Vihreä asuinympäristö voi ehkäistä masennusoireita
Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää mielenterveyttä tukevien asuinympäristöjen suunnittelussa.
Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan väitöskirjatutkija Marjo Seppänen osoitti väitöstutkimuksessaan, että vihreämmässä asuinympäristössä asuminen oli yhteydessä vähäisempään masennusoireiluun kuin tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä asuminen.
Väitöskirjassa tarkasteltiin liikkumisen sekä asuinympäristön piirteiden yhteyttä masennusoireisiin.
Tulokset osoittivat, että masennusoireiden esiintyvyys vaihtelee maiden välillä. Kaupunkimaisuus ja suurempi väestöntiheys olivat yhteydessä korkeampaan vakavampien masennusoireiden todennäköisyyteen, kun taas asuinympäristön vihreys oli yhteydessä vähäisempään oireiluun.
Keskiraskaalla tai raskaalla liikkumisella ja suuremmalla unen määrällä oli erityisesti maaseudulla asuvien kohdalla yhteys vähäisempään masennusoireiluun, kun taas kaupungissa asuvilla korostui paikallaanolon vähentämisen yhteys vähäisempään masennusoireiluun.
Mukaan terveydenhuollon käytäntöihin
Masennus on vakava kansanterveydellinen haaste, jota sairastaa vuosittain 5–7 prosenttia suomalaisista. Masennus heikentää elämänlaatua ja on merkittävin yksittäinen syy toimintakyvyn heikkenemiseen maailmanlaajuisesti. Masennuksen syyt ovat moninaiset, ja ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan myös monipuolisia keinoja.
– Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa ja terveydenhuollon käytännöissä mielenterveyden edistämiseksi, Seppänen sanoo tiedotteessa .
– Viheralueiden säilyttäminen ja lisääminen sekä vuorokauden aikaisten aktiviteettien, kuten liikkumisen, paikallaanolon ja unen, huomioiminen, voivat tarjota mahdollisuuksia masennusoireiden vähentämiseen väestötasolla. Tuloksemme tukevat liikkumista ja psyykkistä hyvinvointia edistävien ympäristöjen ja palveluiden suunnittelua. Asuinympäristön ja mielenterveyden välisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseksi tarvitaan kuitenkin pitkittäistutkimuksia, Seppänen jatkaa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa Pohjois-Suomen syntymäkohorttia vuonna 1966 syntyneistä (n = 5860), tilasto- ja paikkatietomenetelmiä sekä kiihtyvyysantureita, jotka tarjosivat tarkkaa tietoa osallistujien liikkumisesta. Lisäksi masennusoireiden esiintyvyyttä verrattiin kansainvälisesti aiempien tutkimusten pohjalta.
