Kasvohermohalvaukseen prednisolonia

Kortisonia ja asikloviiria on käytetty varsin yleisesti perifeerisen fakiaalipareesin hoitoon, mutta näyttö niiden tehosta on ollut epävarma. Tuoreessa kaksoissokkotutkimuksessa perifeeristä fakiaalipareesia sairastavat potilaat (n = 551) jaettiin neljään eri ryhmään: prednisolonihoito (25 mg x 2), asikloviirihoito (400 mg x 5), prednisoloni- ja asikloviirihoito sekä lumehoito. Hoidot aloitettiin 72 tunnin kuluessa kasvohermon pareesista ja ne kestivät 10 päivää. Kasvolihasten toiminta oli kolmen kuukauden kuluttua korjaantunut predinisolonia saaneista potilaista 83 %:lla ja vain 63,6 %:lla potilaista, jotka eivät saaneet prednisolonia. Asikloviiriryhmässä toipuneita oli 71,2 %, mutta ei-asikloviiriä saaneiden ryhmissä 75,7 %. Sekä prednisoloni- että asikloviirihoidon saaneista toipuneita oli kolmen kuukauden kuluttua 79,7 % ja 9 kuukauden kuluttua 92,7 %.

Jaana Suhonen

Setuksimabi suolistosyövän hoitoon

Epidermaalinen kasvutekijäreseptori (EGFR) on usein monistunut suolistosyöpäsoluissa. Setuksimabi on EGFR:n vasta-aine, ja sitä voidaan käyttää suolistosyövän hoitoon. Tässä tutkimuksessa oli mukana 572 potilasta, joilla oli etäpesäkkeinen suolistosyöpä ja kaikki olivat saaneet parhaat tunnetut suolistosyövän lääkehoidot. Potilaat satunnaistettiin saamaan setuksimabia tai oireenmukaista hoitoa. Setuksimabia saaneiden potilaiden elinaika oli tilastollisesti merkittävästi pidempi (6,1 kk vs. 4,6 kk). Osittainen hoitovaste todettiin 8 %:lla setuksimabia saaneista potilaista. Setuksimabi aiheuttaa osalle potilaista ihottumaa. Tässäkin tutkimuksessa ihottuman saaneet potilaat saivat muita paremman hoitovasteen.

Sirkku Jyrkkiö

Sydämen vajaatoiminnan tahdistinhoito hakee rajojaan

Vajaatoiminnan tahdistinhoidon aiheena on nykyisin vaikeaoireinen sydämen vajaatoiminta yhdistyneenä selvään vasemman kammion pumppaustoiminnan häiriöön (ejektiofraktio alle 35 %) ja leveään (yli 120 ms) QRS-kompleksiin. Tällöin tahdistinhoito on usein erinomaisen tehokas ja parantaa elämänlaadun ja toimintakyvyn ohella myös potilaan ennustetta tavanomaiseen vajaatoiminnan lääkehoitoon verrattuna.

Juhani Airaksinen

Laihdutuslääkkeestä myös vakavia sivuvaikutuksia

Lääkehoitoa voidaan käyttää laihduttamisen tukena kansainvälisten suositusten mukaan henkilöille, joiden painoindeksi on yli 30. Mikäli henkilöllä on jokin lihavuuteen liittyvä lisäsairaus, lääkehoitoa voidaan käyttää myös silloin, jos painoindeksi on 27-30. Kannabinoidireseptorin selektiivinen antagonisti rimonabantti on uusin laihdutuslääke, ja se on markkinoilla myös Suomessa.

Pertti Kirkinen

Myelooman hoitoon tervetullut vaihtoehto MP-hoidon tilalle

MP:llä eli melfalaanilla ja prednisonilla on pian puolen vuosisadan ajan hoidettu niitä myeloomapotilaita, jotka eivät sovellu intensiivihoitoon, mutta jotka tarvitsevat hoitoa. Keskimääräinen elinaika hoidon alusta on kolmisen vuotta. MP:n asema atoksisena mutta heikkotehoisena hoitona on ollut dogmaattinen varsinkin iäkkäiden potilaiden kohdalla, ja uudet lääkkeet, talidomidi, lenalidomidi ja bortetsomibi, tarjoavat tehokkaampaa hoitoa.

