Potilaat halutaan ensin yleislääkärille Saksassa
– Yleislääkäri tukee potilasta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä, toteaa yleislääkärien liiton puheenjohtaja Nicola Buhlinger-Göpfarth.
Saksassa terveydenhuoltojärjestelmä perustuu lakisääteiseen sairausvakuutukseen, joka on pakollinen jokaiselle maassa pysyvästi asuvalle. Kaksijakoinen terveysvakuutusjärjestelmä koostuu peruspalvelut takaavasta julkisesta ja kattavammasta yksityisestä sairausvakuutuksesta.
Molemmat vakuutusmallit oikeuttavat vakuutetut valitsemaan vapaasti lääkärinsä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että myös julkisten terveyspalvelujen piiriin kuuluva potilas voi hakeutua ilman yleislääkärin allekirjoittamaa lähetettä suoraan haluamansa erikoislääkärin vastaanotolle.
Poikkeuksen voimassa olevaan käytäntöön muodostaa lakisääteisten sairausvakuutuskassojen vuonna 2007 käyttöön ottama Hausarztprogramm eli yleislääkäriohjelma, johon osallistuminen perustuu potilaiden vapaaehtoisuuteen.
Yleislääkäriohjelma edellyttää sitä, että potilas sitoutuu kääntymään kaikissa terveyttä koskevissa asioissa ensiksi valitsemansa yleislääkärin puoleen.Tätä nykyä yleislääkäriohjelmaan kuuluu reilut 10 miljoonaa julkisen sairauskassan piiriin kuuluvaa potilasta. Lakisääteisten sairausvakuutuskassojen etujärjestön (GKV-Spitzenverband) tietojen mukaan julkisen terveydenhuollon puolelle kuuluu reilut 75 miljoonaa vakuutettua eli yli 90 prosenttia kansalaisista.
Toistaiseksi vapaaehtoista
Jos osallistuminen yleislääkäriohjelmaan onkin vielä vapaaehtoista, Saksan hallituksen suunnitelmien mukaan se on tarkoitus muuttaa pakolliseksi kaikille julkisten sairauskassojen potilaille.
Saksan liittovaltion yleislääkärien liiton puheenjohtajan, professori Nicola Buhlinger-Göpfarthin mielestä hallituksen suunnitelma on askel oikeaan suuntaan.
– Sairauskassojen vakuutusmaksut kallistuvat jatkuvasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakuutetut maksavat yhä enemmän terveyspalveluista. Samalla heillä on se tunne, että rahalle ei saa riittävää vastinetta. Vapaita lääkäriaikoja ei juurikaan ole saatavilla. Tätä nykyä erikoislääkärille pääsyä joutuu usein odottamaan useita kuukausia, koska erikoislääkäriaikoja varaavat potilaat, joiden vaivat tulisi hoitaa muualla.
Monien asiantuntijoiden mielestä Saksan nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä on hallitsematon järjestelmä, jossa apua tarvitsevat ovat käytännössä oman harkintansa varassa sopivaa lääkäriä etsiessään.
– Yleislääkäriohjelman vahvuuksiin kuuluu se, että lääkäri tukee potilasta yhä monimutkaisemmaksi käyvässä terveydenhuoltojärjestelmässä, Buhlinger-Göpfarth toteaa.
Hyötyä etenkin kroonisesti sairaille
Yleislääkärimallin puolesta puhuu myös luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde, joka kestää usein vuosia.
– Etuna on se, että potilaan oireet voidaan määritellä paremmin, koska lääkäri tuntee potilaan jo ennestään. Luottamus näyttelee osaa myös vaikkapa rokotusten määrässä, joka on yleislääkäriohjelmaan kuuluvilla potilailla 10 prosenttia korkeampi kuin siihen kuulumattomilla.
– Frankfurt am Mainin ja Heidelbergin yliopistojen yleislääkäriohjelmaa koskevien tutkimustulosten mukaan erityisesti kroonisesti sairaat hyötyvät yleislääkäriohjelmasta. Esimerkiksi diabeetikoille tehtiin vähemmän amputaatioita ja he joutuivat harvemmin dialyysiin tai sairaalahoitoon ja sokeutuivat harvemmin.
Yleislääkäriohjelmaan osallistuvia lääkäreitä kuvataan mielellään luotseiksi, jotka lähettävät potilaita tarvittaessa erikoislääkärille jatkohoitotoimenpiteisiin. Buhlinger-Göpfarthin mielestä – hän on yksi arviolta 16 000:sta yleislääkäriohjelmaan vapaaehtoisesti osallistuvista yleislääkäreistä – tästä saa usein sen vaikutelman, että yleislääkärin tehtävänä olisi vain allekirjoittaa lähetteitä ja lähettää potilaat erikoislääkäreiden hoidettavaksi.
– Korostan, että ensisijaisesti yleislääkärin vastaanotolla hoidetaan perusteellisesti. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että hoidamme noin 80 prosenttia potilaista alusta loppuun ja loput 20 prosenttia lähetämme jatkohoitotoimenpiteisiin, Buhlinger-Göpfarth kiteyttää.
