TTL: Tarvitaan uusia keinoja käsitellä työkyvyn haasteita
Uhkana on, että työntekijöiden kokemustiloja määritellään yhä useammin oireiksi ja häiriöiksi.
Työterveyslaitoksen (TTL) sosiokulttuurista muutosta käsittelevän skenaarioraportin mukaan työelämä muuttuu yhä yksilölähtöisemmäksi ja monimuotoisemmaksi.
Yhä useampi saa toimeentulonsa useista lähteistä: projekteista, apurahoista, osa-aikatöistä, alustatyöstä tai pääomatuloista. Perinteiset rajat palkansaajan ja yrittäjän välillä hämärtyvät entisestään.
– Monimuotoinen ansiotyö voi tarjota vapautta ja mahdollisuuden tehdä merkityksellistä työtä omilla ehdoilla. Mutta se voi myös lisätä epävarmuutta ja kuormittaa, Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Anu Järvensivu painottaa tiedotteessa .
Toimeentulon sirpaloituminen edellyttää uudenlaista ajattelua työn sopimuksista, ehdoista ja järjestelmistä. Lisäksi on varmistettava, että työterveyshuolto, työkyvyn tuki ja uraohjaus tavoittavat myös ne, joilla ei ole yhtä työnantajaa tai vakituista työsuhdetta.
Työkykyä ei enää arvioida vain terveydentilan, diagnoosien tai fyysisten rajoitteiden perusteella. 2030-luvun työelämässä yhä useampi määrittelee työkykynsä sen mukaan, miltä työ tuntuu: tukeeko se hyvinvointia, onko se mielekästä ja miten hyvin se mahdollistaa muuta elämää.
Muutoksen taustalla vaikuttavat muun muassa mielenterveyden haasteiden lisääntyminen, työelämän yksilöllistyminen sekä uudet arvot, kuten merkityksellisyyden ja kestävyyden tavoittelu.
– Työn tuottavuuskin perustuu yhä enemmän mielen hyvinvointiin ja psyykkiseen sitoutumiseen. Merkityksellisyys ja tunteet eivät ole vain yksityisasioita, vaan olennainen osa organisaatioiden toimintaa ja kestävyysajattelua, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen toteaa.
Yksilön tuntemukset kuormittumisesta tai rajojen hämärtymisestä ovat vaikeasti mitattavissa, mikä voi aiheuttaa tulkintaeroja työpaikoilla ja työterveyshuollossa. Raportin mukaan tarvitaan kriittistä keskustelua siitä, miten tutkimus ja politiikka ohjaavat työkykyä koskevia toimenpiteitä ja tukitoimia.
– On tärkeää, ettei kokemuksellisen työkyvyn ympärille kasva palvelujärjestelmiä, jotka nimeävät yhä uusia kokemustiloja oireiksi ja häiriöiksi. Tarvitaan keinoja käsitellä uudistuvan työkyvyn haasteita osana arjen työtä ja työpaikan kulttuurin uudistamista, Väänänen korostaa.
