviin
Liikunnan ja mielenterveyden välisen yhteyden tiedetään olevan kaksisuuntainen. Fyysinen aktiivisuus kohentaa mielialaa, tukee unta sekä ennaltaehkäisee ja vähentää mielenterveysoireilua. Vastaavasti fyysisesti passiivinen elämäntapa ja mielenterveysoireilu vaikeuttavat liikkumisen aloittamista ja ylläpitämistä ja vaikuttavat kokonaisvaltaisesti toimintakykyyn ja arjen jaksamiseen.
– Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti vähän liikkuvien sekä psyykkisesti kuormittuneiden opiskelijoiden liikuntatottumuksiin. Parhaimmillaan liikkuminen tarjoaa lisää energiaa ja palauttaa arjen ponnisteluista, kun liikutaan omaa itseä ja kehoa kuunnellen, kertoo tutkimuspäällikkö Kaija Appelqvist-Schmidlechner tiedotteessa.
Liikuntaa hyödynnetään yhä liian vähän opiskelijoiden mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.
– Liikuntaharjoittelun vaikuttavuuden on arveltu olevan verrattavissa jopa lääkehoitoon tai terapiaan, mutta käytännön sovelluksissa tämä potentiaali jää usein hyödyntämättä. Mielenterveyden tukeminen liikunnan avulla voisi lievittää mielenterveyspalvelujen kuormitusta, sanoo Appelqvist-Schmidlechner.
Liikunnasta lääke
Tähän tarpeeseen on pyritty vastaamaan Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likesin MieliLiike-hankkeessa, jossa on kehitetty liikkumisen puheeksi ottamisen malli mielenterveyden tueksi. Mallin avulla esimerkiksi opiskeluterveydenhuollon ja opiskeluhyvinvoinnin ammattilaiset voivat hyödyntää liikkumista ja luontoliikuntaa asiakastyössään mielenterveyden edistämisen sekä hoidon tukena.
– Valitettavan usein mielenterveysoireilua ja -ongelmia pyritään ratkaisemaan lääkityksellä, ja elintapoihin liittyvät taustasyyt tai puutteet jäävät korjaamatta. Fyysisesti passiivinen elämäntapa pitää yllä myös nukkumiseen liittyviä vaikeuksia ja vaikeuttaa terveellistä ja säännöllistä ruokailurytmiä, muistuttaa Likesin johtava asiantuntija Anu Kangasniemi tiedotteessa.
Tulokset perustuvat laajaan kyselyaineistoon, joka muodostui 6258:n iältään 18–34-vuotiaan korkeakouluopiskelijan vastauksista. Osallistujat valittiin satunnaisesti korkeakouluista ympäri Suomen.
