Suomalaislääkäri siepattiin avustuspurjehduksella Gazaan
Juho Pirhonen ja seurue osasivat valmistautua pidätykseen.
Nyt Juho Pirhonen sanoo olevansa nyt todella helpottunut, koska Suomessa on niin rauhallista ja turvallista. Helsingin kaduilla on näkynyt välillä niin vähän ihmisiä, että olo on ollut suorastaan surrealistinen. Kuuden viikon ajan piti tottua siihen, että ympärillä oli jatkuva hälinä ja touhu.
Terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri Pirhonen purjehti lääkkeitä ja elintarvikkeita Gazaan vievässä saattueessa, jossa oli yli 40 alusta ja reilut 500 ihmistä eri maista. Pirhonen oli ainoa suomalainen Sirius-veneessä. Matkaan lähti yhteensä kuusi suomalaista.
Ensin hän oli Barcelonassa korjaamassa avustusmatkalle lähteviä veneitä. Pirhonen oli sekä perämiehen että lääkärin rooleissa, kun alus suuntasi kohti Gazaa syyskuun alussa.
Ei hankalia vaivoja matkalla
Ennen matkaa Pirhonen kirjoitti lukuisia reseptejä matkapahoinvointilaastareista, koska merisairautta oli varmasti tiedossa.
Veneessä matkusti varsin hyväkuntoinen joukko, jolla ei ilmennyt isoja vaivoja. Pienissä tiloissa pyrittiin erityisesti kiinnittämään huomiota hygieniaan.
– Muutamia nielutulehduksia esiintyi, mutta en pitänyt niitä bakteeriperäisinä. Lisäksi ompelin jonkin haavan sormessa.
Sotilaat valtasivat aluksen
Tunisin satamassa kahteen alukseen pudotettiin palopommit, ja veneitä jouduttiin korjailemaan lisää. Tämän jälkeen matka jatkui Tunisiasta yhtäjaksoisesti kohti Gazaa.
Suuret alukset kävivät tiedustelemassa saattueen kommunikaatio- ja johtoketjua, kun Gaza oli näkyvissä.
– Seuraavana iltana Israelin alukset odottivat meitä pitkänä rivinä horisontissa. Sitten tulivat partioalukset, kumiveneet ja sota-alus.
Partioalukset katkaisivat radioyhteydet, ja pienemmillä aluksilla saapuivat veneet vallanneet kommandot.
Pirhonen ja matkakumppanit osasivat odottaa kiinniottoa. Avustussaattueet ovat yrittäneet mennä Gazaan jo pitkän ajan kuluessa, ja useita veneitä on pidätetty.
– Tietysti tarkoituksemme oli saada apu perille ja avata sillä tavalla humanitäärinen käytävä. Vahva oletus oli, että Israel saattaa pysäyttää matkan.
”Kaikki mahdollinen kiusa tehtiin”
Pirhosen aluksella kiinniotto sujui verrattain rauhallisesti. Kohtelu muuttui Israelin satamassa, kun sotilaat vaihtuivat poliiseihin ja vanginvartijoihin.
Häntä ja matkakumppaneita pidettiin ensin yön ajan veneen kannella, jossa oli varsin kylmää. Päiväksi heidät vietiin noin 50 asteen kuumuuteen kannen alle.
Pirhosen mukaan kaikenlainen kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkominen alkoi.
Hän ei kohdannut fyysistä väkivaltaa, mutta näki sitä jonkin verran ympärillään.
– Ihmisiä ei hakattu täysin verille, mutta tuli murtuneita kylkiluita ja lohjenneita hampaita. Kaikki mahdollinen kiusa tehtiin hyvin päämäärätietoisesti ja sinnikkäästi.
Vaikeuksia saada lääkkeitä
Pirhonen siirrettiin vankilaan neljäksi yöksi ensimmäisten joukossa ja vietiin lääkärintarkastukseen. Hän oli kertonut maahan tullessaan gabapentiinilääkityksestä, joka oli määrätty kolmesta välilevytyräleikkauksesta aiheutuneisiin hermokipuihin.
Tämän jälkeen hänet siirrettiin pieneen selliin, jossa ihmiset nukkuivat lattialla ja kerrossängyissä.
Pian alkoi ilmetä hankaluuksia saada lääkkeitä. Pirhonen syö gabapentiiniä 600 milligrammaa aamuisin ja iltaisin. Hänen omat lääkkeensä takavarikoitiin kiinnioton aikana, mutta vankilassa luvattiin toimittaa lääkkeitä. Kuitenkaan kukaan ei kertoinut, milloin niitä saa. Hän kysyi ensimmäisenä päivänä parikymmentä kertaa lääkkeistä, mutta asiaan ei reagoitu.
– Suomen konsuli kävi tapaamassa kymmenen minuutin ajan. Kerroin olevani ilman lääkkeitä ja huolestunut siitä. Hän lupasi välittää asian eteenpäin.
Synkkiä ajatuksia alkoi vähitellen tulla mieleen.
– Epilepsiataustaa minulla ei ole, ja kouristusten riski oli varmasti aika pieni. Jos kuitenkin olisin alkanut kouristella sellissä, kukaan ei olisi tullut auttamaan.
Ilman lääkkeitä ehti kulua 24 tuntia. Vihdoin noin puolenyön aikaan ne toimitettiin.
Muutkin joutuivat oleman ilman välttämättömiä lääkkeitä. Lähistöllä olevassa sellissä alkoi pitkään kestänyt valtava meteli, kun joku sai pahan astmakohtauksen. Kaikki sellissä olevat huusivat apua, mutta lääkettä ei toimitettu. Pirhonen ei tiedä, miten kohtauksen saaneelle lopulta kävi.
Hän kuuli myös, etteivät jotkut saaneet insuliinia kolmeen päivään.
Monta tapaa toimia
Pirhonen pääsi muiden suomalaisten kanssa Kreikan organisoimalla lennolla Ateenan kautta Suomeen 7. lokakuuta.
– En tiedä, kuka oli järjestänyt meidät koneeseen, mutta Suomen ulkoministeriö ei toiminut millään tavalla aktiivisesti.
Pirhonen on lukenut monenlaisia kuvauksia matkalle lähteneestä joukosta. Heitä on muun muassa luonnehdittu radikaaleiksi ja anarkisteiksi.
– Olen kuitenkin oikeasti aika tavallinen kaveri. Olen sillä tavalla valveutunut, että lähdin mukaan Palestiina-mielenosoitukseen.
Siellä hän kuuli avustuslaivueesta, johon tarvittiin terveydenhuollon henkilökuntaa ja ihmisiä, joilla on jonkinlaista purjehduskokemusta. Pirhonen ajatteli täyttävänsä molemmat vaatimukset.
Lisäksi hän oli Dachaun keskitysleirillä käytyään luvannut itselleen, ettei olisi hiljaa, jos vastaavaa tapahtuisi hänen elinaikanaan.
– Käytännön tekeminen sopii minulle, mutta se ei ole ainoa tapa vaikuttaa. Arvokasta on myös paikan päällä tehty työ – kaikkien ei tarvitse lähteä avustusmatkoille.