Robert Paul

Ei chiliä pukamaleikkauksen jälkeen

Mausteisten ruokien ja etenkin chilin (Capsicum annuum) on epäilty pahentavan anorektaalisia tauteja, kuten anaalifissuuroita ja peräpukamia. Tieteellistä näyttöä tälle ei kuitenkaan ole esitetty, joskin aurinkokuivatun chilin tiedetään sisältävän kapsikaiinia ja dihydrokapsikaiinia, jotka puolestaan ovat ruoansulatuskanavalle toksisia ja lisäävät suolen motiliteettia aiheuttaen usein ripulia.

Tom Scheinin

Tupakointi voi vääristää trisomia-seulonnan tulosta

Odottavan äidin tupakoinnin tiedetään vaikuttavan sikiön kasvuun. Samoin on todettu, että äidin seerumin alfafetoproteiinitaso nousee ja estrioli- ja istukkahormonitasot (hCG) laskevat toisen raskauskolmanneksen tutkimuksissa. Näitä mittauksia käytetään lisääntyvästi hyödyksi raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikaisessa 21-trisomiaseulonnassa. Kun tulokset yhdistetään sikiön niskapoimun mittaustuloksen kanssa, voidaan laskea kyseisen raskauden 21-trisomiariskiluku.

Pertti Kirkinen

Influenssa tarttuu kylmässä ja kuivassa

Influenssa on sesonkitauti. Meillä pohjoisessa epidemia-aika on marras-maaliskuussa, maapallon toisella laidalla touko-syyskuussa, siis talvisin. Selityksiä sesonkiin on haettu ihmisen melatoniinin tai D-vitamiinin vaihteluista tai muista immuniteettiin vaikuttavista asioista. Tai käyttäytymisestä: Vuodenaikojen mukana vaihtelee myös matkustus, oleskelu sisätiloissa ja koulunkäynti. Huomioon on otettava tietysti myös ympäristön lämpötila sekä kosteus. Varmaa tietoa ei ole paitsi äideillä, joille on selvää, että vilustuminenhan se varsinainen taudin laukaisija on.

Heikki Arvilommi

Uudet hoidot pidentävät myeloomapotilaiden elinikää

Mayon klinikassa on selvitetty, miten myeloomapotilaiden eliniänennuste on muuttunut vuoden 2000 jälkeen. Ennen vuotta 2000 klinikan 2 981 myeloomapotilaan elinennuste oli 29,9 kuukautta, sen jälkeen 44,8 kuukautta (p < 0,001). Intensiivihoidon jälkeen relapsin saaneen 387 myeloomapotilaan mediaaninen elinaika ennen vuotta 2000 oli 11,8 kuukautta, sen jälkeen 23,9 kuukautta (p < 0,001). Jos relapsipotilas oli saanut uusia hoitoja (talidomidi, lenalidomidi, bortetsomibi), oli elinaika 30,9 kuukautta. Vertailuryhmässä, joka ei ollut saanut näitä hoitoja, se oli 14,8 kuukautta (p < 0,001). Selvitys viittaa vahvasti siihen, että uudet hoidot ovat todellakin parantaneet myeloomapotilaiden elinennustetta.

Robert Paul

Lisää tietoa rintasyövän hormonireseptoreista

n Rintasyövän estrogeenireseptori (ER) ja progesteronireseptori (PgR) määrittävät taudin ennustetta. Jos molemmat reseptorit ovat selvästi positiiviset, on taudin ennuste parempi, kuin kokonaan reseptorinegatiivisten tautien. Reseptoripositiivisuus ennakoi hyvää hoitovastetta hormonaaliselle hoidolle. Epäselvää on ollut, miten pitäisi tulkita sellaista tilannetta, jossa vain toinen reseptoreista on positiivinen. Englantilaisen tutkimuksen mukaan ER+/PgR- ja ER-/PgR+ -tuumorit ovat biologisesti ja kliinisesti erilaisia tauteja. Niiden ennuste on reseptoripositiivisten ja negatiivisten välillä. ER+/PgR- -tuumorit olivat tavallisempia postmenopausaalisilla naisilla, kun taas harvinaisemmat ER-/PgR+ -tuumorit todettiin yleensä premenopausaalisilla naisilla. ER-/PgR+ -tuumorit olivat aggressivisempia kuin ER+/PgR- -tuumorit.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030