Rakas samalla alalla
Lääkärit rakastuvat usein toisiinsa, eikä se ole sattumaa. Sosiologian professori pitää lääkäriparien määrää suurena. Kolme paria kertoo, miten sama ammatti näkyy heillä.– Kun töissä tulee tiukkoja paikkoja, toinen ymmärtää täsmälleen, kuvaa Viivi Rintanen.
– Vertaistuki on lähellä. Kun töissä tulee tiukkoja paikkoja, toinen ymmärtää täsmälleen, Viivi Rintanen sanoo.
Haastattelun keskeyttää itkunpoikanen vaunuista. Antti Rintanen ojentaa avaimet pikkuisten käsien hypisteltäväksi.
Viivi ja Antti tapasivat ensi kerran yökerhossa, kun Antti opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja Viivi haki lääketieteelliseen. 13 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudelleen, nyt molemmat lukivat lääkiksen pääsykokeisiin. Sillä tiellä he ovat.
Kesällä juhlittiin 11-vuotishääpäivää. Perheeseen kuuluu seitsemän lasta, kuopus on vaunuissa. Antti työskentelee yksityislääkärinä Espoossa ja Viivi terveyskeskuslääkärinä Lohjalla.
Kun pariskunta sai lapsia opiskeluaikana, rahasta oli tiukkaa. Pariskunta päätti, että on järkevää Antin valmistua ensin, jotta perheelle saadaan tuloja.
– Antti sai siinä vähän etumatkaa, mutta nyt on ihanaa, että kotoa löytyy tuki ja turva. Sellainen oma mentori, Viivi pohtii.
Heillä on myös yhteinen asuntosijoittamiseen keskittyvä perheyritys ja Viivillä Paritellen-podcast, jossa Antti välillä vierailee.
Miksi lääkäri usein rakastuvat toisiinsa?
Lääkärin puoliso on usein lääkäri. Lääkäriliiton Lääkäri 2023 –tutkimuksen mukaan näin on vajaalla kolmasosalla. Kyselytutkimus oli suunnattu vuosina 2012–2021 valmistuneille lääkäreille.
Koko tutkimussarjan ajan, eli liki 40 vuotta, vastaajien puolisoista vähintään joka neljäs on ollut koulutukseltaan lääkäri.
Sosiologian professori Marika Jalovaara Turun yliopistosta pitää lukua suurena, vaikka puolisoiden samankaltaisuus on yleensäkin parisuhteiden normi. Ihmiset, jotka jakavat esimerkiksi saman sosioekonomisen taustan, iän, etnisyyden tai uskonnollisuuden, päätyvät useammin yhteen.
Se ei ole sattumaa. Parisuhteiden muodostumista ohjaavat tutkimusten mukaan keskeisesti ympäristö, arvomaailma ja sosiaalinen tuki.
Opiskelupaikka, työpaikka, asuinalue ja harrastukset rajaavat kohtaamisia. Arvot, tavoitteet ja elämäntyyli puolestaan helpottavat yhteyden syntymistä. Lähipiirin suhtautuminen voi joko vahvistaa tai nakertaa suhdetta.
– Lääkärikoulutus on harvinaisen pitkä ja tiivis verrattuna moniin muihin korkeakouluopintoihin. Lisäksi työyhteisöissä eli sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla, syntyy paljon rakenteellisia kohtaamisia.
Jalovaaran arvion mukaan myös esimerkiksi juristeilla ja insinööreillä puoliso on usein samalla alalla, mutta ilmiö ei näy yhtä vahvasti kuin lääkäreillä. Tähän voi vaikuttaa työmarkkinatilanne.
– Esimerkiksi juristeilla työyhteisöt ovat usein pienempiä ja hajaantuneempia kuin terveydenhuollossa. Rakenteellisia kohtaamisia ei synny yhtä paljon, hän sanoo.
Suomessa ei ole juurikaan tutkittu ammattien sisäistä homogamiaa, vaan laajemmin parisuhteiden sosioekonomisia eroja.
