Yhdyskuntailman saasteet ja kroonisen keuhkoputkentulehduksen aiheuttamat sairaalahoitojaksot

Helsingissä tutkittiin vuosina 1987-89 yhdyskuntailman saasteiden vaikutusta kroonista keuhkoputkentulehdusta ja keuhkolaajentumaa sairastavien oireiden esiintyvyyteen sairaalaanottojen perusteella. Sairaalaan päivystyspoliklinikan kautta otettujen työikäisten potilaiden määrä kasvoi päivinä, jolloin ilman rikkidioksidipitoisuus oli suuri, ja uudelleen kolmen vuorokauden kuluttua. Typpidioksidin vaikutus todettiin suurimpana kuuden vuorokauden viiveellä. Leijuvan pölyn tai otsonin pitoisuudella, suhteellisella kosteudella tai lämpötilalla ei todettu vaikutusta. Nykyisiä ilman laadun enimmäisohjearvoja on perusteltua tiukentaa.

Antti Pönkä, Mikko Virtanen

Aivohalvaukset vähenivät Suomessa 1980-luvulla

Aivohalvauskohtaukset vähenivät 80-luvulla kaikilla FINMONICA-tutkimukseen kuuluvilla alueilla, eniten Itä-Suomessa. Selvimmin pienenivät aivoinfarktien ja subaraknoidaalivuotojen ilmaantuvuusluvut. Kohtaukset ovat myös lieventyneet: miehillä niiden tappavuus pieneni tutkimusjakson aikana merkitsevästi, ja myös naisten kohtauksissa todettiin aleneva suunta. Tiedot perustuvat FINMONICA-projektin aivohalvausrekisteriin, johon kirjataan yhtenäisin kriteerein kaikki tutkimusalueiden 25-74-vuotiaiden aivohalvaukset.

Cinzia Sarti, Pirjo Immonen-Räihä, Juhani Sivenius, Esko Kaarsalo, Erkki V. Narva, Kalervo Salmi, Jorma Torppa, Veikko Salomaa, Markku Mähönen, Jaakko Tuomilehto

Kohdunkaulan solumuutokset ja tulehdukset yhä yleisiä teini-ikäisillä

Vaikka 1980-luvulla on kampanjoitu näkyvästi sukupuoliteitse tarttuvia tauteja vastaan, tulokset näyttävät vähäisiltä: teini-ikäisten joukkotutkimukset tuovat yhä esiin kohdunkaulan solumuutoksia ja tulehduksia. Tehostettu neuvonta ja ennaltaehkäisy ovat kuitenkin ainoat keinot, joilla tilannetta voidaan parantaa. Valistusta tulisi suunnata entistä enemmän myös pojille ja miehille.

Matti Grönroos, Pirkko Hartikainen-Vahtera, Tuula Salmi, Pirjo Terho, Juhani Tyrkkö

Kohdunkaulan kondylooman ja premalignien solumuutosten laserhoidon tulokset

Laserkirurgiaa on käytetty gynekologiassa 1980-luvulta lähtien kohdunkaulan kondyloomien ja niihin liittyvien solumuutosten hoidossa. TAYS:ssa selvitettiin vuosina 1984 ja 1985 hoidettujen sadan fertiili-ikäisen naisen hoidon tuloksia ja ensimmäisen raskauden kulkua hoidon jälkeen. Komplikaatioita esiintyi vähän; yleisin komplikaatio oli verenvuoto, mutta sekin vaikeutti toimenpidettä vain kuudessa tapauksessa. Hoitoa vaatinut jälkivuoto ilmeni vain yhdellä potilaalla. Kondyloomainfektio uusiutui 41 %:lla potilaista ainakin kerran, suurimmalla osalla kuudenteen seurantakuukauteen mennessä. Laserhoidolla ei ollut vaikutusta hoidon jälkeisten raskauksien kulkuun.

Sari Kokki, Pentti K. Heinonen

Lasten sairastavuus päiväkodeissa ja ryhmäperhepäiväkodeissa

Päiväkodeissa hoidossa olevat lapset sairastavat enemmän kuin muualla hoidettavat. Helsingissä ja Mäntsälässä päiväkotilapsilla oli keskimäärin 3,9 sairauspoissaolojaksoa ja 14 sairauspäivää 8 kuukauden aikana, kun vastaavat luvut ryhmäperhepäiväkodeissa olivat 3,2 ja 10. Mäntsälässä lapset sairastivat vähemmän kuin Helsingissä. 53 % poissaolojaksoista johtui ylähengitystieinfektioista, 20 % enteriitistä ja 13 % välikorvantulehduksista. Pienimmät lapset säilyvät perhepäivähoidossa ja ryhmäperhepäiväkodissa terveempinä kuin päiväkodissa, ja näitä hoitomuotoja tulisikin mahdollisuuksien mukaan suosia.

