Potilas ei aina ymmärrä tilannettaan, myös lääkärien tietämys on vajavaista.

Kun hoidon komplikaationa kehittyykin reseptiopioidiriippuvuus, apua voi olla vaikea saada.

Potilas itse ei välttämättä ymmärrä tilannettaan. Lääkäreiden tietämys on usein vajavaista, vaikka ilmiö on yleinen. Selkeää hoitopolkua ei ole.

– Useimmiten opioidilääkitys on vain jäänyt päälle. Lääkärit eivät oikein tunne ilmiötä, eivätkä osaa auttaa, sanoo päihdelääketieteen apulaisprofessori Jonna Levola Helsingin yliopistosta.

Potilaat saattavat olla korkeasti koulutettuja ja työssäkäyviä.

– Potilaan kannalta on kohtuutonta, että tilanne on kehittynyt hoidon komplikaationa, hän toteaa.

Kipu voi olla vieroitusoire

Levolan mukaan on tavallista, että leikkauksen tai tapaturman jälkeen saatua opioidireseptiä uusitaan kerta toisensa jälkeen. Potilas on kivulias ja kokee tarvitsevansa kipulääkitystä. Useinkaan hänellä ei ole varsinaisia mielitekoja, eikä ymmärrä olevansa lääkkeestä riippuvainen.

Kivuliaisuus on kuitenkin pitkäaikaisen opioidinkäytön yleinen vieroitusoire. Kun annosta nostetaan, potilaan kivuliaisuus saattaa vain lisääntyä ja toimintakyky heikentyä.

Lääkärin on vaikea erottaa, missä määrin kivuissa on enää kyse alkuperäisestä kipuongelmasta.

– Potilaan oma kokemus on, että hän on jatkuvasti kipeä ja että opioidiannostusta pitäisi nostaa, Levola kuvaa.

– Kipujärjestelmä on epätasapainossa, ja kivun kokeminen muuttuu. Annoksen nostaminen ei ole oikea ratkaisu, vaikka potilas voi sitä toivoa. Tätä voi olla haastavaa perustella hänelle, eikä potilaan ole helppoa hyväksyä opioidiriippuvuusdiagnoosia.

Tarvitaan psykoedukaatiota opioidien pitkäaikaisen käytön ja kivun suhteesta. Levola suosittelee tähän esimerkiksi Terveyskylästä löytyvää materiaalia.

Hän korostaa, että potilasta ei pidä syyllistää tilanteesta, jossa lääkärin määräämään opioidiin on kehittynyt riippuvuus.

Muita kuin lääkkeellisiä keinoja

Usein lääkärit yliarvioivat opioidien tosiasiallisen hyödyn pitkäaikaisen kivun hoidossa.

– Pitkäaikaisen ei-pahanlaatuisen kivun hoidossa sen teho on aika vaatimaton, Levola sanoo.

Tämä ei myöskään ole Käypä hoito -suosituksen mukaista.

Levola muistuttaa, että kivunhoidon asiantuntijoiden mukaan pitkäaikaisen kivun ensisijaiset hoitokeinot ovat muita kuin lääkkeellisiä, esimerkiksi psykososiaalista hoitoa, erilaista kuntoutusta, sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamista. Tässä lääkäri tarvitsee moniammatillisen tiimin tukea.

Konsultoidessaan Levola on kohdannut usein tapauksia, joissa varsin nuorillekin aikuisille on epäselvään kipuun aloitettu opioidilääkitys, johon on syntynyt riippuvuus.

– Nämä ovat hyvin valitettavia tilanteita, hän toteaa.

Hoidon jatkuvuus suojaa potilasta

Tärkeää ongelmien ennaltaehkäisyssä on hoidon jatkuvuus.

Usein opioidilääkitys on aloitettu erikoissairaanhoidossa leikkaukseen tai tapaturmaan liittyen. Kun tieto siitä, että lääkitys on tarkoitettu vain akuuttiin tilanteeseen, ei välity perusterveydenhuoltoon, saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa resepti uusitaan kerta toisensa jälkeen.

Opioidilääkitystä aloittaessaan lääkärin olisi tärkeä kertoa myös potilaalle, että kyse on lyhytaikaisesta lääkityksestä.

Pitkät hoitosuhteet ovat potilaan turva.

– Se, että lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, on myrkkyä minkä tahansa riippuvuutta aiheuttavan PKV-lääkkeen yhteydessä. Jatkuvuus ja luottamuksen rakentaminen ovat aivan keskeisiä, jotta potilas saadaan motivoitua lääkityksen vähentämiseen.

Apteekkisopimus on hyvä työkalu

Hyvä, mutta huonosti tunnettu työkalu on hoitavan lääkärin ja potilaan yhdessä tekemä apteekkisopimus. Apteekkiin toimitettavassa sopimuksessa sovitaan, että tiettyjä lääkkeitä saa vain tämän yhden lääkärin määräyksellä ja vaikkapa vain viikoksi kerrallaan.

– Apteekkisopimus on erittäin hyvä tuki, jos lääkityksen hallinta on karannut. Usein se on lääkepurussa välttämätön, Levola kertoo.

Jos potilas ei pysty tai halua vieroittautua, on asetuksen mukainen opioidikorvaushoito mahdollinen. Korvaushoidossa käytössä olleet opioidit korvataan metadonilla tai buprenorfiinilla. Hoitoa joudutaan usein räätälöimään, koska korvaushoitojärjestelmää ei ole rakennettu tämän potilasryhmän tarpeita ajatellen.

Jonna Levolan, John Söderholmin, Eveliina Heikkalan, Kaisa Kuurneen, Maiju Marttisen, Aleksi Varisen ja Solja Niemelän tuoreen katsausartikkelin reseptiopioidiriippuvuudesta pääset lukemaan täältä.