– Lääkärikunta on sosioekonomisesti ja koulutuksellisesti homogeeninen ryhmä, jossa koulutus ja työ ohjaavat vahvasti parisuhteita, Jalovaara arvioi.
Miten yhteinen ammatti näkyy arjessa? Kolme lääkäripariskuntaa kertoo.
Puoliso uudessa valossa
Rintaset puhuvat kotona paljon lääkärin ammatista ja potilaskohtaamisista yleisellä ja ilmiötasolla. Työasioista on hauska yhdessä jutella päivän päätteeksi. Etenkin nyt, kun Viivi on perhevapaalla, hänestä on piristävää kuulla Antin työkuulumisia.
Antti Rintanen kokee, että lääkärin ammatti-identiteetti kantautuu myös työpaikan ulkopuolelle huolenpitona ja välittämisenä. On mukavaa, kun toinen jakaa saman arvomaailman.
Rintaset ovat olleet enimmäkseen eri paikoissa töissä, mutta yhtenä kesänä he pyörittivät kahdestaan terveyskeskuksen päivystystä vähän aikaa. Antti työskenteli seniorilääkärinä ja medisiinari Viivi juniorina.
Puolison kanssa työskentely oli molemmista todella hauskaa, vaikka kiirettä piti. Etenkin Viiville, joka vielä opiskeli, puoliso työkaverina toi turvaa. Tyhmien kysymysten esittämistä ei tarvinnut jännittää.
– Voin luottaa siihen, että tämä seniorilääkäri ainakin tukee ja auttaa – tai muuten kotona perästä kuuluu, hän sanoo.
Työpaikalla myös näki puolison eri roolissa kuin kotona.
– Antti on tosi hyvännäköinen lääkärintakki päällä, Viivi kehaisee.
Vuosien varrella he ovat oppineet toisiltaan. Viivi kertoo oppineensa Antilta kuuntelemisen taitoa, Antti puolestaan ihmisläheisyyttä.
– Se on tuonut pehmeyttä omiin arvoihini ja erilaista näkökulmaa, Antti sanoo.
Sama erikoisala yhdistää
Kun Heikki tiskaa, Suvi-Sirkku lukee vieressä ääneen uusimpia erikoisalaa koskevia artikkeleita. Kliiniset mikrobiologit kiusoittelevat toisiaan tunnistamaan teksteissä esiintyvien tsumabien, eli humanisoitujen vasta-aineiden, hoitokohteita.
25 vuotta naimisissa olleille vaasalaisille Kaukorannoille sama ammatti ja erikoisala ovat tuoneet paljon iloa vuosien varrella.
Heikki ja Suvi-Sirkku Kaukoranta kohtasivat ylilääkärien tapaamisessa 1990-luvun lopulla. Sen jälkeen he työskentelivät yhdessä muutaman vuoden ajan laboratoriosta Joensuussa. Silloin he muun muassa nimesivät useita bakteereja yhdessä.
– Oli tosi kivaa, kun pystyi toisen kanssa samassa työhuoneessa pohtimaan asioita, muistelee Suvi-Sirkku.
Kahden ylilääkärin, viiden lapsen ja enimmillään kuuden koiran perheessä arjen logistiikka sujui ilman merkittäviä haasteita. Siihen auttoi se, ettei kummallakaan ollut iltatöitä eikä päivystysvelvoitetta.
Molemmat ovat myös jatkokouluttautuneet: Heikki erikoistui yleislääketieteeseen, Suvi-Sirkku luki tuplamaisteriksi psykologiasta ja kauppatieteistä sekä sai dosentuurin.
Viimeisinä vuosina ennen eläkkeelle jäämistä he jälleen yhdistivät voimansa, tällä kertaa koronaa vastaan. Pandemian aikana Heikki työskenteli Vaasaan terveyskeskuksen johtavana ylilääkärinä ja Suvi-Sirkku sairaanhoitopiirin laboratoriossa ylilääkärinä.
Vaikka poikkeuksellinen aika oli raskastakin, tiivis yhteistyö on jäänyt mieleen antoisana.
– Siinä meni iltakaudet, mutta se oli hauskaa aikaa – ja merkityksellistä, Heikki muistelee.