Antti Pönkä, Eira Salminen, Martti Nykänen, Merja Dahlbom, Tuija Nurmi

Kohtua supistavan lääkkeen valinta ensi- ja uudelleensynnyttäjille

Oksitosiinin ja ergometriinin yhdistelmä ehkäisi tehokkaammin kuin pelkkä oksitosiini jälkeisvaiheen verenvuotoa OYKS:ssa tehdyssä tutkimuksessa. Ero johtuu lääkkeiden erilaisista vaikutusajoista ja -tavoista. Ergometriinilisä näytti hyödyttävän varsinkin uudelleensynnyttäjiä. Kirjoittajat pitävät havaintoaan suuntaa-antavana ja suosittelevat ergometriinia oksitosiiniruiskeen täydennykseksi uudelleensynnyttäjille pääsääntöisesti aina, kun verenvuoto ei rauhoitu 15 minuutin kuluessa.

Leena Häivä-Mällinen, Anna-Liisa Hartikainen

Mitkä tekijät ennakoivat rajatilapotilaan sairaalahoidon tulosta?

Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan avo-osastolla selvitettiin osastohoidon tulosta ennakoivia tekijöitä. Omasta tahdostaan hoidossa olevien potilaiden tavallisimmat oireet ovat laaja-alainen masennus ja ahdistus. Hyvää hoitotulosta ennakoivat potilaan hoidon alussa ilmaisema itsetuhoisuus ja jännittyneisyys sekä potilaan usko lääkkeiden vaikutukseen. Huono hoitotulos puolestaan liittyi kielteiseen käsitykseen lääkehoidon merkityksestä sekä siihen, että potilas uskoi pelkän levon lievittävän oireita. Taustamuuttujat, aiemmat hoitokokemukset tai diagnoosi eivät toimineet selittävinä tekijöinä. Näyttää siltä, että osa ei-psykoottisista potilaista hyötyy kriisitilanteessa osastohoidosta, joka kestää pidempään kuin oireiden välitön helpottuminen edellyttää. Potilaat on syytä valita huolellisesti ja erityistä huomiota on kiinnitettävä potilaan omiin odotuksiin ja asenteisiin hoitoa kohtaan.

Risto Antikainen, Hannu Koponen, Johannes Lehtonen, Asle Arstila

Adenosiini rytmihäiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa

Adenosiini on elimistön oma nukleosidi, jonka metabolisia ja elektrofysiologisia vaikutuksia voidaan hyödyntää sydämen rytmihäiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana adenosiini on vakiinnuttanut paikkansa eteis-kammiosolmukkeen kautta kulkevien kiertoaktivaatiotakykardioiden hoidossa ja rytmihäiriöiden erotusdiagnostiikassa. Suomessa adenosiinin käytöstä on vielä varsin niukasti kokemuksia. OYKS:ssa on käytetty adenosiinia supraventrikulaaristen takykardioiden hoidossa ja elektrofysiologisten tutkimusten apuna parin vuoden ajan myönteisin kokemuksin: tulokset vahvistavat, että adenosiini on paitsi tehokas, myös turvallinen lääke akuutin supraventrikulaarisen takykardian hoidossa ja siitä on huomattavaa hyötyä myös rytmihäiriöiden erotusdiagnostiikassa ja rytmihäiriömekanismien selvittelyssä. Mielestämme adenosiini soveltuukin käytettäväksi ensi vaiheen lääkkeenä nuorten potilaiden kapeakompleksisten supraventrikulaaristen takykardioiden hoidossa myös perusterveydenhuollossa.

Pekka Raatikainen, Heikki Huikuri, Jan Henell, Mauno Lilja, Keijo Peuhkurinen

Suomalaisten painon kehitys: mitä 20 vuodessa on tapahtunut?

