Sidottua pitää valvoa erityisen tarkasti
Itsemääräämisoikeus koskee myös muistisairasta, toteaa geriatrian professori Maria Nuotio.
Turun yliopiston geriatrian professori Maria Nuotio ei ymmärrä muistisairaan sitomista tuoliin.
– Sitominen kuulostaa todella rajulta. En näe sitä tarpeellisena, se ei ole mikään hoito tai toimenpide, hän sanoo.
Turun Sanomat uutisoi perjantaina turkulaisessa hoivakodissa tapahtuneesta muistisairaan vanhuksen kuolemasta kuristumalla. Tapaus on herättänyt kiivaan keskustelun muistisairaiden sitomisesta hoivakodeissa.
Tuoliin sitomisen tarpeellisuutta on perusteltu henkilökunnan kiireellä. Asia on Nuotion näkemyksen mukaan juuri päinvastoin: sidottua ihmistä täytyy valvoa tapaturmien ehkäisemiseksi erityisen tarkasti.
Jos sairaalassa joudutaan rajoittamaan potilasta fyysisesti, jotta potilaalle tarpeellinen hoitotoimenpide, vaikkapa IV-hoito, onnistuu, siitä on oltava lääkärin kirjaus, peruste rajoittamiselle ja määräaika. Potilasta on valvottava tarkasti.
– Rajoittaminen on aina raju toimenpide, jossa puututaan ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Varsinkin muistisairas kokee sen hyvin pelottavana ja ahdistavana. Rajoittaminen ei saa korvata valvontaa tai henkilökunnan vajausta.
Ei vähennä tapaturmia
Sitomista on perusteltu sillä, että halutaan ehkäistä tapaturmia, esimerkiksi kaatumisia.
– On tutkimustietoa siitä, ettei fyysinen rajoittaminen vähennä tapaturmariskiä, kuten tästäkin tapauksesta traagisella tavalla nähdään, Nuotio sanoo.
Hän kertoo olevansa järkyttynyt ikäihmisen kuristumisesta, joka sattui hänen kotikaupungissaan. Kokemukset hänen oman muistisairaan isänsä hoidosta muutaman vuoden takaa ovat toisenlaisia.
– En muista, että olisi ollut tilannetta, että olisin nähnyt ketään sidottuna. Ainakin silloin kaikki hoivakodin asukkaat olivat liikkeessä ja heitä avustettiin esimerkiksi vessaan.
Nuotio huomauttaa, että joskus muistisairaan häiriönä koettu käyttäytyminen voi johtua siitä, miten tämä reagoi saamaansa kohteluun.
– Kyse voi olla tavasta kohdata se ihminen. Tarvitaan seurustelua ja ystävällistä vuorovaikutusta, ymmärrystä siihen, mistä käytös johtuu. Muistisairas ei pysty ilmaisemaan itseään samalla tavalla kuin terve. Kun ei ole keinoja ilmaista itseään, reagointi voidaan kokea häiriönä.
Esimerkiksi vessaan avustaminen myös silloin, kun henkilöllä on inkontinenssin takia vaippa, on tärkeää.
– Märkä vaippa voi aiheuttaa levottomuutta. Ongelmatilanteita tulee vähemmän, kun olotila on mukavampi.
Nuotio toteaa, ettei väkivaltaisuus kuulu automaattisesti muistisairauteen.
– Pitää miettiä, miten muistisairas kohdataan ja miten se vaikuttaa tilanteeseen. On tärkeää kyseenalaistaa negatiivisia stereotypioita.
