
Valkotakilla tai ilman
Lääkäri on tositelevisiolle haluttu hahmo, joka tuo uskottavuutta. Kaksi televisio-ohjelmassa mukana ollutta lääkäriä kertoo kokemuksensa ruudun takaa.
Lääkärit ovat haluttuja hahmoja ei-fiktiivisessä televisiossa. Heitä hyödynnetään mediatutkija Pauliina Tuomen mukaan ahkerasti erilaisissa formaateissa, true crimesta sairaaladokumentteihin.
– Lääkäri tuo uskottavuutta ohjelmaan kuin ohjelmaan, Tuomi sanoo.
Lääketiede on Tuomen mukaan yksi tosi-tv:n isoimpia polttoaineita. Aihe kiehtoo suurta yleisöä, koska se kietoutuu elämän ja kuoleman teemoihin. Samalla lääkärit näyttäytyvät usein sankareina, jopa ihmeidentekijöinä.
Osa ratsastaa enemmän yksittäisen ammattilaisen persoonalla, kuten yhdysvaltalaisesta ihotautilääkäristä kertova Tohtori Paise. Osa taas nostaa koskettavat, vaihtuvat potilaskohtalot keskiöön. Lääkäreitä näytetään yleensä ennen kaikkea ammattilaisina, eikä keskitytä niinkään ihmissuhdekiemuroihin.
Vaikka formaatteja on laidasta laitaan, niitä yhdistävät tietyt piirteet. Tuomen mukaan hätkähdyttävyys kuuluu tosi-tv:n genren lainalaisuuteen. Vahvat tunteet, koskettavat ihmiskohtalot ja kovat panokset tuovat katsojia ruudun ääreen.
Toisaalta katsojat kaipaavat sarjoilta autenttisuutta.
– Sarjojen kautta suuri yleisö pääsee kurkistamaan kulisseihin, ainakin siinä määrin kuin se on käsikirjoituksellisesti mahdollista, Tuomi sanoo.
Vastuunkantaja sairaalassa ja maastossa
Suomessa jo kohta 10 vuoden ajan esitetty Elossa24h on esimerkki dokumentaarisesta sairaalasarjasta, joka päästää katsojan terveydenhuollon arkeen.
Tuomen mukaan jo nimi kertoo, että ollaan kriittisten asioiden, elämän ja kuoleman, kanssa tekemisissä. Ohjelmaa tehdään silti lämminhenkisesti ja potilaita kunnioittaen, eikä dramaattisimpia käänteitä hyödynnetä ruudussa, hän arvioi.
Toinen viime aikojen suosittu sarja, missä lääkäri nähdään aktiivisesti mukana, on Erikoisjoukot. Osallistujien kestävyyttä koetellaan erilaisissa tehtävissä maastossa. Formaatti ammentaa kilpailullisten ohjelmien vahvasta perinteestä.
Vaikka ohjelmat ovat erilaisia, molemmat korostavat tosi-tv:lle ominaisesti dramaattisuutta, arvioi Tuomi.
– Elossa-sarjassa monesti ollaan ihan tosiaan siellä kirurgin veitsen terällä. Vastaavasti Erikoisjoukoissa alleviivataan sitä, että mitä tahansa voi tapahtua, Tuomi pohtii.
Näkyvin ero lääkärin roolissa liittyy habitukseen: Erikoisjoukoissa lääkäri nähdään klinikan ulkopuolella maastossa, pukeutuneena samankaltaisiin armeijahenkisiin vaatteisiin kuin kouluttajat. Valkoista takkia ei näy mailla halmeilla.
Vaikka ulkomuoto eroaa perinteisestä, rooli on edelleen vastuunkantaja, joka tuo turvaa, arvioi Tuomi.
– Annetaan hyvin pitkälti ymmärtää, että lääkärillä on ylin sana.
Keskellä koetta
Vilho Ahola lähti mukaan Erikoisjoukot-ohjelmaan, koska mahdollisuus tuntui ammatillisesti kiinnostavalta.
Noin kahden viikon ajan kestäneet kuvaukset antoivat poikkeuksellisen tilaisuuden seurata läheltä ja reaaliajassa, miten ihmiset reagoivat ja käyttäytyvät kovan stressin alla.