Kansanterveyslaitos on seurannut suomalaisten työikäisten miesten ja naisten painon kehitystä vuodesta 1972 viiden vuoden välein suoritetuilla väestötutkimuksilla. Seuranta alkoi vuonna 1972 Pohjois-Karjalassa ja Kuopion läänissä. Vuonna 1982 Lounais-Suomi liittyi tutkimukseen ja vuonna 1992 myös pääkaupunkiseutu. Miesten painoindeksi kasvoi vuoteen 1987 saakka, ja sen jälkeen kehitys on tasaantunut. Naiset hoikistuivat vuoteen 1982 saakka, mutta sen jälkeen painoindeksi on alkanut jälleen hieman nousta, selvimmin vähiten koulutettujen ryhmässä. Koulutusryhmien väliset erot ovat naisilla suuremmat kuin miehillä, mutta molemmilla erot ovat 1980-luvulla kasvaneet. Miehistä etenkin yli 40-vuotiaiden ylipainoisuus on yleistynyt, kun taas naisilla muutokset ovat olleet tasaisia kaikissa ikäryhmissä. Vähintään lievästi ylipainoisia on miehistä 64 % ja naisista 49 % ja lihavia on hieman alle viidennes molemmista.

Pirjo Pietinen, Erkki Vartiainen, Satu Männistö

Virtsan E. colin ja märkänäytteiden Staphylococcus aureuksen mikrobilääkeresistenssi 1986-93

Virtsan Escherichia colien ja märkänäytteiden Staphylococcus aureusten mikrobilääkeherkkyyttä on seurattu vuodesta 1986 lähtien. Vuosina 1986-1993 ampisilliinin, sulfonamidien, trimetopriimin ja sulfatrimetopriimin teho E. colia vastaan heikkeni paikoin merkitsevästi. Staphylococcus aureuksen herkkyys pysyi muuttumattomana lukuun ottamatta metisilliiniresistenttien kantojen paikoittaista lisääntymistä. Resistenssitasoissa havaittiin molempien bakteerien osalta alueittaista vaihtelua.

Raija Manninen, Katriina Lager, Pentti Huovinen, Suomalainen Mikrobilääkeresistenssin Tutkimusryhmä

Sappi- ja haimatiehyeiden tähystykseen liittyvät komplikaatiot

Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia (ERCP) on kuvantamismenetelmä, jossa duodenoskooppia apuna käyttäen ruiskutetaan varjoainetta sappi- ja haimatiehyeisiin. Tutkimuksen yhteydessä voidaan tehdä endoskooppinen papillotomia, poistaa sappitiekiviä ja laukaista sappitiehyeiden tukoksia. Näihin toimenpiteisiin liittyy erilaisia komplikaatioita, joista tärkeimmät ovat äkillinen haimatulehdus ja sappitiehyeiden märkäinen tulehdus. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa selvitettiin vuosina 1985-89 tehtyihin tutkimuksiin liittyneiden komplikaatioiden määrä ja luonne. Komplikaatioita esiintyi 69 tapauksessa suoritetuista 819 tutkimuksesta (8,5 %). Kuolemaan johtaneita komplikaatioita oli viisi. Tutkimusta suunniteltaessa ja tehtäessä on muistettava, että se on yksi vaarallisimmista laajassa käytössä olevista tutkimuksista. Oikealla tekniikalla ja tutkimusten keskittämisellä voidaan komplikaatioita vähentää.

Esko Janatuinen, Mika Kastarinen, Ari Kemppainen, Tapani Ebeling, Risto Julkunen

Kohonneen verenpaineen hoidon kehitys Suomessa vuosina 1982-1992

Kohonneen verenpaineen toteaminen ja hoito ovat taas kääntyneet parempaan suuntaan 80-luvulla ilmenneen lievän taantumavaiheen jälkeen. Alueelliset erot ovat selvästi tasoittuneet. FINMONICA-tutkimuksen mukaan verenpainetaso kääntyi vuoden 1987 jälkeen selvään laskuun sekä Itä- että Länsi-Suomessa. Miespuolisten verenpainepotilaiden hoitotasapaino pysyi kuitenkin selvästi naisten tasapainoa huonompana. Itä-Suomen korkea kohonneen verenpaineen prevalenssi yhdistettynä alueen runsaaseen verenpainelääkkeiden käyttöön korostaa myös nonfarmakologisten hoitomuotojen kehittämisen tärkeyttä.

