Selvitys paljastaa: Diagnoositietojen kirjaamisessa on puutteita
– Ongelmat eivät ole satunnaisia vaan rakenteellisia, sanoo kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.
Valtiovarainministeriön joulukuussa aloittama selvitys hyvinvointialueiden diagnoositietojen kirjaamisesta ja keräämisestä on valmistunut. Sen perusteella diagnoositietojen keräämisessä ja kirjaamisessa on puutteita. Selvityksessä on kuultu hyvinvointialueita.
Selvityksen mukaan diagnoositietojen kirjaamista koskevat käytännöt vaihtelevat terveydenhuollon palvelunantajien välillä. Tähän vaikuttavat palvelunantajien ohjeet, mutta myös potilastietojärjestelmien kirjaamista ohjaavat toiminnallisuudet.
”Keskeisesti kirjaamismenettelyihin vaikuttaa kunkin terveydenhuollon ammattihenkilön omaksuma tapa tehdä kirjauksia. Kirjaamistyötä ohjaavat kansalliset kirjaamisohjeet, mutta myös hoitoilmoitusten tekemistä koskeva ohjeistus. Näillä ei ole kuitenkaan suoraa vaikutusta siihen, miten terveydenhuollon palvelunantajien toiminnassa ammattihenkilöt tekevät kirjauksia”, kerrotaan selvityksessä.
– Kirjaamiskäytännöt vaihtelevat hyvinvointialueilla etenkin pitkäaikaissairaiden osalta. Ongelmana on ollut myös se, että hyvinvointialueilla ei ole ollut mahdollisuutta tarkastaa THL:lle lähetettyjä tietoja, kertoo kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.
Diagnoositiedot rahoituksen perustana
Hyvinvointialueiden rahoitusmallista 80 prosenttia perustuu palveluntarpeen tunnistamiseen. Sen ytimessä ovat diagnoositiedot.
Diagnoositietojen kattavuudessa on eroja eri alueiden välillä. Viime vuoden aikana nousi esiin epäselvyyksiä yksittäisten sairauksien osalta. Ikosen mukaan epäselvyyksien taustalla on ilmennyt teknisiä virheitä.
– Tietotekniikka ja toimintatavat on saatava kuntoon. Ongelmat eivät ole satunnaisia vaan rakenteellisia, hän sanoo.
Ikosen mukaan alueilla on oltava mahdollisuus tarkastaa lähettämiään diagnoositietoja, ja tähän asiaan on hänen mukaansa tulossa muutos.
Diagnoositietoihin perustuva rahoitusmalli on herättänyt kritiikkiä, ja Ikonen näkee tarvetta rahoitusmallin kokonaisuudistukselle. Sitä varten on perustettu parlamentaarinen työryhmä.
– Nykyisen mallin kanssa on pärjättävä kuitenkin vielä vuosia. Siksi nyt aiheutuneita vahinkoja korjataan, sanoo Ikonen.
Kannasta ei saa kaikkia tietoja
Kelan mukaan valtiovarainministeriön eilen julkaisemassa raportissa esitetty näkemys siitä, että diagnoositietojen laskennassa tulisi käyttää Kelan Kanta-palveluiden tietoja, ei ratkaise nykyisen aineistopohjan puutteita.
Kelan mukaan mahdolliset puutteet pitkäaikaisdiagnoosien kirjaamisessa koskettavat yhtä lailla Kanta-tietoja kuin THL:n hoitoilmoitusrekisterin (Hilmo) tietoja. Kannasta ei ole myöskään mahdollista saada kaikkia sote-rahoituslaskennassa tarvittavia tietoja.
– Palvelutarpeen laskenta perustuu Hilmon määrittelyihin. Hilmosta näkyy diagnoositiedon lisäksi muun muassa palvelun tyyppi, kuten kotihoito, ja missä kanavassa potilas on asioinut. Vastaavaa tietosisältöä ei ole Kannassa, kuvailee THL:n johtaja Piia Aarnisalo tiedotteessa.
Aarnisalo muistuttaa myös, että THL hyödyntää Hilmo-tietoja rahoituslaskennan lisäksi monessa muussakin lakisääteisessä tehtävässään, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon arvioinnissa ja ohjauksessa, tutkimuksessa ja tilastoinnissa. Kannasta ei saa myöskään kaikkia näissä tehtävissä tarvittavia tietoja.
Alijäämien kattamisen raja vuoteen 2029
Hallitus on esittänyt hyvinvointialueiden alijäämien kattamismääräajan pidennystä. Valtiovarainministeriö voisi tietyin edellytyksin myöntää mahdollisuuden kattaa kertyneet alijäämät vuoden 2029 loppuun mennessä niille hyvinvointialueille, joille se on välttämätöntä lainsäädännön noudattamiseksi.
Hyvinvointialue ei saa automaattisesti kattamismääräajan jatkamista sitä hakiessaan, vaan arvion ja päätöksen määräajasta tekee valtiovarainministeriö.
Määräajan jatkamisen pituus riippuisi edelleen siitä, missä ajassa hyvinvointialueen taloudellisen tilanteen sekä aluevaltuuston hyväksymän suunnitelman perusteella alijäämän kattaminen olisi mahdollista, kerrotaan valtiovarainministeriön tiedotteessa.
Enimmäismääräajan jatkaminen vuoteen 2029 kohdistuisi rajattuun määrään alueita, jotka eivät suurella todennäköisyydellä pystyisi kattamaan alijäämiään vuoteen 2026, 2027 tai 2028 mennessä.