Lääkäri ja kognitiivinen lyhytterapeutti Ahola valmensi kokelaita Erikoisjoukkojen viidennellä kaudella. Hän on entinen sotilaslääkäri ja työskennellyt muun muassa Puolustusvoimissa varuskunnan lääkärinä. Hänellä on myös valmennustaustaa huippu-urheilun parista.
– Minua kiinnostaa ihmisen kuormituskestävyys, niin eihän tuollaista laboratoriota ole missään, hän sanoo.
Kuvausten aikana hän teki paljon yhteistyötä ohjelman toisen lääkärin, ortopedi Antti Oksasen kanssa, vaikka tulokulma oli erilainen: Oksasen rooli keskittyy fyysiseen puoleen, Aholan henkiseen jaksamiseen.
Erikoisjoukkojen tuotannossa Aholan tehtävä oli uusi. Käytännössä hän sai melko vapaat kädet muokata siitä omanlaisensa. Hän ei halunnut vetää mitään tiettyä roolia.
– Koen, että terapiatyössä minun täytyy olla itse aito ja autenttinen, jos haluan että toinenkin on, hän sanoo.
Katsojille näkyi vain pieni osa Ahola käymistä lyhytterapeuttista keskusteluista. Kysyntä tehtävien välissä oli suurta, jonoa juttusille oli aina.
– Se oikeastaan yllätti, miten syvälle päästiin joidenkin kanssa todella nopeasti. Se oli eräänlaista tehoterapiaa, hän kuvaa.
Ohjelmassa kokelaita koetellaan fyysisesti ja henkisesti raskaiden tehtävien kautta. Ahola järjesti itselleen työnohjaajaksi kokeneen traumaterapeutin. Lopulta kaikki sujui kuitenkin hyvin, eikä tarvinnut soitella kesken kuvausten.
Kuvaukset ulkoilmassa toivat piristävää vaihtelua arkityöhön. Ajanjakso jäi mieleen todella hauskana.
Reservin lääkintäupseeri Ahola uskoo, että kokemuksesta olisi hyötyä myös mahdollista omaa kriisinajan sijoitusta ajatellen.
– Kyllä se kertausharjoituksesta kävi.
Kamerat pyörivät sairaalassa
Muutama vuosi sitten keuhkolääkäri Ville Koistinen istui bussissa ja mietti, ettei pitkään pyörineessä Elossa24h-ohjelmassa ole ollut koskaan keuhkoklinikkaa. Hänen mielestään pitäisi olla.
– Siellä on yleensä toimenpidejuttuja ja actionia. Sairaalassa tehdään myös todella paljon isoja juttuja ja tärkeitä hoitopäätöksiä hiljaisuudessa, hän sanoo.
Koistinen ja rekrytointiasiantuntija Emmakaisa Suortti suosittivat yhdessä Kymenlaakson keskussairaalan keuhkoklinikkaa ohjelmaan.
Kuvaukset olivat mieleenpainuva kokemus. Erityisen kiinnostavaa oli nähdä läheltä, miten televisio-ohjelmaa oikeasti tehdään.
– Ei ole tavallista, että isot televisiokamerat pyörivät ympäri sairaalaa, hän muistelee kaksi vuotta sitten kesällä pidettyjä kuvauspäiviä.
Koistisen mielestä yhteistyö tuotannon kanssa toimi hyvin, eikä sairaalan arki juuri häiriintynyt.
Tuotantoryhmä seurasi Koistisen potilastapaamisia, osastokiertoa ja muuta lääkärin työn arkea. Kuvausmateriaali kertyi hänen arvionsa mukaan useita tunteja, joista katsojat näkevät vain murto-osan.
Koistinen on silti tyytyväinen lopputulokseen. Hänestä kokonaisuus kuvastaa hyvin keuhkolääkärin työtä. Hän sai itse vaikuttaa kuvattaviin tilanteisiin sekä siihen, keitä potilaita pyydetään mukaan.
Koistisesta on arvokasta, että ohjelman välityksellä iso yleisö pääsee kurkistamaan sairaalamaailmaan. Se voi hänestä hälventää lääkärin työn mystifiointia sekä normalisoida sairaaloita työpaikkoina.
– Olin tosi otettu, että potilaat innostuivat lähtemään mukaan, vaikka puhutaan aika stigmatisoidusta sairaudesta, eli keuhkosyövästä. Jännitin etukäteen, saanko tähän ketään.