Aulikki Nissinen, Veikko Salomaa, Mika Kastarinen, Heli Peltola, Heikki J. Korhonen, Erkki Vartiainen, Jaakko Tuomilehto

Perinataalinen hepatiitti C

Vaikka hepatiitti C -virus tarttuu tavallisimmin veriteitse, erityisesti huumeidenkäyttäjien neulojen välityksellä, on viruksen kuvattu siirtyneen raskauden tai synnytyksen aikana äidistä lapseen. Tuoreimpien tutkimusten mukaan 5- 10 %:ssa infektoituneiden äitien raskauksista ja synnytyksistä tartunta siirtyy lapseen. Kätilöopiston sairaalassa kartoitettiin hepatiitti C:n esiintymistä ja taudinkuvaa raskaana olevilla naisilla ja heidän lapsillaan vuosina 1991-92. Riskiryhmiin kohdennetulla seulonnalla löydettiin 19 äidiltä hepatiitti C -virusvasta-aineita. Yksi äiti kuoli synnytyksen jälkeen fulminanttiin hepatiittiin, muiden taudinkuva oli lievä tai he olivat oireettomia. Kaikki lapset syntyivät terveinä eikä heillä todettu seuranta-aikana merkkejä hepatiitti C -infektiosta.

Anna Sariola, Timo Vartia, Seija Riikonen, Anna-Liisa Järvenpää

Työikäisen väestön hengitystieinfektioiden yleisyys, lääkärissäkäynnit ja sairauspoissaolot

Hengitystieinfektiot ovat keskeinen terveydenhuollon kuormittaja ja sairauspoissaolojen syy. Arvioitaessa hengitystieinfektioita lisäävien tekijöiden ehkäisystä saatavaa kustannushyötyä tarvitaan hyvä arvio hengitystieinfektioiden yleisyydestä. Kuopion läänissä selvitettiin postikyselyllä aikuisten hengitystieinfektioiden yleisyyttä, lääkärissäkäyntejä ja sairauslomia. Keskimäärin raportoitiin 1,5 infektiota ja 0,5 hengitystieinfektioihin liittyvää lääkärissäkäyntiä vuodessa. Naisilla hengitystieinfektioita, lääkärissäkäyntejä ja poissaoloja oli selvästi enemmän kuin miehillä. Sairastuvuus väheni iän myötä ja pidemmälle koulutetut sairastivat ja kävivät vastaanotolla useammin kuin vähemmän koulutetut. Tupakoivilla naisilla oli enemmän hengitystieinfektioita kuin tupakoimattomilla.

Ilkka Pirhonen, Tuula Husman, Juha Pekkanen

Kohdun koko ja sen ontelon kaikukuvauslöydös normaalin synnytyksen jälkeen Auttaako kaikukuvaus synnytyksen jälkeisen residuan toteamisessa?

Kohtuontelon löydökset ovat synnytyksen jälkeisinä päivinä moninaisia, ilmenee tutkimuksessa, joka tehtiin emätinanturilla normaalisti synnyttäneille naisille. Ontelo voi sisältää eriasteisesti kaikutiivistä kudosta, nestettä tai kaasua tai olla ohut ja rakomainen. Kohdun mittaaminen on yhtä helppoa emättimen kautta kuin vatsanpeitteiden läpi, mutta ontelon sisällöstä saa paremman kuvan emätinanturin avulla. Koska normaalissakin kohdussa näkyy synnytyksen jälkeen "sisältöä", löydöstä ei pidä luulla synnytyksessä kohtuun jääneiksi istukan tai kalvojen osiksi. Residua diagnosoidaan kliinisen kuvan perusteella ja kaikukuvaus täydentää kliinisen tutkimuksen tuloksia.

Terhi Saisto, Anna Sariola, Maija Haukkamaa

Onko päiväkirurgia nielurisaleikkauksissa turvallista?

Päiväkirurgian osuus Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin nielurisaleikkauksista kasvoi vuoden 1991 lopusta 1992 loppuun mennessä 13:sta 22 prosenttiin. Lisäys tuli lähinnä yksityisten laitosten hoitovalinnoista. Näin lyhyt jälkihoito on ollut turvallista, sillä jälkivuotojen esiintyvyys tähän järjestelyyn valituilla potilailla oli vain kolmasosa verrattuna niihin, joita oli seurattu leikkauksen jälkeen yön yli osastolla. Kahden vuoden potilaiden analyysi osoitti myös, että vuorokauden kuluessa leikkauksesta ilmenneistä vuodoista 90 % tulee kuuden ensimmäisen tunnin kuluessa. Sen perusteella kirjoittajat suosittavat potilaan seuranta-ajaksi osastolla nielurisaleikkauksen jälkeen kuutta tuntia.

