Pohjolan Lääkäripäivät: Soten valtionohjaus on muutoksessa
Verkostojen avulla ja vuorovaikutuksen keinoin aiotaan saada sama tieto maan joka kolkkaan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän valtionohjaus ei välttämättä tiukkene, mutta sen sijaan se uudistuu muodoltaan ja lisääntyy.
Näin asian näkee lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Avainsanoja ovat vaikuttavuusperusteisuus ja vuorovaikutteisuus. Pelkästään ministeriön ohjauskirjeitä hyvinvointialueille ei ole enää tulossa, vaan sen sijaan rakennetaan verkostoja.
Yhtä kaikki, vaikuttavuusperusteisesta sote-ohjauksesta riitti puhetta kokonaiseksi iltapäiväksi Pohjolan Lääkäripäivillä Oulussa.
Aiheesta on Pikkujämsän mukaan kaksikin isoa syytä puhua. Ensimmäinen niistä on perustuslaki, joka velvoittaa varmistamaan, että kansalaiset saavat yhdenvertaisesti riittävät sotepalvelut. Toinen syy on 22,7 miljardia euroa – valtava summa – jonka valtio osoittaa hyvinvointialueelle niiden lakisääteisiin tehtäviin.
Vaikeusasteita kaikkeen lisää se, että niin yksilön kuin väestönkin terveystarpeet ovat rajattomat ja lähes kaikki alkaa olla lääketieteellisesti tai teknisesti mahdollista, mutta resurssit ovat rajalliset.
Verkoston kokoinen määrä toimijoita
Mutta miten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää ohjataan nyt, kun hommasta vastaavat hyvinvointialueet?
Keinoja ovat muun muassa lakisääteinen sote-neuvottelukunta jaostoineen sekä erilaiset verkostot, esimerkiksi hyvinvointialueiden vastaavien lääkärien tai suun terveydenhuollosta vastaavien verkostot.
– Nyt kun toimijoina on järjellinen määrä, 200 kunnan sijasta 21 hyvinvointialuetta, Helsinki ja Hus-yhtymä, pystymme olemaan yhteydessä aluekohtaisesti. Yhteyksiä on helpompi luoda ja pitää vuorovaikutteisina, kun kuulolla ei ole tuhat ihmistä.
Pikkujämsä toivoo, että verkostojen avulla saadaan tärkeä tieto kattavasti maan joka kolkkaan. Toisaalta vuorovaikutteisuuden kautta ministeriö saa tiedon, jos esimerkiksi lainsäädännössä on kehittämistarpeita.
Kaikki ei ole muuttumassa. Kliinistä työtä tekeviä koskee edelleen sama sisällöllinen terveydenhuollon lainsäädäntö ja asetukset kuin ennenkin, sekä esimerkiksi Palkon suositukset ja Käypä hoito -suositukset.
Jatkossa tullaan kehittämään sitä, että kliinistä työtä tekevät saavat suosituksista tehokkaasti ja kustannusvaikuttavasti tukea ratkaisuilleen.
Lääkärin valta ja vastuu
Pikkujämsä haluaa haastaa kollegoita ammatillisen autonomian suhteen.
– Lääkärille on annettu suuri valta käyttää yhteiskunnan resursseja väestölle sinänsä tärkeisiin asioihin. Lääkärikunnan on kannettava myös vastuu siitä, että ratkaisut ovat niin yksittäisen potilaan, yhteiskunnan kuin yhdenvertaisuuden kannalta kestäviä.
Suositusten avulla pyritään ohjaamaan vaikuttavaan toimintaan sekä samalla edistämään eri potilasryhmien välistä yhdenvertaisuutta.
– Noudatetaan hoitosuosituksia. Ei lisätä eriarvoisuutta sen mukaan, että kyseessä sattuu olemaan oma potilas, tai että hän huutaa lujimpaa, vaan yritetään nähdä kokonaisuus.