Korona-aika avasi ylilääkäreille uuden mahdollisuuden etätyöhön. Työt saattoi välillä pakata mukaan ja lähteä kahdestaan tien päälle. Asuntoautoilu on rakas harrastus, joka kulki mukana perheen ruuhkavuosinakin.
Toinen ymmärtää sanomattakin
– Olemme kasvaneet lääkäreiksi yhdessä. Varsinkin uran alkuvaiheessa oli tärkeää päästä puhumaan työasioista ja pohtia niitä yhdessä, kuvaa Leena Niittyvuopio-Jämsä.
Lääketieteen opintojen alkuvaiheessa tavanneet Leena Niittyvuopio-Jämsä ja Joel Jämsä asuvat harvaanasutulla seudulla Tenojoen varrella Lapissa. Aviopari on ollut yhdessä 18 vuotta, heillä on kolme lasta.
Kardiologi Joel työskentelee sairaalassa Norjan puolella ja yleislääketieteen erikoislääkäri Leena Utsjoen terveyskeskuksessa.
He ovat tukeneet toistensa ammatillisia valintoja pitkin matkaa. Kun Joel teki väitöskirjaa, Leenalle oli itsestään selvää, että hän kantaa kortensa kekoon hoitamalla perheen. Kun Leena puolestaan suoritti erikoistumisen sairaalapalveluja Rovaniemellä 500 kilometrin päässä kotoa, oli Joelin vuoro kannatella arkea.
Haastavana ajanjaksona on jäänyt mieleen, kun vastavalmistuneet tekivät samaan aikaan sisätautien erikoistumisopintoja ja etupäivystyksiä.
– Elämä tuntui siltä, että toinen oli aina joko päivystämässä tai päivystysvapaalla. Ajattelin, että se kuuluu siihen vaiheeseen, Leena pohtii.
Enää ei ole niin hektistä, vaan perhe-elämä ja työt sopivat hyvin yhteen. Palaset loksahtivat paikoilleen, kun molemmat löysivät Lapista Leenan kotiseudulta mielekkäät työpaikat.
Vaikka Joel ylittää valtionrajan päivittäin, se ei arjessa juurikaan tunnu. Työmatka on jopa lyhyempi kuin Leenalla.
– Kulkeminen Norjaan töihin on täällä tosi tavallista, Joel kertoo.
Nykyään työasioista puhutaan kahden erikoislääkärin kotona harvemmin. Elämä pohjoisessa pyörii poronhoidon ja perheen ympärillä.
On silti vieläkin yhteisestä ammattitaustasta välillä hyötyä. Jos töissä on ollut erityisen raskas päivä, kotona toinen ymmärtää sanomattakin.
Henkinen yhteys ratkaisee
Yhteinen ammatti voi tuoda parisuhteeseen tavallista enemmän ymmärrystä, kertoo sosiologian professori Marika Jalovaara.
– Jos on samankaltainen työ, ymmärtää myös paremmin toisen työkuormaa, kiireitä ja työelämän vaatimuksia, hän kuvaa.
Mahdollisena haasteena lääkärisuhteissa Jalovaara näkee työn liiallisen valumisen vapaa-ajalle. Lisäksi samaan aikaan ajoittuvat kuormittavat työvaiheet voivat koetella parisuhdetta, vaikka ymmärrystä puolisoa kohtaan löytyisikin.
Haastateltujen lääkäriparien kertomuksissa yhteinen ammatti näyttäytyy ennen kaikkea voimavarana. Se on tuonut parisuhteeseen vertaistukea, yhteisiä kokemuksia ja jaetun arvopohjan.
Heikki ja Suvi-Sirkku Kaukoranta uskovat, että yhteinen erikoisala ja samankaltainen työhistoria vaikuttavat siihen, miksi he viihtyvät nyt niin hyvin yhdessä. He eivät silti pidä niitä ratkaisevana tekijänä kestävälle parisuhteelle.
– Tärkeintä on henkisen yhteyden löytäminen – tunne, että toisen kanssa asiat saa toimimaan, Heikki kiteyttää.