Jukka Sipilä, Jouko Suonpää, Reijo Johansson

Vuoden 1987 tautiluokitusuudistuksen vaikutus sepelvaltimotaudin poistoilmoituskirjauksiin

Kansainvälisen tautiluokituksen yhdeksättä versiota suomennettaessa sen koodistoa muokattiin vastaamaan paremmin omaa diagnoosikäytäntöämme ja poistoilmoitustietojen yhtenäistämiseksi järjestettiin koulutusta sairaalalääkäreille. Pyrkimykset poistoilmoitusrekisterin luotettavuuden parantamiseksi ovatkin onnistuneet, ja ohjeet luokituksen käytöstä on omaksuttu kliinisessä työssä. Rekisteri on nykyisellään varsin luotettava tutkimustyön tietolähde sekä arvokas hallinnollinen apuväline. Todettuja puutteita voidaan saatujen kokemusten avulla edelleen parantaa, kun kansainvälisen tautiluokituksen kymmenes versio lähiaikoina suomennetaan ja otetaan meillä käyttöön.

Markku Mähönen, Mats Brommels, Kalevi Pyörälä, Veikko Salomaa, Anu Molarius, Heikki Miettinen, Pertti Palomäki

Sydän- ja verisuonitautien vaaratekijät verenpainepotilailla ja muussa väestössä vuosina 1982-1992

Lääkehoidossa olevien verenpainepotilaiden painearvot olivat vuonna 1992 tutkitussa väestöotoksessa paremmat kuin kymmenen vuotta aikaisemmin, samoin kolesteroliarvot olivat muuttuneet suotuisaan suuntaan. Muutokset ovat kuitenkin samantasoisia kuin muussa väestössä eivätkä, kuten odottaisi, seurausta hoidon tehostumisesta. Lihavuuden, alkoholinkäytön ja naisilla tupakoinnin lisääntyminen verenpainelääkkeitä käyttävien joukossa osoittaa, ettei potilaiden seurannassa ole suosituksista huolimatta pystytty vaikuttamaan heillä yleisesti esiintyviin muihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. FINMONICA-projektiin liittyvä tutkimus osoittaa myös diabeteksen kasaantuvan lääkehoidossa olevien verenpainepotilaiden ryhmään. Uudet verenpainelääkkeet eivät siis ole ainakaan vielä vähentäneet väestötasolla metabolisen oireyhtymän esiintyvyyttä.

Veikko Salomaa, Erkki Vartiainen, Heikki J. Korhonen Ari Haukkala, Jaakko Tuomilehto, Aulikki Nissinen, Pekka Puska

Kuolemaan johtaneet sukellusonnettomuudet

Suomessa sattui kuuden vuoden aikana 28 kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta. Näissä onnettomuuksissa oli tehty useita virheitä samanaikaisesti; yksi virhe johti toiseen, entistä vaikeammin hallittavaan ongelmaan. Usein virheisiin yhdistyi aiottuun sukellukseen nähden riittämätön koulutus ja soveltumaton varustus. Tämän aineiston perusteella on selvää, että niin sukelluksia suunniteltaessa kuin sukellusten aikanakin otetaan harkitsemattomia riskejä ja lyödään laimin yleisesti tiedossa olevia turvamääräyksiä.

Seppo A. Sipinen, Juha T. Kuokkanen

Millainen nuori hakeutuu psykiatriseen hoitoon?

Nuorten vaativimmasta psykiatrisesta hoidosta vastaavat nuorisopsykiatrian poliklinikat. Selvitys Porin nuorisopsykiatrian poliklinikan toiminnasta osoittaa, että tärkeimmät hoitoon hakeutumisen syyt ovat ahdistus ja masennus. Usein oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa ja monet ovat olleet psykiatrisessa hoidossa lapsuusvuosinaan. On kuitenkin paljon hoidon tarpeessa olevia nuoria, jotka jäävät apua vaille. Hoitojärjestelmän on varmistettava heidän hoitoon hakeutumisensa tekemällä hoitoon pääsemisen mahdollisimman helpoksi.

Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030